Elop, kannustimet ja vanhan kertaus

 

Linkin tietojen mukaan siivoojan keskipalkka on alle 1800 euroa. Juuri tällaisiin siivoojiin EK:n, TT:n ja kaikkien Etelärannan järjestöjen mielenkiinto kohdistuu. Työtä pitäisi tehostaa, palkkaa laskea ja työaikaa ja –ikää pidentää.  Eteläranta itse on näyttänyt mainiota esimerkkiä alkaen Mika Tiivolan vävyn laittamisesta käytännössä eläkkeelle alle 45-vuotiaana. Siivoojien tulisi myös ymmärtää johtajien erityistarpeet, esim. se, miten verot heitä rasittavat. Vehviläinen tartti asunnon ja Elopille tulee avioero. Siivoojalla ei liene varaa kumpaakaan?

Mitäpä jos syyllistyisin sellaiseen majesteettirikokseen, että arvioisin johtajien työtä samoin kriteerein kuin millä he arvioivat siivoojien työtä. 

Työn tuottavuus

Nokialle tullessaan Elop haukkui Nokian tuotteet ja sitoi Nokian toiseen elefanttiin Microsoftiin. Nokian kurssi romahti. 2013 Nokian hallitus kokoontui 50 kertaa Microsoft-kaupan takia ja Elop lienee ollut asiasta sivussa. Mielestäni Elopin työt voidaan jakaa kahteen osaan. Ensin hän teki vahinkoa ja sitten ei mitään. Oliko työ 40 millin arvoista?

Lojaalisuus

Kuinka paljon me tavalliset ihmiset käytämme rahaa lojaalisuuden hankkimiseen? Annammeko me kehnon palvelun päätteeksi ravintolassa sata euroa juomarahaa, jotta tarjoilija seuraavalla kerralla olisi hiukan vähemmän tympeä? Uskommeko me siihen, että rahalla saamme ihmisten lojaalisuutta? Edes yritysmaailman kokemukset eivät asiaa tue. Enronin ainutlaatuisen suuret palkkiot kannustivat vain ainutlaatuisen suureen lisäahneuteen. Fortumilta lähtiessään Lilius puolestaan haukkui valtio-omistajan. Siinä oli kiitos 30 millin sitouttamisesta.

Monimutkaisuus

Eikö olisi, jumaliste, parempi maksaa palkka yhtenä könttinä vaikka sitten miljoona euroa sekunnilta, jos ei vähempi millään riitä. Kun palkkioista tehdään monimutkaisia perus-, kannustin- ja sitouttamiskokonaisuuksia, kaikki putoavat kärryiltä. Sitoutuminenkin tarkoitti alun perin osakkeiden ostamista oma-aloitteisesti johdon palkkarahoilla eikä suinkaan valmista osakepakettia. Luulisi Siilasmaallakin olevan parempaa tekemistä kuin Elopin sopimuskoukeroihin perehtyminen. Jos koukeroihin ei perehdy, tiedotus ontuu. Ja jos tiedotus ontuu, luottamus menee.

Työn vaativuus

Julkean jopa epäillä suuryrityksen johtamisen vaativuutta. Nimittäin jo tuhansia vuosia ennen käsitteen ”Business administration” syntymistä armeijassa ymmärrettiin, että suoria alaisia voi olla vain vähän.  Sun Tzu kirjoitti: “Yleensä monien johtaminen on sama kuin harvojen johtaminen.”

Jos PK-yrityksen tuotantoa, markkinointia, tuotekehittelyä ja hallintoa johtavat Ville, Kalle, Pekka ja Olli, koko PK-yrityksen johtaminen voi mielestäni olla suunnilleen yhtä vaativaa kuin Nokian johtaminen – oikeastaan vaativampaakin, kun joka tukitehtävään ei ole spesialistia, vaan johdon pitää toimia monipuolisesti . Varmaan suunnilleen näin Jollakin on saatu käyntiin. Siten suuryrityksen johtoon voitaisiin värvätä paljon laajemmalta alueelta kuin vain muutaman kilpailijan johdosta.

