EKPn pääjohtajan Mario Draghin teesit

Kävin tänään kuuntelemassa Euroopan Keskuspankin pääjohtajan Mario Draghin puhetta. EKPn tehtävänä on hintavakauden ja rahoitusjärjestelmän yleisen vakauden ylläpitäminen. EKP ei voi ottaa ohjeita muilta rahapolitiikan hoitamiseen, mutta Draghilla oli senkin edestä ohjeita jäsenvaltioiden talouspolitiikan hoitamiseen. Joitain tämä maiden neuvominen ehkä nyppii, mutta minut Draghi kyllä onnistui vakuuttamaan.

Päivän viestejä:
– Rahaliiton on siirryttävä koordinaatiosta kohti todellista yhteistä päätöksentekoa ja yhteisiä instituutioita.
– Talousunioni tarvitsee poliittista unionia toimiakseen hyvin. Moni ei ymmärtänyt euroalueen poliittista dimensiota ja oli siksi pessimistinen, että euroalue selviäisi kriisistä.
– Kun maat ovat liittyneet rahaliittoon ne ovat luovuttaneet palan itsenäisyyttään, mutta ovat voittaneet saamalla vastineeksi lisää vaikutusvaltaa yhteisessä päätöksenteossa. Jäsenet hyötyvät ja niiden on lakkaamatta hyödyttävä liitosta.
– Olisi vaarallista jos joku eroaisi liitosta, koska tämä loisi muille mallin, jonka mukaan liitosta voi erota.
– Maissa mukaan lukien Italia, Suomi, USA ja Saksa on alueiden välisiä tulonsiirtoja, joilla saavutetaan sosiaalista koheesiota. Euroalueella ei toimita näin, joten tarvitsemme muita keinoja.
– Yhteinen rahapolitiikka jättää paljon roolia kansalliselle talouspolitiikalle: jokaisen maan on oltava joustava, aktiivisesti kehitettävä omia kilpailuetujaan, huokuteltava pääomaa maahan ja investoitava shokkien kestokykyyn vastasyklisellä talouspolitiikalla. Velkaantumista on vähennettävä.
– Hintojen ja palkkojen on joustettava tarpeen mukaan. Työmarkkinoille ja sosiaaliturvaan juurtuneita kansallisia perinteitä ja käytäntöjä on uudistettava. Suurempi työvoiman liikkuvuus olisi eduksi Euroopalle, mutta tästä ei liene odotettavissa vetoapua Eurooppaan.
– Rakenneuudistusten puute jäsenmaassa on vahingollista kaikille. Sentakia meidän on oltava kiinnostuneita myös muiden rakenneuudistuksista ja niiden etenemisestä.
– pääosa USAn shokeista absorboituu yhdentyneisiin rahoitusmarkkinoihin. Luotto ja pääomamarkkinat ovat Euroopassa hajanaisemmat ja tehottomammat. Pankkiunioni Euroopassa on välttämätön. Tarvitaan keskitettyä valvontaa, jotta markkinat kehittyvät ja hyödyllinen integraatio voi edetä. Onneksi pankkiunionin rakentaminen etenee hyvin. Pääomamarkkinoiden integroitumisen esteet on poistettava.
– Moni pitää Saksan tiukkaa talouspolitiikkaa suurena ongelmana. Kuitenkaan, mitkään realistiset suunnanmuutokset Saksassa tuskin juurikaan muuttaisivat 350 miljoonan ihmisen elämää muualla. On keskityttävä muihin asioihin. Komission julkistama investointisuunnitelma oli tervetullut. Mitä EKP voi tehdä? Jatkaa hintavakauden ylläpitämistä ja tukea pankkijärjestelmää.

Euroopan johtajien puheissa Euroopan yhdentyminen näyttää olevan hyvässä vauhdissa. Jäljelläolevat "pienet" yhdentymisen puutteet on vielä korjattava. Suomessa on edelleenkin paljon ajattelua, että koko EU touhussa on kyse meidän itsenäisyytemme kaappaamisesta. Joissain muissa jäsenvaltioissa ehkä kauhistellaan euromenoa samaan tapaan. Ehkä änkyröimme jo liikaakin. Ehkä meidän pitäisi reippaammin tukea yhdentymistä ja repiä siitä kaikki hyöty irti.
 

