EVA:n julkistamassa Innovaatioiden perusta murenee -analyysissä Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan dekaani Arto Mustajoki ja Aalto-yliopiston rehtori Tuula Teeri kiteyttävät osuvasti ne toimenpiteet, jotka tarvittaessa nostaisivat Suomen yliopistojärjestelmän laadun hyvälle tasolle.

• Yliopistojen toimintaa on tehostettava puolittamalla opetus- ja tutkimusyksiköiden määrä nykyisestä 272 yksiköstä alle 140 yksikköön.
• Kandidaatti- ja maisteritason koulutukset on erotettava aidosti toisistaan niin, että maisterin tutkintoja annetaan vain osassa yliopistoja. Automaattinen opiskeluoikeus maisteriopintoihin asti tulisi kyseenalaistaa.
• Yliopistojen ainevalikoiman uudistumista on nopeutettava höllentämällä oppituolijärjestelmää niin, että vapautuvan professuurin alaa voidaan joustavasti muuttaa.
• Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen työnjako on tarkennettava. Mallia voidaan ottaa taideteolliselta alalta, jossa jotkin ammattikorkeakoulututkinnot antavat hyvän pohjan maisteriopintoihin.
• Koulutuksen yhteyttä työelämään on parannettava tuomalla yliopistojen rahanjakomalliin kannustin työllistyneistä tutkinnon suorittajista.
• Yliopistojen tutkimuksen laatua on nostettava lisäämällä rahanjakomalliin tarkempia huippujulkaisujen viittausindeksejä ja alakohtaisia asiantuntija-arviointeja.
• Yliopistojen koulutuksessa ja tutkimuksessa on kansallisesti valittava avoimesti ne strategiset alat, joilla jotka ovat tärkeitä 10–15 vuoden kuluttua. Opetusministeriön rahanjakomallissa strategisen rahoituksen tuloksia pitää pystyä myös mittaamaan.

Toimenpide-ehdotusten taustalla on syvä huoli siitä, että Suomi on viime vuosina menettänyt asemiaan sekä tieteen tasoa että innovaatiokyvykkyyttä koskevissa kansainvälisissä vertailuissa Tanskan, Hollannin ja Sveitsin kaltaisille verrokkimaille. Samanaikaisesti osa Aasian maista kirii lännen etumatkaa kiinni.

Mustajoki ja Teeri kiteyttävät ja perustelevat yliopistoverkoston haasteet osuvasti
–       yliopistokenttä on tehoton ja hajanainen
–       oppituolijärjestelmä jähmettää ainevalikoiman
–       kaikkien ei pidä opettaa kaikkia
–       liikaa keskinkertaista tutkimusta
–       strateginen kokonaisnäkemys tulevaisuuden korkeakouluverkostosta haussa
–       rahoitusuudistus jäi puolitiehen
–       mittarit yhteiskunnalliselle vaikuttavuudelle puuttuvat
–       kansainvälinen yhteistyö ontuu

Lisää tehokkuutta ja laatua

Kirjoittajatiimi ehdottaa, että yliopistojen opetus- ja tutkimusyksiköiden määrä tulisi puolittaa nykyisestä 272 yksiköstä alle 140 yksikköön.

– Globaali kilpailu osaamisesta varmasti kiristyy edelleen. Tarve kohdistaa resursseja tehokkaasti nimenomaan opetuksen ja tutkimuksen laadun vahvistamiseen kasvaa. On ilahduttavaa, että kansainvälisesti meritoituneet yliopistojohdon edustajat tuovat tämän tarpeen selkeästi esille omassa analyysissään, Teknologiateollisuuden toimitusjohtaja Jorma Turunen toteaa.

– Kirjoittajat haastavat yliopistoja tarkastelemaan työnjakoa ja profiloitumista myös opetustasojen näkökulmasta. Osa yliopistoista voisi hyvin keskittyä kandidaattikoulutukseen, osa maisterintutkintoihin ja vielä harvempi tohtoriopintoihin, Teknologiateollisuuden johtaja Mervi Karikorpi jatkaa.

Yhteiskunnallista vaikuttavuutta kansainvälistymällä ja rahoitusmallia uudistamalla

Raportin mukaan Suomi on menestynyt kilpailussa parhaista kansainvälisistä tutkijoista selvästi heikommin kuin esimerkiksi Tanska, Hollanti ja Ruotsi, Sveitsistä puhumattakaan. Esimerkiksi ulkomaalaisten tohtorien määrä on Suomessa 13 % kaikista tohtoreista, kun vastaava luku Tanskassa on 29 %. Mustajoki ja Teeri esittävät tavoitteeksi, että vuoteen 2020 mennessä noin neljäsosa professoreistamme ja tutkijakunnastamme on ulkomaalaisia.

– Tämän lisäksi meidän tulee nostaa suomalaisten opiskelijoiden halua ja kiinnostusta suorittaa osa opinnoista ulkomailla. Suhteessa tutkintojen määrään keskimäärin vain joka viides yliopisto-opiskelija osallistuu nykyisin opintojen aikana ulkomaanjaksoon. Vähintäänkin tekniikassa ja kauppatieteissä ulkomaanjakson tulisi kuulua kaikkien opiskelijoiden opinto-ohjelmaan opintojen aikana, Karikorpi korostaa.

– Raportissa on myös useita erinomaisia ehdotuksia sille, miten yliopistojen rahoituksessa voidaan huomioida paremmin yliopistojen ansiot eri tieteenalojen ja koulutuksen yhteiskunnallisessa vaikuttavuudessa. Odotamme, että keskustelua elinkeinoelämän kanssa jatketaan ja opetusministeriö huomio ehdotukset mahdollisimman pian yliopistojen rahoitusmallissa.         

Töitä visionäärisille muutosjohtajille   

Raportissa kerrotaan verrokkimaiden toimenpiteistä yliopistojen koulutuksen ja tutkimuksen laadun ja vaikuttavuuden parantamiseksi.

Mustajoki ja Teeri peräänkuuluttavat strategista kokonaisnäkemystä osaamisalueista, jotka ovat tärkeitä 10–15 vuoden päästä. Yliopistojen työnjaon vauhdittaminen edellyttää heidän mielestään myös selkeämpää kansallista ohjausta.    

– Tieteenalakohtaiset laatu- ja vaikuttavuusarvioinnit tulisi hyödyntää ohjauksessa. Myös opetusministeriön strategisen rahoituksen tuloksia tulee pystyä mittaamaan, Karikorpi painottaa.    

– Yliopistojenkin johtamiskäytäntöjä tulee edelleen kehittää. Elinkeinoelämän näkökulmasta yliopistojen tieteenalakohtainen yhteistyö työnjakoa koskevissa asioissa on osoittautunut hyödylliseksi – tekniikan alan yliopistojen yhteistyö on tästä hyvä esimerkki.     

– Ei voi välttyä ajatukselta, että me suomalaiset olemme nukkuneet lintukodossamme prinsessa Ruususen unta ja sillä välin naapurimaissa on toimittu. On aika herätä ja ryhtyä toimeen. Nyt julkistettu raportti tarjoaa siihen hyvän perustan, Turunen summaa.  

Lisätietoja

EVAn Innovaatioiden perusta murenee -analyysi