Jatkan hiukan Tommi Taavilan hyvän ja havainnollistavan jutun pohjalta sijoittamisen allokaatioista ja etenkin siitä näkökulmasta, että sijoittaa eläkekassaansa varten. Kuten Tommin jutusta ja lukemattomista alan lähdeteoksista käy selville, osakkeet ovat pitkällä aikavälillä paras sijoituskohde yleensä ottaen. Eläkesijoittajia usein silti varoitellaan osakkeiden riskisyydestä, koska osakkeiden hinnat heiluvat ajoittain rajusti, kuten Tommin jutustakin selviää. Näinhän se on. Sen vuoksi voi ajatella, että eläkeiän lähestyessä pitäisi siirtää varallisuuttaan selkeästi pois osakkeista vähemmän volatiileihin ja tuotoltaan vakaampiin kohteisiin.

Itse sijoitan paljolti juuri tähtäimenäni eläkevuodet jo sen vuoksi, että vapaana ammatinharjoittajana eläketurvani on peruspalkansaajaa oleellisesti huonompi. Asunto poislukien omaisuuteni on kokonaan osakkeissa. Olenko siis hermostunut, kun ajattelen tulevia nallemarkkinoina, joita on mahdoton välttää? Enpä juuri. Syynä ei ole tiedon puute tai naiivius, vaan oletettu elämän pituus, markkinaliikkeiden kesto ja osakkeiden tuottojen luonne.

Osakkeiden riskisyys perustuu todellisten tuottojen osalta reaalitalouden syklisyyteen eli siihen, että yhtiöiden tulokset heittelevät suhdanteiden mukana. Tämä koskee kuitenkin vain osaa yhtiöistä suuressa mitassa, eli ennen kaikkea syklisiä yhtiöitä. Nekin maksavat usein melko vakaata osinkoa heikossakin suhdanteessa, jos kassa on kunnossa. Muunlaisia yhtiöitä ei juuri kannata omistaakaan. Epäsyklisten yhtiöiden osinkovirtaa suhdanteet eivät heittele senkään vertaa. Eläkesijoittajan kannattaa valita hyvissä ajoin vakaat osinkoyhtiöt salkkunsa perustaksi.

Osingot ovat eläkesijoittajalle keskeinen tuotto, koska niiden rahavirtaa hän järjen mukaan käyttää elämänsä ehtoon sulostuttamiseen. Eläkevuosia voi joutua lusimaan helposti ainakin 10-20 vuotta, joten sijoituspääoman myyminen menojen katteeksi tuskin on mielekästä ainakaan isossa mitassa heti eläkkeelle siirryttäessä. Pääoman on tuotettava kassavirtaa, jota tulee osingoista.

Nallemarkkina on ongelma etupäässä vain silloin, jos aikoo myydä omaisuuttaan – nallemarkkinassa osakesalkun arvo putoaa toki roimastikin. Harva silti on tilanteessa eläkkeelläkään, että suuria kotiuttamisia olisi tehtävä lyhyessä ajassa. Nallemarkkinat ja varsinkaan hyvien osakkeiden alennusmyynnit eivät kauan kestä. Omaisuuden myyminen yhdessä rysäyksessä tuskin on muutenkaan tarkoituksenmukaista, jos olettaa elävänsä vielä joitakin vuosia. Ja niinhän useimmat olettavat, siihen asti kun lääkäri tumppaa kyynärvarteen tuubin täydeltä morfiinia. Useimmilla on jälkeläisiäkin, joille haluaa jättää muutakin kuin muiston känisevästä sohvaperunasta.

Osakkeet ovat likvideintä omaisuutta, ne saa käteiseksi sekunnissa. Osakkeiden realisointi ei ole ongelma, ellei ole ajanut itseään pakkorakoon eli joudu myymään heikossa markkinatilanteessa.

Sen verran kannattaa tietysti loppusuoralle kaartaessaan varautua käteistarpeeseen, että pieni osa omaisuudesta on muussa muodossa kuin osakkeissa, vaikka ihan käteisenä, koska useimpien sijoituskohteiden hinnat putoavat laskusuhdanteessa. Korkopaperien hinnat yleensä nousevat osakkeiden laskumarkkinassa, joten niitä voi pitää käteiskassan korvikkeena. Silloin ei tarvitse hermoilla nallemarkkinaa vähääkään.

Toisaalta osakevälittäjiltä saa nykyään todella halpaa luottoakin hajautettua osakesalkkua vastaan, joten markkinarytinän osuessa ikävään saumaan käteistarpeen voi tyydyttää nostamalla luottoa parempaa myyntiajankohtaa odotellessa. Sen ajan pihisee henki useimmissa eläkeläisissäkin, ellei ole jo ihan kalkkiviivoilla.