Vertailun vuoksi on hyvä muistaa, että 1600-luvulla Ruotsia hallinneen kuningatar Kristiinan mielestä vain muutama kymmenen ylhäisaatelista kelpasi maan hallintoon. Kristiinan seuraajat huomasivat, että laajemmalla rekrytointipohjalla samat työt tulivat paremmin tehtyä paljon halvemmalla.

_____________________________________________________________________________________________________________________________

 

Lopuksi totean jälleen kerran tunteneeni raskasta myötähäpeää Erkki Sinkon möläyksille A-talkissa 26.9. Isot palkkiot ovat kuulemma peräisin ”Amerikasta”. No, USA:sta on oikeastaan lähtöisin myös roskaruoka ja ydinase. Oikeastaan USA:sta on jopa peräisin Grahamin kirja ”The Intelligent Investor”. Kirjasta noin 20 % käsittelee sijoittajien ja ammattijohtajien etujen ristiriitaisuutta.  Samaa käsitellään tietysti julmetun monessa muussakin ”amerikkalaisessa” kirjassa, Grahamin kirja lienee kuitenkin kuuluisin. Sivumennen sanoen uskon, että ammattijohdon ja piensijoittajien intressiristiriidat ovat nykyään paljon tärkeämpiä kuin ”pääoman” ja ”proletariaatin” väliset ristiriidat. Koska tämä laajasti ymmärretään ja Marxin yli 150 vuotta vanhat sepustukset unohdetaan, on tietysti eri asia.

Miksi tätä keskustelua johdon palkkioitten kohtuullistamisesta sitten käydään vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen? Vastaus: linkeissä on alan konsultteja, jotka julkisuudessa spämmäävät alansa puolesta. Esim. linkit 1, 2, 3, ja 4.

8 thoughts on “Elop, kannustimet ja vanhan kertaus

  1. Palkkioista wähäsen, myös sivusta

    Tämä on mielenkiintoinen artikkeli: http://blog.hse-econ.fi/?p=40

    Marjanpoimijoiden tehokkuus kasvaa työjohtajien siirtyessä tulospalkkioon, koska kaverisuosikkijärjestelmät vähenevät. Tässä referoidussa tutkimuksessa tehon nousu johtuu siitä, että johtajat käyttävät vähemmän väärin johtajan asemaansa. Ei niin hohdokas tulos, mutta tulospalkkiota ja bonuksia suosiva tulos kuitenkin. Yritysjohtajalla ei kuitenkaan ole noin selkeää mittaria kuin poimitut mansikat. Lopputoteaminen tässä artikkelissa on, että mitä epätarkempi tulosmittari, sitä vähemmän painoa sille pitäisi antaa. Hyvien mittareiden puuttessa pitäisi maksaa pelkästään kiinteää palkaa ei satunnaisesti heiluvaa tulospalkkaa.

    Yritysmaailma on vaikea ja jos otetaan matkapuhelinmaailma niin muutama valinta ratkaisee paljolti menestystä. Jos MS olisi tehnyt varsinaisen killer-käyttiksen, niin Elopin valinta olisi ollut loistavan hieno. Nyt se ei ollut, koska vain 4% älypuhelinostajista pitää MS:n käyttistä parhaimpana vaihtoehtona itselleen. Se mitä kannattaa maksaa johtajalle on hyvin sattumanvaraista. Jos meillä on yritys jolla on kaksi johtajakandidaattia. Liikevoitto on vuotena 0 viisi miljardia ja johtaja 1 saa generoitua joka vuosi +10% voittoa. Johtaja 2 saa generoitua 10,1% voittoa niin paljonko omistajan kannattaisi maksaa enemmän johtaja kakkoselle? Viidessä vuodessa johtaja kaksi generoi liikevoittoa 1,48 enemmän ja tämän vuoksi hänelle kannattaa maksaa 1,4 miljardia enemmän kuin johtajalle yksi. Tässä on tietenkin tämä klassinen ongelma kun vähennämme kaksi suurta lukua toisistaan niin erotus tulee hyvin volatiiliksi. Ja kuinka luotettava on tuo tuottoero? Tuon eron takia johtajan kannattaa ottaa kuitenkin niin paljon riskiä, että on vain ajan kysymys koska mennään niin mönkään, että konkurssi saapuu. Johtajan kannattaa esittää yksioikoisen fanaattinen suunnitelma jolla hän saa generoitua hurjia tuottoja. Näistä hurjista tuotoista kannattaa epäoikeudenmukaisella tavalla maksaa myös johtajalle murusia. Näin tapahtuu kun johto tapahtuu Excelillä valistusajan aatteiden mukaisesti.  Nämä murusetkin ovat kymmeniä miljoonia.

