Euroopan tukiunioni
Suomessa v. 1994 järjestettiin kansanäänestys EU:hun liittymisestä ja ”kampanjoin” aika tavalla liittymisen puolesta. Kaikenlaisia mielipiteitä minullakin on ollut 🙂
EU on ehkä aina ollut tai ainakin se on kehittynyt poliittiseksi ongelmajätelaitokseksi. Kun poliittisesta ongelmajätteestä halutaan eroon, EU on oiva ratkaisu. Suomessa mainioita esimerkkejä ovat mm. Anneli Jäätteenmäki, Eero Heinäluoma, Teuvo Hakkarainen ja Ville Itälä. [Jos Itälän osalta kaivataan perusteluja, ne liittyvät kritiikkiin, mitä Alpo Rusi mm. kirjassaan Kylmä tasavalta kohdistaa sisäministeri Itälän hidasteluun Kari Häkämiehen erottamiseksi kansliapäällikön tehtävästä.]
Kovasti on ihasteltu sitä, että kansaedustajien eläke-etuuksia on viimein kavennettu. Toki eduskunnan vanhat eläke-etuudet olisivat EU-tehtäviä paljon halvempi ratkaisu ja eläkkeen ehdoksi voisi asettaa, ettei asianomaisesta tarvitse enää koskaan kuulla yhtikäs mitään 🙂
EU:n varsinainen ongelma on kuitenkin muualla. Jos Venäjä hyökkäisi Suomeen, aika moni taistelisi vastaan oman henkensä ja terveytensä vaarantaen. Suomen kansallisvaltio on aivan samanlainen realiteetti kuin Ukraina, kansan tahtoa ei poista yksi Putinin nimissä julkaistu essee.
Mutta mikä on EU? Jo kauan sitten lausuin erään ehdokkaan sivuilla kantani: EU:ta ei pitäisi ”kehittää” yhtään miksikään, ennen kuin EU panisi täytäntöön päätöslauselmat, jotka on julkaistu jo monia vuosia ja satoja kokouksia sitten.
Käsite ”eurooppalaisuus” on täysin kuollut käsite. Esim. Hollannissa ja Belgiassa ollaan ylen viisaita neuvomaan, miten Kreikan, Unkarin ja Puolan pitäisi rajavartiointinsa järjestää. Kuitenkin ihan samaisilla Hollannilla ja Belgialla on oma kammottava historiansa siirtomaissaan ja maat ovat viimeisiä Suomea neuvomaan yhtään missään ja aivan vihoviimeisiä vaikkapa metsänhoidossa.
Varsin merkittävä osa EU:n ”ideaa” on se, mikä valtio onnistuu parhaiten kuppaamaan rahaa EU:n yhteisestä kassasta. Venäjää kutsutaan ”kleptokratiaksi”, varkaiden valtioksi. Mikä EU sitten on, tukiaisten unioniko?
Minä olen toivonut EU:lta jo pitkään kahta uutta asiaa:
1. Puolustusunionia
EU on riittävän vahva rakentaakseen puolustusteollisen tutkimuksen, puolustusteollisuuden ja riittävän suuri pystyäkseen muutenkin huolehtimaan yhteisestä puolustuksesta. Yksikään Eurooppalainen valtio ei tähän yksin pysty.
2. Pankkiunionia
Kaikki Eurooppalaiset maat ovat liian pieniä pystyäkseen täysin pelastamaan edes suurinta pankkiaan. Kukin maa (saksaa lukuun ottamatta) omaa pankin jonka tase on maan bruttokansantuotetta suurempi. Ei sellaista ole järkevää maan omin varoin pelastaa silloin kun EU (EU:n keskuspankki) on korko- tai muulla politiikalla laittanut tuon ison pankin polvilleen.
Lisäksi olen pitänyt seuraavia olemassaolevia rakenteita hyvinä:
1. Tavaroiden ja palveluiden vapaa liikkuvuus
2. Ihmisten vapaa liikkuvuus
3. Tulliunioni ja yhteiset kauppasopimukset ulkoisten osapuolten kanssa
4. Yhteinen raha, euro
5. Sellaisten ympäristöhaittojen säätely, jotka ylittävät haitallisesti maiden rajoja (esim. rikkipäästöt, typpipäästöt, pienhiukkaspäästöt)
Moni asia, kuten Belgialaisten mielipiteet metsänhoidosta, saisivat jäädä sinne Belgiaan.
Kolme ensimmäistä kappaletta kirjoitin ainakin hiukan kieli poskessa, kuten aihealueesta ”kevyt” näkee.
Vakava kysymys on, moneenko vaaliin kiinnostusta jaksaa kohdistaa. Eduskuntavaalit ovat olleet tärkeimmät. 1925 presidentin valitsijamiesvaaleissa aktiviteetti oli Suomessa 40%, Maskussa samaan aikaan kunnallisvaaleissa aktiviteetti oli 2 %, siis 98 % jätti äänestämättä, kyseessä olivat ns. sopuvaalit, kaikki ehdokkaat valittiin, muttei aktiviteetti myöhemminkään monessa kunnassa ole korkea ollut kunnallisvaaleissa.