12 thoughts on “EKPn pääjohtajan Mario Draghin teesit

  1. Mitkä hyödyt?

    Ajatus siitä, että pitää yhdentyä ja keskittää päätöksentekoa lähtee siitä olettamuksesta, että euro olisi itsessään niin arvokas ja tärkeä asia, että sen eteen pitää uhrata paljon. Tämä ajatus pitää siis sisällään viestin, että "rahapolitiikka on sivuseikka", ja että kansalaiset tykkäisivät kovasti sellaisesta maailmasta, missä "työmarkkinoiden jousto", eli pätkätyö, palkkojen mahdollisesti nopeatempoinenkin ja raju vaihtelu jne olisi jotenkin mahdollista.

    Jos oletamme, että euro ei ehkä sittenkään ole niin hyvä idea, koko tarve tämäntyyppisille sopeutuksille katoaa – sopeutuminen olisi mahdollista tehdä kansallisen tason rahapolitiikalla, kuten aina aiemminkin.

    Koska tulonsiirtoliittovaltiota ei tule (Draghi sanoi, että ei tule, ja olen samaa mieltä), niin ainoaksi vaihtoehdoksi euron kanssa jää todellakin raju sopeuttaminen.

     

    Vasta-argumenttini:

    1) joustavien työmarkkinoiden rakentaminen on vaikeaa. Ne eivät ns. täydellisesti jousta missään. Äärimmäisen joustavillakin työmarkkinoilla saatava sopeutumiskyky on vähäpätöistä verrattuna siihen, mitä mm. valuuttakurssien muutoksilla on mahdollista saada aikaiseksi. Esimerkinomaisesti UK antoi punnan devalvoitua finanssikriisin alkaessa 30 prosenttia. Mikäli palkkatasoa olisi vastaavasti ronkittu alas 30 prosenttia, voi kuvitella, millainen kaaos kotimarkkinoilla olisi syntynyt.

    2) Joustavat työmarkkinat aiheuttavat monenlaista häiriötä kansantalouden toimintaan – jos työsuhteista ei ole varmuutta ja palkkataso heittelee, on mm. asuntolainojen jne. saaminen hyvin hankalaa, tai niiden hinnoittelu on huomattavasti kalliimpaa kuin nykyisin. Lisääntynyt epävarmuus saisi kotitaloudet varautumaan aivan eri tavalla ongelmiin, mikä leikkaisi kotimaista kysyntää rajusti. Tämän seurauksena valtion budjetit pettäisivät, kun verotulot laskisivat. Mahdolliset sosiaaliturvan leikkaukset eivät kompensoisi laskua. Lopputuloksena BKT laskisi reilusti, mikä tekisi velkakestävyydelle isoa vahinkoa.

    3) Oma johtopäätökseni Draghin puheista on, että euro on tuomittu epäonnistumaan. Konsensuskäsitys on maailmalla se, että Euroopasta tulee joko tulonsiirtoliittovaltio tai sitten euroalue hajoaa. En lähtisi vielä vaihtamaan tuota omaakin näkemystäni. Draghin resepti toimisi vain, mikäli valtioiden velkoja leikattaisiin. Ja se olisi monille tahoille iso tappio, ja todennäköisesti systeemikriisin synnyttäjä.

     

     

    t. Juhani Huopainen

     

    1. Meillä on jo joustavat työmarkkinat

      "joustavien työmarkkinoiden rakentaminen on vaikeaa."

       

      Ei ole! Meillä on jo joustavat työmarkkinat. Jousto tapahtuu työttömyydellä.

      Kun taloudessa menee huonosti, niin ihmisiä irtisanotaan. Tästä seuraa melkein kaikille kurjuutta. Irtisanotuille, yritykselle, julkiselle taloudelle jne.

      Ainoat, jotka eivät kärsi ovat töihin jäävät. Heidän palkkansa säilyy koskemattomana.

       

      Tosiasiallisesti siis teemme vain valintaa siitä irtisanotaanko osa työntekijöistä kokonaan vai lasketaanko kaikkien tuloja.

       

      Parempi ja toimivampi malli olisi se, että kaikki pysyvät työssä, mutta palkat laskevat ja nousevat suhdanteiden mukaan. Se olisi myös oikeudenmukaisempi, sillä kurjuus jakautuisi tasaisemmin ja toisaalta myös työntekijät tienaisivat enemmän silloin kun taivaasta sataa mannaa.

