Hajauttaminen eräänä sijoittajan haasteena
Kokeneetkin sijoittajat saattavat käsittää hajauttamisen hyödyntämisen oudosti . Siitä usein todetaan, että ”hajautus on ainoa ilmainen lounas, jonka sijoittaja voi nauttia”. Tämä saattaa toki olla tottakin, mutta asia ei ole kuitenkaan näin yksinkertainen. On useita tapoja epäonnistua hajauttamista toteuttaessaan, joten esitän tässä ääripäät ja sitten vielä muitakin ideoita.
Alihajauttaminen:
Aloittelijan sijoitussalkussa saattaa olla liian vähän kohteita, jotka eivät hyödynnä vallitsevaa markkinatilannetta osakemarkkinoilla. Esimerkiksi jos yhden maan salkussa on vain alle 3 osaketta ja siinä on kaikki. Tällainen olisi Helsingin pörssin salkku 3 osaketta, kuten Nokia, Nordea ja Sampo. Osakkeiden määrä on tässä esimerkissä liian pieni, kun toimialoja on vain 2. Nordea ja Sampo toimivat samalla finanssialalla. Nokia on teknologiaa, mutta ei yksin vielä lisää toimialojen määrää riittävästi. Selvästi parempi olisi 6 – 8 osakkeen salkku, jossa kaikki kohteet olisivat eri toimialoilta?
Hajauttaminen laskevilla osakemarkkinoilla:
Oikeaoppinen hajautus ei toimi, jos osakemarkkinat ovat pitemmässä usean vuoden laskuvaiheessa. Silloin pitäisi olla osakkeiden lisäksi ”joku laskevien osakemarkkinoiden”omaisuuslaji mukana salkussa. Yleensä tällöin osa sijoituksista pitäisikin olla eri pituisissa ja tuottoisissa korkotuotteissa. Tällaisessa sekasalkussa osakkeiden pitäisi olla defensiivisiltä toimialoilta, kuten esimerkiksi päivittäistavarat ja hyödykkeet.
Ylihajauttaminen osakemarkkinoilla:
Sijoitussalkussa saattaa olla liian paljon kohteita, eli ylihajautusta. Se syntyy helposti, kun koko salkku on täynnä globaaleja rahastoja tai pörssirahastoja, jotka tuovat salkkuun tuhansia osakkeita. Lisäksi tällaisissa aloittelijoiden salkuissa on paitsi liikaa kohteita, on myös osittain paljon päällekkäisyyksiä? Jos yksittäisten osakkeiden painoarvo salkussa on alle 2 %, niin mikään niistä ei oikeasti vaikuta salkun kokonaisuudessa sitä eikä tätä?
Hajauttamiselle on olemassa sopiva optimi?
Kokemukseni ammattisijoittajana puoltaa näkemystä, että optimi löytyy parhaiten keskittymällä joihinkin teemoihin tai painotuksiin? Markkinatilanteen mukaan toimiessa yleensä pitäisi löytyä kiinnostava optimi sekä isoille että pienille sijoitussummille. Tarvitaan näkemystä toimialoista sekä onnistunutta osakevalintaa nousevilla, vaakasuorilla tai laskevilla osakemarkkinoilla. Laskevilla markkinoilla tarvitaan lisäksi pääomaluokkien onnistuneita kohdennuksia. Onnistuneita hajautuksia voi löytää suorien osakkeiden ja pörssirahastojen osuuksia painottamalla. Melko vakaita osake- ja rahastosalkkuja voi tehdä alle 200 – 500 kohteen valinnoilla, kunhan kohteet ovat tuottavia ja eteenpäin katsovia. Osinkojen osuus ei ole kovinkaan tärkeää, vaan yritysvalinnat ja kohdeyritysten kilpailukykyiset tuotteet, hyvä kannattavuus ja erityisesti hyvät yrityksen tulevaisuuden näkymät ratkaisevat koko salkun menestystä ja teemasijoittamiseen kannattaa pyrkiä mieluiten keskittämällä kuin liikaa hajauttamalla?
Omat kokemukset voisivat olla eräs esimerkki?
Oma suosikkijuttuni voisi olla esimerkiksi ”8 – 12”suoraa” osaketta ja 6 – 8 erilaista pörssirahastoa, jolloin parhaiten toimiva hajautus syntyy kärkisijoituksilla. Näiden määrän tulisi olla ehkä vähintään puolet salkun kokonaissijoitusten määrästä. Tällöin koko salkun yksittäisten sijoituskohteiden määrä voi optimaalisesti asettua esimerkiksi tasolle noin 14 – 20 erilaista sijoituskohdetta eri toimialoille tai eri sijoitusteemoille?
tapio.haavisto@siop.fi
Tutkimusten mukaan 10-15 osaketta riittää hajautukseen.
Miksi minulla on sitten 60 osaketta salkussa?