Lainaan Piksun ja Nymanin kantaa, että EU:ta tarvitaan juuri nyt ja tulevia vuosina Puolustusunioniin:
”EU:n pitää olla riittävän vahva rakentaakseen puolustusteollisen tutkimuksen, puolustusteollisuuden ja riittävän suuri pystyäkseen muutenkin huolehtimaan yhteisestä puolustuksesta. Yksikään Eurooppalainen valtio ei tähän yksin pysty”.
Nyt kun EU:lla on ”yhteinen vihollinen”, EU:ta todella tarvitaan pitämään Euroopan puolta mielivaltaa, harvainvaltaa, valheita, väkivaltaa, kolonialismia ja röyhkeyttä vastaan”. Meitä eurooppalaisia yhdistää nyt ja tulevina vuosina ”yhteinen vihollinen”.
Tarvitaan myös EU:n edelleen kehittämistä kaikilta osin: Tarvitaan mittavaa aseapua, taloudellista tukea sekä Ukrainan jälleenrakentamista.
Tarvitaan Ukrainan tuloa EU:n todelliseksi jäseneksi sekä osallistujaksi. Tämäkään työ ei ole helppoa eikä onnistu kansallisvaltioilta yksinään, vaan hanke vaatii mittavaa koordinointia, yhteistyön todellista kehittämistä sekä turvallisuuden ja laillisen toiminnan parantamista kaikissa nykyisissä ja tulevissa EU-maissa.
EU:n toimintasäännöistä pitää kyetä poistamaan eräiden ”niskoittelijoiden ja päävastustajan suosijoiden konnankoukut” sääntöjä uusimalla.
Täytyy olla melko huononäköinen, jollei juuri nyt näe EU:ssa yhteisiä tärkeitä tehtäviä ja yhteistä kehitettävää juuri nyt ja lähivuosina.
Varmasti kenraalimajuri evp. Pekka Toveri on ihan oikea mies MEP:ksi. Vaikka minulla on hissan opintojen päälle välitutkinnon verran yhteiskuntatieteen opintoja, täytyy sanoa, että kun presidenttiehdokkaat kertoivat mielipiteensä esim. YLEn rahoituksesta – mikä ei presidentille kuulu – sain vaaleista tarpeeksi tältä erää.
Olen hiljattain tutustunut kenr. Puheloisen https://fi.wikipedia.org/wiki/Ari_Puheloinen ja ev. Karin https://fi.wikipedia.org/wiki/Martti_J._Kari elämäkertoihin ja yhtä asiaa hämmästellyt. Molemmat opettelivat venäjän aikuisina miehinä, siis kadettiupseereina, aakkosista alkaen.
Tunsin lievää häpeää siitä, että 3 v. torkuin Rauman lyseon venäjän tunneilla. Paha saa palkkansa ja TY:ssä jouduin läpäisemään venäjän kokeen, mutten väitä kieltä ainakaan enää pahemmin osaavani.
Toisaalta TY:ssä on parikin Venäjän historiasta väitellyttä miestä, jotka kieltä EIVÄT OSAA.
En paljon seurannut eurovaaleja ja siitä käytyä keskustelua, mutta muutaman vilkaisun perusteella, mainitsemasi Pekka Toverin ohella seuraavat MEP ehdokkaat mielyttivät:
Li Andersson: Puolusti hyvillä argumenteilla puolustusunionin rakentamista ja perusteli miksi yhteisvelka tai yhteisrahoitus on tässä tapauksessa käytännössä ainoa toimiva ratkaisu.
Mika Aaltola: Ulkopolitiikan ja maailmanpolitiikan osaaminen oli aivan omaa luokkaansa. Ja lisäksi hänellä on rauhallinen ja asiallinen ote.
Oli siellä varmaan paljon muitakin hyviä ehdokkaita, mutta en ole tutustunut kaikkiin. Li Andersson mielytti minua kaikkein eniten vaikka meillä on erilaisia käsityksiä. Li puolustaa tasa-arvoa (resurssien tasajakoa) ja kollektivismia kun taas minä individualismia ja tasapuolista kohtelua (samat pelisäännöt kaikille).
Tunnen Belgian hollankielisen alueen, flanderin, metsät. (Flanderi on suurin piirteinpuolet Belgiasta).
Siellä on, Bruggen lähellä kaksi parin kilometrin läpimittaista metsäaluetta ja Antwerpeniin menevän tien varrella vielä kaksi lisää. Näiden ohella on parikymmentä pienempää, kilometrin läpimittaista metsää.
Yleisesti täytyy sanoa että nuo metsät, yhteensä kaikenkaikkiaan noin 40 km2, ovat hyvin hoidettuja. Turun lähellä oleva Rymättylän saari taitaa olla samaa kokoluokkaa kuin Flanderin metsät yhteensä. Joskin Rymättylän luonto on hieman rikkaampi.