       

      1. EU-työttömyysturva auttaisi

        Liittovaltio tai ei, mutta minimitasolla euron ongelmaan olisi muuan ratkaisu: EU-tason työttömyysturva, joka maksettaisiin yhteisestä budjetista. Se toimisi suhdannepuskurina alueellisten erojen suhteen.

        Ongema tässä on lähinnä se, että euron sisäiset tuloerot ovat niin suuret. Työttömyysturvan minimitaso ei voisi sen vuoksi olla kovin korkea.Toki jokainen maa voisi nostaa kansallisella rahoituksella korvauksen haluamalleen tasolle. Tai sitten kunkin maan työttömyysturva olisi sidottava tulotasoon, mikä olisi sikäli loogistakin, että korkean tulotason maat maksaisivat enemmän EU-veroakin, jos se perittäisiin tiettynä prosenttina tuloista.

        Heikki

      2. Systeemin voi rakentaa hyvin

        Veroa  maksaisi jokainen maa, esim tietyn prosentin bkt:sta tai suoraan tuloista. Kaikki hyötyisivät silloin, kun niillä menisi huonosti, koska ne saisivat EU-korvausta. Kyllä Saksallekin joskus tulee vaikeuksia, ja on sillä niitä ollut.

        Kuten sanoin, korvaus voitaisiin sorvata maakohtaisesti tulotason mukaan. Se ei olisi silloin liian houkutteleva.

        Toinen vaíhtohto on euron hajoaminen – kun kilpilukyky ei parane tarpeeksi muuten, niin omalla valuutalla ja devavaatiolla saa peliaikaa vähimmällä tuskalla.

        Heikki

         
      3. Kaunis ajatus. Ei toimi käytännössä.

        Esittämäsi malli tarkoittaisi tulonsiirtoa saksalaisilta kreikkalaisille, espanjalaisille jne.

        Saksa tuskin suostuu siihen, että ahkeroinnista ja palkkamaltista rankaistaan ylimääräisillä veroilla.

        Toinen kysymys on se kannattaako palkkamaltti ja ahkeroiminen jos laiskottelemalla ja liian suuria palkkoja nostamalla saa ilmaista rahaa ahkerilta.

         

        Paras malli olisi se, että Saksa nostaa palkkoja ja investoi ylijäämänsä kasvuhankkeisin euroopassa. Kaikilla olisi kivaa ja kaikki olisivat iloisia. Oikeudenmukaisuuskin toteutuisi kun ahkerat saisivat korkeamman elintason. Laiskatkin saisivat töitä koska ulkoinen syy nostaisi ao. maan kilpailukykyä.

         

        Mutta tämäkin malli voidaan torpata, koska miksi Saksa tahallaan laskisi kilpailukykyään? Olihan se mukavampaa ahkeroida töissä maltillisella palkalla samaan aikaan kun Kreikassa nautittiin elämästä lainarahalla.

         

         

      4. Voi toimiakin

        >>miksi Saksa tahallaan laskisi kilpailukykyään?

        Melkein kaikki muut ovat tahallaan laskeneet kilpailukykyään. Ehkä ihan sama motiivi toimisi Saksassa kuin on toiminut muissakin maissa. Ehkä vastaus löytyy parhaiten suomesta, joka on käsittääkseni tahallaan laskenut kilpailukykyään kaikkein eniten. Eli miksi suomi sen teki? Varmaan siitä syystä, että kun palkkasi nousee, niin se on aina lyhyellä tähtäimellä kiva asia. Jos jäät palkkojen nousun takia työttömäksi niin yhteys aikaisempiin palkankorotuksiin on jokatapauksessa niin sekava ja utuinen, että työttömyyden pelkokaan ei käytännössä juuri hillitse tätä tahallista kilpailukyvyn laskemista.

      5. SAksa

        Jos taas tuo Saksan käyttämä kilpailukyvyn vaaliminen on kansan hyvinvoinnille hyvä asia ja Saksa harrastaa sitä sen takia, niin sittenhän muidenkin kannattaa käyttää samaa tehokasta systeemiä kansojensa hyvinvoinnin parantamiseen. Onneksi tämä ei ole mikään Saksan patentoima menetelmä jota muut eivät saisi käyttää. Mille tahansa kansakunnalle on sallittua kohentaa kilpailukykyään ja kansan hyvinvointia harrastamalla riittävän pitkään palkkamalttia. Aika moni – muunmuassa Suomi – on aloittelemassa tätä hedelmälliseksi osoittautunutta Saksan tietä.