    Nyt kunnatkin ovat ajautumassa tähän hienoon systeemiin. Kun jokin hallintokunta saneeraataan eli säästetään, niin johto saa palkkioita. Kurjistamalla omaa toimialaansa, kuten opetusta tai sairaanhoitoa, niin palkkiot kasvavat. Upeaa, vai onko?

     

    1. Kannustimista….

      … olen kuullut yhden tosi fiksun kommentin hyvin kaukaa mistään ns. finanssimaailmasta. Kannustimilla pitäisi kartuttaa eläkettä, niin ei kävisi näin "Tuon eron takia johtajan kannattaa ottaa kuitenkin niin paljon riskiä, että on vain ajan kysymys koska mennään niin mönkään, että konkurssi saapuu."

      1. Kannustaminen

        Kannustimilla pitäisi ostaa oman yrityksen osakkeita jotka saisi vasta sitten kun jää eläkkeellä 65+ vuotiaana. Olisiko Elop toiminut samallalailla jos se saisi 18 miljoonalla Nokian osakkeita jotka saa vasta 20 vuoden päästä itselleen.

    2. Nokian Microsoft liiton tuhoisuus tiedettiin

      Olin ylen aamu TV ohjelman haastattelussa kertomassa näkymistä sen jälkeen kun Nokia oli tehnyt päätöksensä sitoutua Microsoftin käyttöjärjestelmään.

      Tilanne oli tuolloin se, että Microsoft oli jo 12 vuotta valmistanut käyttöjärjestelmiä älypuhelimiin. Microsoftin markkinaosuus oli tuona aikana pudonnut alun 10%:sta noin 2% tasolle. Microsoft ei ollut osannut tehdä edes Nokia:n Symbian:n veroista käyttöjärjestelmää.

      Arvioin tuolloin, että Microsoftin markkinaosuus nousee useita prosenttiyksikköjä, kun se markkinoi tuotettaan yhdessä Nokian kanssa. Ja niin myös tapahtui. Markkinaosuus kaksinkertaistui 4% tasolle. Olin kuvitellut, että nousu olisi vieläkin vahvempaa ja päädyttäisiin kenties 5% tasolle.

      Mutta joka tapauksessa jo tuolloin oli ilmeistä, että edessä olisi Nokian kännykkätuotannon katastrofi. Ja jos sen ymmärsin minä ja monet ystäväni, niin miten on mahdollista ettei Nokia hallitus sitä ymmärtänyt. Mutta ei vaan ymmärtänyt.

      Ihmettelen, mistä sille Nokian hallitukselle oikein maksetaan.

  2. Sun Tzun ”Sodankäynnin taito” on sodankäynnin oppaista paras

    Luin viittaamasi 18 sivuisen Sun Tzu:n kirjan "Sodankäynnin taito" (enlanniksi "The art of  War") ja latasin yhden yli 100 vuotta vanhan käännöksen piksuun:

    http://www.piksu.net/sites/www.piksu.net/files/artofwar.txt

    Kirja on Kiinan historian eräältä kulta-ajalta noin vuodelta 500 ennen ajanlaskun alkua. Samalta ajalta ovat peräisin Kiinan kulttuuriin eniten vaikuttaneet mestariteokset: Konf fu Ze: Ajatuksia (Konfutselaiseen ajatteluun, vanhempien ja yhteiskunnan kunnioittamiseen, kouluttava perusteos) ja Lao Tsu: Tao Te Ching (Taolaisuuden, tai suomalaisittain kuvailtuna hyveopin perusteos). Nämä kolme teosta ovat minun mielestäni tehneet Kiinasta pitkälle sen mikä se on. Noita kaikkia kirjoja on ahkerasti tutkittu nyt 2500 vuotta eivätkä ne vielä tunnu vanhentuneilta. Uuden testamentin vuorisaarna on saattanut saada vaikutteita Tao Te Ching teoksesta. Kaikki kolme kirjasta ovat täyttä kamaa edelleen. 

