Euroalueen tilastoviranomaiset puski sellaiset kuluttajahintamuutokset ulos, ettei vastaavaa olla nähty kuin alkuvuodesta 2010. Vuotuinen muutos jämähti 1,1 prosentin tasolle, siis osapuilleen puoleen siitä, mikä on "vakaan" euroalueen tavoite. Hyytymisen merkit ovat melko selkeät. EKP:lla on siten tilaa liikkua vaikka millä mitalla. Eri asia taas on, että käytetäänkö liikkumavaraa – tai onko siitä alkuunkaan merkittävää nettohyötyä.

Kun kerran Kreikan vähittäismyyntilukemat romahtivat 14 prosentin vuosivauhdilla on melko selvää, että ongelma on kysynnässä. Lisäksi EKP:n aiemmat lotraukset suuntautuivat carry tradena valtiolainoihin. Silloin riskinotto oli ehkä kannattavaakin, mutta nyt suurimpien maiden valtiolainoissa ei samanlaista houkutusta ole. Edes Berlusconi ei saa Italian 10-vuotisen lainakorkoa ylittämään viittä prosenttia, vaikka ei häntä voi moittia yrityksen puutteesta.

Sillekään EKP ei voi oikein mitään, että trendi on niin yksityisillä kuin pankeilla omien taseidensa kaunisteleminen. Velkoja mieluusti kuoletetaan pois, ja lainojen kysyntä nuukahtaa eritoten kriisimaissa kalliiseen rahoitukseen. Tämä peruskuvio ei ole oikeastaan muuttunut mihinkään, eikä tätä olla ilmeisesti Suomenkaan päättäjät hoksanneet. Sen verran tuhteja visioita heiltä on tullut ensi vuoden uumoillusta talouskasvusta.

Ja ne onnelliset eurokuluttajat, jotka jättimäisiä velkojaan pystyvät lyhentämään myös tekevät niin. Kysyntä putoaa, työvoiman tarve vähenee ja sitä kautta hallitukset ovat ihmeissään verotulojensa kanssa. Portugalissa yritettiin jälleen kerran hillitä julkisen puolen menoja, mutta perustuslakituomioistuin totesi tuttuun tyyliinsä, ettei tämä onnistu nykyisen perustuslain kanssa. Toisaalta ajatus karsia vielä lisää kuluttajien ostovoimasta tuskin ainakaan piristää kysyntää, joten siinä mielessä karhunpalvelus jäi toteutumatta.

Vastausta tähän umpisolmuun on haettu mm. pankkiunionin kautta. Liekö takana idea, että pohjoiset ja vakaavaraisemmat pankit ostavat siipiensä suojaan näitä kriisipankkeja, jotta luottojen hinnat tulisivat huokeammiksi, ja kysyntäpuolta voitaisiin siten saada kuntoon? "Hei, osta tästä hyvä zombipankki. Kuraa, sutta ja sekundaa on holvit pullollaan!" Näinkö se menee?

Euroalueen segregoituminen on edennyt mielestäni jo niin pitkälle, että tämän pelin voisi puhaltaa jo päättyneeksi. Jos se näyttää siltä, haisee siltä ja maistuukin siltä; niin se todennäköisesti myös on sitä itseään.