      6. Pitäisi

        Saksalaisille pitäisi järjestää informointia (aivopesua) siitä, että korkeat palkat on kiva asia: voitte ostella kaikkea kivaa, matkustella ympäri maailmaa ja tunnette itsenne kaikkialla varakkaiksi, ei tarvitse rehkiä niin paljon, voitte harrastaa enemmän ja viettää vapaa-aikaa kunhan vain suostuisitte ottamaan vastaan isompia liksoja. Voisikohan EKP tai komissio kommissioida tälläisen tietoiskukampanjan saksan TVssä

    2. Euroalueesta voi tulla joustava tai tulonsiirtounioni

      Olin mukana tapaamassa Mario Draghia. Hän vastasi puheessaan kahteen noista esittämistäsi vasta-argumenteista. 

      Joustavien työmarkkinoiden rakentaminen on vaikeaa

      Marion Draghi vastasi suurin piirtein seuraavasti: Valuttaunioneissa, kuten USA:n dollarialueella, paikallisia kilpailukykyeroja tasoitetaan massiivisilla alueiden välisillä tulonsiirroilla. Euroopalla on kaksi vaihtoehtoa, joko luomme keskitetyn Euroalueen budjetin ja tulonsiirrot tai sitten Euroalueen maista on tultava kustannustasonsa suhteen erittäin joustavia, sen tyyppiä kuin Latvia ( Latvian työmarkkinat joustivat vuoden 2008 finanssikriisin yhteydessä tehokkaasti).

      Joustavat työmarkkinat aiheuttavat palkkojen joustoa samalla kun asuntolainat eivät jousta

      Tuota kohdan kaksi vasta-argumenttia ei käsitelty. Mutta olet varmasti oikeassa. Joustavat työmarkkinat aiheuttavat varmasti häiriötä ja erityisesti niitä ongelmia, joita kuvaat. Palkat joustavat mutta esimerkiksi asuntolainat eivät. Ja tästä aiheutuu kärsimystä ja henkilökohtiaisia konkursseja. Olen samaa mieltä. Tämä on se hinta, jonka maksamme, jos haluamme säilyttää itsenäisen valtiollisen päätösvaltamme ilman että joudumme luopumaan yhteisen valuutan, Euron, eduista.  

      Euroalueesta ei välttämättä tule tulonsiirtovaltiota

      Sanot kolmannessa vasta argumentissa, että konsensuskäsitys on maailmalla se, että Euroopasta tulee joko tulonsiirtoliittovaltio tai sitten euroalue hajoaa. Tätä aihealuetta käsiteltiin. Marion Draghin painotti, että Euroalueesta tulisi tehdä tulonsiirtovaltio. Tämä mielipide tuli ensin ja vasta toisessa vaiheessa hän otti esiin vaihtoehdon, että Euroalueen valtioiden työmarkkinat voitaisiin yhteisellä keskitetyllä ohjauksella muuttaa dynaamisemmiksi. Marion Draghi toi kuitenkin esille, että jos lähdemme dynaamisuuden polulle, niin silloin on kaikkien etu, että alueen kaikkien valtioiden työmarkkinat ovat dynaamiset. Muutoin joudumme kaikesta huolimatta tulonsiirtoihin. Joudumme siis joka tapauksessa rakentamaan jonkintasoista keskitettyä koneistoa, jonka seurauksena on joko tulonsiirtoja tai sitten jäsenmaiden työmarkkinoiden dynaamisuudelle joudutaan rakentamaan yhteinen minimitaso.    

      Euroalueesta eroaminen pitää olla mahdollista

      Tuot esille sen mahdollisuuden että Euroalue hajoaa. Marion Draghi suhtautui hyvin penseästi siihen että edes yksi Euroalueen valtioista eroaisi.

      Olen kanssasi samaa mieltä. Eroaminen on perusoikeus ja se pitää olla mahdollista, jos jokin maa siihen päätyy. Marion Draghi korosti niitä vaikeita seurauksia, joita yhden eroaminen aiheuttaisi kaikille yhteisön jäsenille. Tämäkin on varmasti totta. Mutta eroamisen pitää silti olla mahdollista. Mikään sopimus ei  koskaan voi estää eroamista yhteisön jäsenyydestä. Eroaminen on perusoikeus. Tämä on sopimusmoraalin eräs keskeisimmistä periaatteista.