    Sun Tzu:n sodankäynnin taito ylitti kyllä selvästi odotukseni. Kirja on hyvin jäsennelty. Alun johdantoluku kertoo johtamisen perusolemuksesta ja kunkin luvun alussa on lyhyesti kerrottu Sun Tsu:n viisaus, jonka käytännön merkitystä sitten monin eri tavoin valotetaan. Kirja on lyhyt, helposti luettava ja ymmärrettävä ja silti niin syvällinen. Monia sen viisauksia voi hyvin soveltaa muuhunkin toimintaan. Sota ei ole ainoa osa elämää.

    1. Sun Tzusta

       

      Kun kovalevyllä oli valmiina tuollainen kirjoittamani teksti Sun Tzusta, lykätään tänne ilman sen suurempia toimittamisia.

      Sun Tzun kirjoituksiin vaikuttaa se, että nykymaailmaan ne ovat varustettu yleensä kymmenkunnan henkilön kommenteilla, joista nuorimmat elivät 1000-luvulla [puuttuvat ilmeisesti Kain linkistä]. Siten yhdessä kirjassa on eriteltyinä käsityksiä, jotka ovat muotoutuneet Kiinassa peräti 1500 vuoden aikana.

      Sun Tzu suhtautui sotaan ja väkivaltaan hyvin pidättyvästi. Hän kirjoitti, että “sota on valtion elinkysymys, elämän tai kuoleman piiri, tie säilymiseen tai tuhoon”.

      Sun Tzu kiinnitti tavattoman suurta huomiota ns. epätavanomaiseen sodankäyntiin ja poliittiseen strategiaan. Hän kirjoitti: Sodassa on yleensä viisain tavoite valtion valtaaminen vahingoittumattomana, sen tuhoaminen on tätä huonompi ratkaisu. Vihollisen armeijan vangitseminen on parempi kuin sen tuhoaminen. Osastojen [luettelee erilaisia osastoja] voittaminen vahingoittamatta on parempi kuin niiden tuhoaminen.  Sotataidon huippu ei ole sadan voiton saavuttaminen sadassa taistelussa. Sotataidon huippu on vihollisen kukistaminen ilman taistelua.

      Sodassa on siten ensisijaisen tärkeää hyökätä vihollisen strategiaa vastaan. Sen jälkeen on paras hajottaa hänen liittoutumansa ja vasta tämän jälkeen paras vaihtoehto on hyökätä hänen armeijaansa vastaan. Hyökkäystä linnoitteita vastaan piti välttää ja houkutella päinvastoin vihollinen taistelemaan komentajan haluamassa paikassa.  Tämä saavutetaan Sun Tzun mukaan epätavanomaisen sodankäynnin keinoin.

      Chia Linin mukaan (joka siis Sun Tzun kirjan kommentoija) viisaat ja hyveelliset miehet voidaan joskus houkutella jättämään hallitsijansa, jolloin hän jää ilman neuvonantajia. Tai petolliset ihmiset voivat tuhota hänen hallintonsa.  Vihollinen voi ovelilla petoksilla vieraannuttaa ministerit hallitsijasta tai vihollisen väestöä voidaan yllyttää epätarkoituksenmukaiseen toimintaan.

      Vakoilijoiden käyttö on asia, jota Sun Tzu käsittelee laajasti ja korostaa niitten ratkaisevaa merkitystä samoin kuin harhaanjohtaminen monenlaisin sotajuonin. Itse sodankäynnissä Sun Tzu kehottaa armeijaa elämään vihollismaan kustannuksella. Organisaatiosta hänellä on selvät käsitykset. Kun poliittinen johtaja (hallitsija) on päättänyt sodan aloittamisesta, sodan johto täytyy uskoa ammattisotilaille eikä poliittinen johto saa siihen puuttua.

