E-lehdet ja miksi kehitys on huono uutinen Suomelle
Olen viime päivinä vertaillut talouslehtien Ipad-versioiden toimintaa, lähinnä Financial Times, Kauppalehti ja Dagens Industri.
Tässä tulee selvästi esille että FT on jo "toisen sukupolven" tuote, kun taas Kauppalehti tyytyy skannatun lehden esittämiseen samalla leiskalla. DI on jossakin tästä välistä. Mielestäni skannattu paperilehti ei ole sähköisenä toimiva formaatti. Hyvä esimerkki tästä on aukeama-keskeinen leiskaus paperilehdessä, jossa keskellä on suuri kuva. Tämä jakautuukahdelle sivulle sähköisenä, ja kokonaisuus jää hahmottumatta.
Toinen haitta samasta leiskasta on että lukeminen vaatii paljon zoomailua edestakaisin.
FT:n ipad-versio toimi sensijaan loistavasti. Tuntuma on lehtimäinen ja sivuja vaihtamalla siirrytään aihekokonaisuudesta toiseen, etusivulla tärkeimmät uutiset, markkinauutiset jne. Sivulla näkyy 5-10 artikkelia joista on lyhennelmä. Kun artikkelia klikkaa pomppaa esiin koko artikkeli. Jos arikkelissa käsitellään pörssiyhtiöitä niiden kurssit näkyvät pienessä ikunnassa jota klikkaamalla pääsee talouslukuihin. Tuote onkin www-sivun ja paperilehden välimuoto joss aon yhdistetty molempien hyvät puolet: Kokonaisuus näkyy hyvin, mutta samalla myös elävä data on sekoitettu mukaan. Tuntuma on kuin talouslehdessä jossa satutmalta on etusivulla oman salkkuni kehitys näkyvissä.
Sisältö päivittyy jatkuvasti sitämukaa kuin sitä syntyy, eli ei voi puhua enää irtonumeroista. Varsin hieno kokemus mielestäni!
Entäpä hinnat: FT:n vuositilaus maksaa 389€ johon sisältyy samalla rajaton käyttöoikeus www-sivuihin. Kauppalehti on irtonumerohinnoiteltu 1.59€/kpl, ja Dagens Industri uskomattomat 2.99€/kpl!. Jatkuva tilaus FT:llä tulee n. 0.8€ päivä jos viikonloppu lasketaan mukaan – varsinaisia irtonumeroitahan ei ole.
Tässä päästään kohtaan missä kehitys on suomen kansantuotteelle huono. Suuri osa viennistäme on paperia ja selluloosaa. E-lehdistä on puhuttu jo vuosia, mutta läpimurtoa ei ole tullut. Uskon että tässäkin tapauksessa kehitys seuraa tutttua polkua: Ensin hehekutetaan tekniikkaa, sitten tapahtuu ei mitään, ja ei mitään eikä vieläkään mitään… kunnes yhtäkkiä kaikki maanvyörymäisesti siirtyvät käyttämään uutta tekniikkaa. Kun sanomalehdet ja aikakauslehdet siirtyvät paperittomiksi paperin kulutus ja hinta tipahtavat.
Toinen pienempi vaikutus on suomalaisen journalistiikan kysynnän lasku. Kun fyysisten lehtien jakelu ei enää rajoita ulkomaisten tuotosten kulutusta (ennen sai odottaa kaksi päivää FT:n paperiversiota) moni valitsee suuremmilla resursseilla tehdyn ulkomaisen tuotteen. Englanninkielikin sujuu varsinkin nuoremmilta hyvin. Omalta kohdaltani lehtivalinta ei jää talouslehdissä epäselväksi. Kotimaisten lehtien eduksi jää paikallisesti merkittävien tapahtumien raportointi. Miten paljon asiakkaat ovat tästä valmiita maksamaan?
Kuvassa muuten piksun verkkokaupassa myytävä piksu.net Ipad-pussi ….
E-lehdet ovat tosiaankin hyvä
E-lehdet ovat tosiaankin hyvä esimerkki miten vuosikausia on yritetty väärää lähestymistapaa digitaalisen sisällön tuotteistamisessa. Näköislehdet, digitaaliset paperilehtien näköisversiot, ovat mahdottomia lukea tietokoneen tai tabletin ruudulta. Silti perinteiset mediatalot myyvät niitä edelleen.
Ainakin suuret suomalaiset lehtiyhtiöt tietävät jo, että tulevaisuus on e-lehdessä – ladattavassa lehdessä tai FT.comin tapaisessa online/ladattava hybridissä – ja kehittävät omia tuotteitaan. Pienillä lehdillä tähän ei ole varaa ja ne jäävät verkkosivujensa varaan.
Onko sellainen kehitysnäkymä, jossa sellutehtaasta tulee maailmanlaajuisten pilvipalvelujen konesali sittenkään niin huono kehityssuunta Suomelle?