       

      Minun preferenssini on joustavuus ja itsenäinen päätösvalta

      Minun henkilökohtainen painopistevalintani on joustavuus. Pidän joustavuutta parempana kuin massiivisia valtioiden välisiä tulonsiirtoja ja EU tasolle keskitettyä sosiaalipolitiikan, palkkapolitiikan ja budjettipolitiikan kontrollia, jota nämä tulonsiirrot edellyttävät. Kyse on luonnollisesti oikean dynaamisuuden ja tulonsiirtojen välisen tasapainon löytäminen. Yhden maan heikkoa kilpailukykyä ei voida paikata loputtomilla tulonsiirroilla. Kyllä palkkojen on joskus joustettava. Ja minä haen nykyistä nopeampaa joustoa ja pienempiä tulonsiirtoja.

       

       

       

      1. Piksu on jo asian ennakoinut

        Esimerkiksi tässä vuoden 2012 alkupuolella olevassa keskustelussa kehotetaan liittovaltioon:

        http://www.piksu.net/keskustelunaihe/liittovaltio

        Tämän jälkeen on tullut vielä lisää painavia argumentteja eli Venäjän uhka turvallisuudelle. Jos olisimme oikeasti liittovaltiossa, niin tietenkään emme olisi myöskään sotilaallisesti yksinäisiä. Ja olisihan meillä hurja kaasunostoase Venäjää vastaan jos siis olisimme aidosti yhtenäisiä. 

  2. Draghin tausta

    Useasti ihmisen oikean mielipiteen saa selville kun irrottaa sen päivänpolitiikasta ja katsoo millaisia hänen opettajansa ovat olleet. Kun on vielä tutkijana voi ainakin osittain valita opettajansa. Mario Draghia on vielä helppo seurat näin koska hänen opettajinaan on ollut kaksi Nobelistia Franco Modigliani ja Robert Solow.

    Modigliani oli sitä mieltä, että yrityksen arvo ei riipu kuinka se rahoittaa toimintansa. Toinen ihmisten käyttäytymiseen liittyvä teoria mikä hänellä oli, on että ihmiset pyrkivät säilyttämään vakaan tulotason koko elämänsä. Solow taas pohti talouskasvua ja hänen mielestään tekninen kehitys on kasvun merkittävin tekijä. Ja maiden väliset erot johtuvat säästämisasteesta, ikääntymisestä ja kuinka nopeasti hyödytään teknisestä kehityksestä.  Jos Draghilla on opettajiensa  ajatuksia niin hän haluaa vakaan kasvu, nopeammin teknologiaa käyttöön ja nuorta porukkaa Eurooppaan.

    Voisihan Draghin ajatuksia pohtia myös millaista politiikkaa hän on aiemmin ajanut. Draghi oli Italian valtionvarainministeriön johtajana vuosina 1991-2001, joten eiköhän hänen politiikkansa pitäisi näkyä jotenkin tuon ajan Italiassa. 
     

    Mitäs (vääriä) johtopäätöksiä Draghin oikeasta luonteesta tehtäisiin tästä kuvasta. Alkuvaiheessa (1991-) DEMin heikkous suhteessa Liiran ei varmaankaan ollut kiinni Draghin tiukasta politiikasta vaan Saksojen yhdistymisen kustannuksista. Kun Draghin luonne pääsi vaikuttamaan niin Liira romahti. Tämän huonon esityksen jälkeen veikkaisin, että Draghi kannattaa elvyttävää politiikkaa riippumatta mitä hän sanoo. Nuo puhuu mitä heidän mielestään kannattaa puhua.  

Comments are closed.

Related Posts

Yhteiskunta

Suomen aseteollisuudesta

Nato-ratkaisun jälkeen Suomessa olisi kaikki syyt kiinnittää huomiota otsikon aiheeseen. Totean, että jotkut faktat saattavat yllättää, mutta ne on taatusti dokumentoitu.

1) Suomen ”köyhyys”

Sotahistoriaamme on kirjoitettu

WP Twitter Auto Publish Powered By : XYZScripts.com