Palaan vielä EKP:n viikon takaiseen kokoukseen, koska sillä on pitkän aikavälin merkitystä etenkin sijoittajalle, toki muillekin. Rahapolitiikan konservatiivit odottivat, että EKP olisi jo antanut merkin rahaelvytyksestä luopumisesta elpymisen myötä. Pääjohtaja Mario Draghi tyrmäsi vaihtoehdon, vaikka pitää talouden merkkejä suotuisina.

Keskuspankin 60 miljardin euron kuukausittainen pumppaaminen velkakirjamarkkinoille on piristänyt ilmapiiriä – eikä vain pörssiä, korostan. Yritysten ja kuluttajien luottamusindikaattorit ovat nousussa. Euron halventuminen vahvistaa vientiyhtiöiden tilauskirjoja. Analyytikot reivaavat ennusteita ylös yhtä jalkaa pörssien kanssa. Pahimpiin kriisimaihin lukeutuvan Espanjan keskuspankki odottaa tänä vuonna liki kolmen prosentin kasvua.

Suuresta suhdannekäänteestä on aikaista puhua, mutta kun luottamus talouteen elpyy, suhdanne voi kyllä kääntyä yllättävällä tempolla. Yhdysvalloissa rahaelvytys nosti ensin yritysten liikevaihdot ja tulokset. Työllisyys parani viiveellä, kuten suhdannekiertoon kuuluu. Yhdysvalloissa kilpaillaan jo työvoimasta matalapalkka-aloja myöten. Se on kääntänyt palkatkin lopulta varovaiseen nousuun. Nyt suhdanne on hiipunut, mutta pitkään nousu kestikin.

Kasvun myötä Yhdysvaltojen valtavan huolen aiheena ollut velka-astekin on supistunut mukavasti jo jonkin aikaa, vaikka asia on jäänyt vähälle huomiolle. Rahapolitiikan konservatiivit eivät sitä halua huomata jo siksi, että tosiasia ei tue heidän maailmankuvaansa. Rahaelvytyksestä ei heidän mukaansa voi seurata mitään hyvää, ainoastaan inflaatiota ja kuplia.

Draghi teki selväksi, että rahaelvytys jatkuu EKP:n suunnitelman mukaan ainakin ensi syksyyn. Linja tuskin muuttuu, vaikka elpyminen edistyisi odotettua nopeammin. Draghi vertaa rahaelvytystä maratoniin, joka on vasta alussa. Sanaan kannattaa luottaa, sen verran johdonmukainen Draghi on ollut. Ja elpymisen jatkuessa Saksan keskuspankki liittolaisineen pysyy vastarannalla vähemmistönä.

Rahaelvytyksestä luopumisen aika on vasta sitten, kun myös investoinnit kiihtyvät. Ne ovat Draghin mukaan yhtälön heikoin lenkki. Kuluttajien ja luottomarkkinoiden virkoaminen ei riitä, joskin niiden pitäisi kohta vauhdittaa investointeja.

Investoinnit vauhdittaisivat tuottavuutta, jonka kehitys on ollut euroalueen muiden ongelmien varjoon jäänyt heikkous. Terve talouskasvu voi perustua vain kohentuvaan tuottavuuteen. Se mahdollistaa myös palkkojen kestävän nousun.

Inflaatiota ei tarvitse murehtia vuosiin, eikä niin ollen rahapolitiikan kiristymistä. Joskus se on toki edessä, mutta Yhdysvalloissa kuuden vuoden rahaelvytyksestä huolimatta ollaan edelleen nollakoroissa. Se kuvaa, miten hitaasti finanssikriiseistä toivutaan hyvässäkin tapauksessa. Korkojen nousulla pelottelijat ovat huuhaaporukkaa, tosin monilla heistä se kuuluu toimenkuvaan, josta he saavat palkkansa.

Sijoittajalle tilanne merkitsee sitä, että rahat on pidettävä osakkeissa. Niitä tukevat sekä elpyminen että muiden sijoituskohteiden surkea tuotto.

Osakekuplaa ei kannata murehtia pitkään aikaan. Arvostuskertoimet ovat korkeat, mutta pysyvätkin sellaisina vielä pitkään. Ostojen kannalta tilanne on toki hankala, koska kohtuuhintaisia osakkeita ei ole aivan helppo löytää. Ja korkea hinta tarkoittaa korkeaa riskiä – pitkällä aikavälillä.

Mutta kyllä markkinoilla silti vielä järki päässä on. Monien osakkeiden hinnat ovat ropisseet alas viime päivinä, kun osingot on täsmäytetty ja ensimmäiset osarit tulleet. Esimerkiksi Koneen osake ropsahti alas reippaasti, vaikka Q1:n tulos oli odotusten mukainen. Osake oli kuitenkin jo niin hintava, että markkina peruutti. Eikä Kone ole poikkeus.

Eli kärsivällisesti markkinapaniikkeja kyttäämällä ostopaikkoja löytyy edelleen, vaikka arvostuskertoimet keskimäärin pysyvät varmasti korkeinta tässä ”uudessa normaalissa”. Useamman prosentin osinkotuottoja vakailta yhtiöiltä löytynee jatkossakin, jos pysyy hereillä ja käteiskassa on kunnossa.

Kesä on tavallisesti droppien aikaa, kun osinkorallit ovat takana ja sijoittajat lomailevat. Odottelen EuroStoxx 600:n – joka on isojen yhtiöiden laajin euro-osakeindeksi – niiaavan vielä 380 pisteen tuntumaan, luultavasti allekin, kun se on nyt vielä päälle 400:ssa. Arvio perustuu puhtaasti kokemukseen: noilla nurkilla tulee vastaan sadan päivän liukuva keskiarvo, jossa indeksit tapaavat poiketa kovassakin nousussa. Sitä en tiedä, koska se tapahtuu, mutta keväällä sukelluksia on usein nähty.

Joku sopiva kriisi paniikin laukaissee tavan mukaan. Kreikka ja Venäjä ovat yhä jonossa, jos muualta ei irtoa. Muttei droppi välttämättä vaadi näkyvää syytä. Aina niitä ropisee, koska markkinat liioittelevat molempiin suuntiin joukkohysterian voimin.