Hallitusneuvottelut – ei sittenkään niin yllätys
Hallitusneuvottelujen kariutumisen suurin yllätys ainakin minulle on sen ajankohta. Minusta oli jo lähtökohtaisesti omalaatuinen ajatus sovittaa samaan hallitukseen kokoomus ja vasemmistoliitto, ja samaan nippuun kovan vaalitappion kärsineet vihreät. Keskenään ristiriitaisia kynnyskysymyksiä oli muille jaettavaksi. Ihmeen kauan sen tunnustaminen kesti. Demareiden ja kokoomuksen yhteistyökään ei sitten sujunut niin hyvin kuin julkisuuteen kuva annettiin.
Nyt puolueet syyttelevät toisiaan umpikujasta, mutta asetelma oli jo alunperin hankala. Kokoomus suurimpana puolueena halusi, että sen kädenjälki hallitusohjelmassa on todella vankka. Mutta demareidenkin neuvotteluasema oli vahva. Enemmistön kasaaminen oli mahdollista ilman vasemmistoliittoakin, mutta demarit halusivat hallitukseen sivustatukea vasemmalta. Ja heillä oli vara sitä vaatia, sillä kokoomuksen vaihtoehdot olivat vähissä perussuomalaisten pudottua kelkasta.
Vasemmistoliiton ja kokoomuksen linjat taas ovat kovin kaukana toisistaan. Eikä vasemmistoliiton ei ole paljon järkeä lähteä äänettömäksi yhtiömieheksi hallitukseen, ellei se saa ainakin joitakin kynnyskysymyksiään läpi. Kokoomuksen oli niitä taas vaikea niellä.
Lisäksi taustalla vaikuttaa koko ajan se tosiasia, jonka toin esiin jo blogini lisäyksessä 4.5. – kokoomus on vaalituloksen perusteella hankalassa jamassa, vaikka onkin suurin puolue. Sen on vaikea löytää hallituskumppaneita, ainakaan sitä itseään miellyttävillä ehdoilla. Vaalituloksen ja puolueiden linjausten perusteella luontevin hallituspohja olisi demarit, persut, vasurit, pönkitettynä rkp:lla ja kristillisillä. Se riittäisi enemmistöön vaivatta, ja ohjelman ne saisivat aika varmasti kasaan.
Demareille tämä sopisi monestakin syystä. Siitä tulisi pääministeripuolue, jonka jälki painaisi ohjelmassa eniten. Perussuomalaiset nousis hallitukseen syömästä demareiden ääniä, joita se jo nyt menetti urakalla. Ja tämä hallitus olisi selkeästi vasemmistolaisempi politiikaltaan kuin nyt umpikujaan ajautunut pohja. Se istuisi paremmin demareiden tavoitteisiin, ainakin oman käsitykseni mukaan. Tästä syystä en usko hetkeäkään, että kyse oli vain arvonlisäveron asteesta. Tuskin sikiävä hallitus tuommoiseen kaatuu.
Perussuomalaisille kynnyskysymys on europolitiikan reipas kurssimuutos. Vasemmistoliitto on sen kanssa eniten samoilla linjoilla jo valmiiksi, ja demareiden kanssa yhteinen sävel varmastikin löytyisi. Se linja olisi tietysti oleellisesti tiukempi EU:n suuntaan kuin kokoomuksen kanssa kaavailtu.
Kokoomus tarvitsee nyt pelastajakseen keskustaa, joka ilmoitti heti vaalituloksen ratkettua nuolevansa haavojaan oppositiossa. Se ei ole valtaan tottuneelle puolueelle mieluisaa, mutta keskustan olisi oman käsitykseni mukaan täysin järjetöntä hypätä nyt hallitukseen. Aika varmasti keskustan ja perussuomalaisten valta-asema mullistuisi pitkäksi aikaa, eli perussuomalaiset jyräisi keskustan etenkin maaseudulla, kenties lopullisesti.
Vihreitäkään tuskin houkuttaa hallitukseen meno vanhalta pohjalta, koska takkiin tuli ja raskaasti. Jos sellaista yritetään, vihreiden kynnyskysymys on varmasti ydinvoima. Ja se on kokoomukselle mahdoton paikka, väittäisin, niin tiukasti talouselämä ja kokoomuksen talouspolitiikka ydinvoiman puolta pitää.
Eli ennusteeni on, että jonkun aikaa Katainen vielä ihmettelee käteen jääneitä korttejaan. Aluksi ne näyttivät vallan hyviltä, mutta vaalitulos on kokonaisuutena kokoomusta vastaan. Katainen tarvitsee nyt liki ihmettä. Ilman sitä hänestä tulee kokoomuksen historiallisen vaalivoiton johtaja – ja puolueen historian katastrofaalisin hallituspeluri.
Seuraava yrittäjä on Urpilainen, ja siltä pohjalta hallituksen uskon syntyvän. Soini odottaa jo kieli pitkällä.
Hankalaa on hallituksen muodostaminen
Minusta tilanne näytti menevän tähän suuntaan jo alusta alkaen. SDP halusi mukaan neuvotteluihin vasemmistoliiton jotta neuvotteluiden lähtökohta olisi mahdollisimman vaikea. Nyt Jutta Urpilaiselle on pelattu hallitusneuvottelijan ja mahdollisen pääministerin paikka.
Mutta minusta on vielä olemassa eräs mahdollinen, joskin epätodennäköinen, vaihtoehto. Kokoomus, Persut, Kristilliset, Ruotsalaiset ja Vihreät.
Hankalaa näyttää olevan hallituksen muodostaminen.