Yksi syy on se, että ottamalla salkkuun ”jokeriosakkeita” tulevat jotkut niistä menestymään. Aluksi ne ovat pieniä, mutta niistä saattaa kasvaa suuria. Paras esimerkki itselläni on Revenio, jonka kurssi on 45-kertaistunut 10 vuodessa ja osingot päälle. Toinen tällainen on ollut Apple ja nyt viimeisimpänä Harvia. Kaikki nämä kolme ovat nyt suurimpien sijoitusteni joukossa.
Toinen syy on, että kaikki salkun firmat ovat hyviä firmoja. Ja aina kun löytyy uusia hyviä firmoja ei malta olla niitä ostamatta.
Kolmas syy on että nykyään minulla on yhä enemmän aikaa käyttää sijoitusten tutkimiseen ja seuraamiseen ja näin isonkin osakemäärän seuraaminen onnistuu. Olen myös onnistunut saamaan seurantasysteemini pitkälti automatisoitua. Vain tulosennusteiden päivitys on manuaalista.
Salkussa 60 osakkeen pitäminen on tietysti luksusta, mutta alle 2 %:n sijoitukset eivät käsitykseni mukaan lisää salkun tuottoa olennaisesti. Olenkin antanut ylihajautuksen kohteena olevalla osalle salkussa yleisnimen; ”tarpeetonta sälää”. Vain tosi vaurailla on tähän varaa ja yleensäkään edes tarvetta.
Juuri näin 🙂
Välittäjät ovat nykyään niin halpoja, että Jenkeistä ja Kanadasta saa tehtyä kauppoja 1$/ostoerä. Tällöin isonkin hajautuksen tekeminen ei ole kallista tahi muuta ”rikkaan luxusta” vaan pikemminkin tee-se-itse-ETF.
Itsellä pieneen salkkuun noin 40!osaketta ja 10 ETF, enkä pidä asiaa ongelmana. Sergion mainitsemiin syihin lisäisin neljänneksi kyttäyslista: oikeaa salkkua tulee katsottua useammin kuin muka-kyttäyslistoja – tällöin tarvittaessa voi lisätä paukkuja pienempiin, jos ovat alkaneet nousta.
Hyvä lisäys tuo kyttäyslista. Tulee tosiaan seurattua paljon tarkemmin niitä jotka ovat jo salkussa.
Minullakin on USAlaiset Degiron kautta, jolloin välityspalkkio on n. 0,50 euroa/kauppa.
Harvoin ostan salkkuun mitään ihan pelkän kyttäyksen takia, mutta myydessä jätän salkkuun usein jonkun osakkeen ”muistoksi”. Lisäksi ostin esim. H-mäen verrokkeja USA:sta, joista tosin Bemis ostettiin pois listalta, mutta Sonoco jäi. Ostot olivat alunperin ”järkevän” kokoisia.
Ihan varmasti ihminen seuraa hanakammin osakkeita, joita omistaa.
Sinänsä ihan puhtaan osakelajimäärän sijaan ehkä vielä enemmän hajautuksen tasosta kertoo mielestäni se, kuinka pienen osuuden salkun suurin sijoituskohde käsittää. Voihan portfoliossa olla vaikka 200 eri paperia, mutta jos valtaosa on vaikka eritelty johonkin johonkin säläsalkkuun, voi suurimmat omistukset silti olla kymmeniä prosentteja koko portfoliosta. Mutta jos ne suurimmatkin omistukset on pieniä, silloin hajautus on suurta.
Itse tunnustaudun silti liialliseksi hajauttajaksi, ja ihan tuolla omalla määritelmälläni. 🙂 Rahastoja ei ole, mutta kun suurin omistus on alle 4%, niin muodostuuhan seuranta vähän turhan hankalaksi.
Kymmenen suurinta muodostaa n. 50% salkun arvosta ja loput sen toisen puolen. Onhan siellä sitä sälääkin, mutta myös niitä, jotka nousevat kärkeen kuten Harvia on tehnyt puolessatoista vuodessa nousemalla sijalta 13 sijalle 1.
Harvia 7,8 %
Apple 6,8 %
Kone 6,6 %
Sampo 6,1 %
Revenio 4,9 %
EQ 4,7 %
Atlas Copco 4,3 %
Fortum 3,4 %
Mycronic 3,0 %
Titanium 2,9 %
Kiitos Sergio avoimuudesta, mikä osoittaa omalla tavallaan halustasi auttaa ymmärtämään sinua ja tapaasi hajauttaa. Kun mainitsit Atlas Copcon, niin vikkelä tapa sijoittaa Ruotsiin on on esimerkiksi Investor AB, jonka salkku onkin rahasto johtavia ruotsalaisia yrityksiä. Niistä Atlas Copco on eräs yhdestä yli 20 firmasta, jotka muutkin ovat hyvin tunnettuja ja tuovat edustavavan hajautuksen maahan ja lisäksi helppoa hajautusta sieltä?
Investor on erinomaisesti hoidettu firma. Sisältää Ruotsin parhaita listattuja ja listaamattomia yrityksiä. Listatuista yksi on tosiaan Atlas Copco joka on myös markkina-arvoltaan Ruotsin suurin. Nämä kaksi ovat suosikkifirmani Ruotsista ja ovat olleet myös erinomaisia sijoituksia.