      Organisaatiosta Sun Tzulla oli käsityksiä, jotka olivat tuntemattomia 1700-luvun alun Euroopassa, jossa armeijan komentajalla saattoi olla kymmeniä rykmentinkomentajia alaisuudessaan. Sun Tzu kirjoitti: “Yleensä monien johtaminen on sama kuin harvojen johtaminen. On kyse organisaatiosta… On kyse ryhmityksestä ja viestityksestä.”  1000-luvulla elänyt Chan Yu täsmensi: “Sotajoukon johtamiseksi on ensin jaettava vastuualueet komentajille ja heidän apulaisilleen ja määrättävä yksikköjen vahvuudet [luettelee yksikköjen vahvuuksia].“

      [Lopuksi: Raumalainen kauppaneuvos Sulo Nieminen on korostanut biografiassaan sitä, että niin armeija kuin kirkkokin ovat laajaa organisaatiota pohtineet tuhansia vuosia ennen yrityksiä.]

      1. Sun Tzu:n johtamisoppi tuntee vain toisen puolen johtamisesta

        Tuo Raumalaisen kauppaneuvoksen Sulo Niemisen havainto siitä, että niin armeja kuin kirkkokin ovat pohtineet laajaa organisaatiota jo tuhansia vuosia, on varsin osunut.

        Noissa kahdessa organisaatiossa on ero. Kirkon maailmanlaajuinen organisaatio pärjää neljällä organisaatiotasolla, kun taas armeja tarvitsee vähintään kymmenen. Komentosuhteiden lisäksi armeja tarvii vielä lukemattomia sotilasarvoja. Suomessakin on 21 eritasoista sotilasarvoa ja jos laivasto lasketaan mukaan niin sitten niitä on 42. On siinä alokkaalla oppimista, että osaa tervehtiä herra sotilasmestaria. 

        Kirkon organisaatiota sanotaan kampaorganisaatioksi ja armejan kukin taso on Sun Tzu:n viitoittamalla tavalla 4…7 hengen hierarkinen pienryhmäorganisaatio.  Viisaus taitaa piillä siinä, että kumpikin näistä on omaan tehtäväänsä optimaalinen.

        Piispa käy pari kertaa vuodessa läpi kirkkoherransa ja tsekkaa onko dementiaa ruvennut näkymään. Ja jos on ongelma, niin tehdään toimenpide. Operatiivista johtamista ei ole. Operatiivista työtä varten on olemassa sata vuotta voimassa olleet vihki-, konfirmaatio-, jumalanpalvelus-,…   kaavat, joita papit toteuttavat. Niitä täytyy tietenkin muutaman vuosisadan välein uusia, mutta ei se piispoja kiirellisenä pidä. Piispa ehtii huolehtimaan suurestakin kirkkoherrojen joukosta eikä silti tule kiire.

        Armejassa taas yhdellä henkilöllä on 4…7 alaista eikä juuri yhtään useampaa. Syy on yksinkertainen. Jos olet koittanut vaikkapa leikkisodassa komennella isompaa ryhmää niin huomaat, ettei siitä tule mitään.  Operatiivista ohjausta saa antaa kaiken aikaa, tunnista tuntiin ja joskus jopa minuutista toiseen (lataa,tähtää,laukaise,siirtykää vara-asemaan, olalle vie, asento, lepo, tahdissa mars, ………….). Jos kirkossa hyvä piispa ohjailee kerran vuodessa, niin armejassa hyvä johtaja ohjailee monta kertaa päivässä. On ihan erilaista touhua.

        Sun Tzu tähdensi vain toista näistä kahdesta johtamistavasta.

         

         

         

Comments are closed.

Related Posts

Yhteiskunta

Suomen aseteollisuudesta

Nato-ratkaisun jälkeen Suomessa olisi kaikki syyt kiinnittää huomiota otsikon aiheeseen. Totean, että jotkut faktat saattavat yllättää, mutta ne on taatusti dokumentoitu.

1) Suomen ”köyhyys”

Sotahistoriaamme on kirjoitettu

WP Twitter Auto Publish Powered By : XYZScripts.com