Samoilla linjoilla
Olen samaa mieltä siitä, että demarit varmaan jo hyvissä ajoin laskivat, että he ovat todella hyvässä neuvotteluasemassa juuri perussuomalaisten jyrkän europolitiikan ja keskustan vaalitappion vuoksi. Kokoomus oli heikoilla jäillä, ja demareiden tie pääministeripuolueeksi enemmän kuin potentiaalinen.
Kokoomus, Persut, Kristilliset, Ruotsalaiset ja Vihreät – vaihtoehto ei toteudu ainakaan sen vuoksi, että vihreät eivät mene persujen kanssa hallitukseen. Sen he ilmoittivat hyvissä ajoin, ja siitä he tuskin tinkivät, persujen ulkomaalais- ja europolitiikka on niin täysin toisesta laidasta. Tämäkin on eräin osin lievä ilmaisu.
Suoruus ja avoimuus ovat minusta valttia politiikassa
Nyt on ollut esillä uusi, vähän yllättävä, vaihtoehto persut, kokoomus, keskusta, ruotsalaiset.
En kuulu perussusuomalaisten kannattajiin, mutta olen oppinut luottamaan perussuomalaisten puheenjohtajaan, Timo Soiniin. Tuntuu sanovan rehellisesti sen mitä ajattelee, eikä pelaa mitään pelejä. Soini joustaa niistä asioista, joista voi oman puolueensa vakaumuksen puitteissa joustaa ja kertoo positionsa avoimesti. Samanlaiseen suoruuteen ja avoimuuteen on julkisuuteen tihkuneiden tietojen valossa pystynyt moni muukin puolue kuten esimerkiksi Kokoomus, Vihreät, Ruotsalaiset, Vasemmistoliitto ja Kristilliset.
Europolitiikka kantona
Tuolle koalitiolle on edelleen keskeinen ongelma pesujen jyrkkä EU-vastaisuus ja euron tukemisen kieltäminen. Kokoomukselle europolitiikka taas on tärkeää viennin turvaamiseksi. Tämä oli pesujen hallitustien katkeamisen syy aiemmin, ja se on kantona kaskessa edelleen.
Uskon edelleen, että demarit saisivat pesujen kanssa europolitiikasta selvästi helpommin kompromissin. Ja oletan demareiden siihen suuntaan nyt jo pelaavan aktiivisesti, koska sukset menivät kokoomuksen kanssa ristiin. Pesut ovat avainpaikalla.
Tämä ei sinänsä ole toiveeni, vastustan pesujen europolitiikkaa.
Minäkin vastustan persujen
Minäkin vastustan persujen europolitiikkaa.
Minulla on jo ihan lähipiirissä ihmisiä, jotka eivät kerta kaikkiaan pysty ymmärtämään miksi velaksi eläneitä etelän maita pitäisi tukea. Enkä moiti heitä vaikka olen itse eri mieltä.
Katainen selkä seinää vasten
Kataisella on mielestäni enää se vaihtoehto, että kokoomuksen kanta muuttuisi oleellisesti europolitiikassa, mutta miten he voisivat saada pesujen kanssa yhteisen linjan tässä, sitä en lähde arvailemaan – jo siksi, että en usko sitä syntyvän. Pesujen kanta on ollut tiukka ei lisäluotoille ja vakausjärjestelmälle. Mikä olisi se kompromissi, jonka sekä pesut että kokoomus voisivat niellä? Vaikea keksiä. Jos Katainen sen keksii, on hän todellakin pääministeripostinsa ansainnut.
Soinillahan ei ole hätä minnekään. Hän tietää, että demarit ottavat pesut kiljuen hallitukseen, jos Katainen kääntää kupin. Ja uusintavaaleissa – joihin en sinänsä usko – pesut voisivat jo nousta suurimmaksi puolueeksi.
Katainen on se, jolla on nyt hätä. Millaiseen volttiin kokoomus sen vuoksi kykenee, jää nähtäväksi. Vaihtoehdot ovat joka tapauksessa sille jo olemattomat, eikä aikaa ole paljon. Osa puolueista liputtaa jo avoimesti tunnustelijan vaihtoa.
Demareillekin pesut tosin lyövät kovat ehdot pöytään, siitä olen varma. Mutta vahva veikkaukseni on yhä, että hallitus syntyy demareiden ja pesujen varaan. Demarit ottavat irti lipposlaisesta europolitiikasta ja Suomi siirtyy reippaasti impivaaralaisempaan suuntaan.
Valitettavasti, minun mielestäni.
Vihreiltä pyyhe kehään
Vihreät eivät lähteneet vanhan hallituksen pohjalta edes neuvotteluihn, kuten ounastelin. Eikä ihme. Pesujen kanssa he eivät joka tapauksessa olisi hallitukseen mahtuneet, se on molempien linja.
Eli porvarihallitus syntyy vain jos pesut lähtevät kelkkaan. Edellä kuvaamieni syiden perusteella en sitä usko. Pesuilla on varaa odottaa Kataisen luopuvan toivottamasta urakasta ja odottaa demarien kosintaa. Johon pesut vastaavat kyllä, ennustan edelleen, em ehdoin. Kokoomus ei niin kovaa volttia europolitiikassa tee, että se pesuille kelpaisi. Pallo on ja pysyy tukevasti pesuilla.
Soini pelaa jo avoimin kortein
Ja Soini kertoo jo kyselevänsä toisten isompien puolueiden eurokantoja omin päin. Ja sehän tiedetään, keneltä hän saa mieluisimman vastauksen. Eli Katainen on jo käytännössä enää muodollinen hallitustunnustelija, todellisuudessa se on Soini.