Hyvät, pahat ja rumat
1970- ja 80-lukujen vaihteessa opiskelin yhteiskuntatieteitä. Opintojen jälkeen tiesin itänaapurista ja kommunismista vähemmän kuin keskiverto suomalainen taksikuski. Aihepiiristä, ks. esim. ja. Erityisesti perehdyin ns. rauhantutkimukseen. Oli ”tieteelle” aivan liian käytännönläheistä hyväksyä sodan syyksi naapurimaahan hyökkäävä diktaattori. Ehei, sodan syynä olivat rakenteet.
Uskon, että itänaapurilla olisi ollut muitakin vaihtoehtoja kuin Putin, mutta OK, myönnettäköön, että ainakin viimeiset 120 vuotta Venäjää on vaivannut suuri epävakaus, mikä on Putinin valtaannousua edesauttanut. Mutta Trump on mainio esimerkki siitä, että yksi ikävä tyyppi pystyy pilaamaan suurenkin porukan yhteishengen. Eli yksilöt saavat paljon pahaa aikaan, eivät mitkään rakenteet.
Nyt tarinalla on jo pahat ja rumat, mutta joulun kunniaksi pitänee nimetä vielä hyvät.
Sauli Niinistö ja Sanna Marin kävivät syksyllä arvotonta kinaa siitä, kumpi heistä hidasteli vähemmän Nato-päätöksen kanssa. Oikeastaan ratkaisun teki johtajien asemesta Suomen kansa, joka siis olkoon tarinan hyvis.
Hyvät joulut ja uudet vuodet!
Juha Vahe
👍
Joulurauhan ylläpitäminen tuntuu vaativan aina vain enemmän ponnisteluja. Jo kymmenisen vuotta ns. Vanhan suurtorin alue on tukittu autoilta, jotta estettäisiin autolla väkijoukkoon ajo. Aiemmin en ainakaan ole huomannut rajavartiolaitoksen ilmeisen runsaalla elektroniikalla varustettua venettä, jonka vaihdoin otsikkokuvaksi.
”Mutta Trump on mainio esimerkki siitä, että yksi ikävä tyyppi pystyy pilaamaan suurenkin porukan yhteishengen”
Olenkin tässä ihmetellyt samaa. Opettaako historia mitään kun aika usein käy niin että tapahtuu yllättävää vaikka virallinen historia sanoo ”syynä olivat rakenteet”.
Ihminen taitaa olla luotu sellaiseksi että se etsii aina loogista, determinististä syytä sieltäkin missä sitä ei aina ole. Toisen maailmansodan syitä etsitään aina rakenteista, siis weimarin tasavallan tilanteesta 20-luvulla sen sijaan että syitä etsittäisiin esimerkiksi Hitlerin päähänpinttymistä. Yksi ihminen kun, valtaan päästessään, voi pilata väärillä käsityksillään paljon. Suomen sisällissodan syitä etsitään aina rakenteista vaikka syynä voisi olla yhtä hyvin SDP:n 1917 päättäjien (tai päättäjän) tapa ajatella ja kiihottaa kansaa näiden ajatusten taa.
Yksittäinen ihminen ja hänen kieroutunut mielenlaatunsa ei akateemisissa piireissä ole oikein hyvä looginen ja determininistinen syy. Mutta yksittäiset ihmiset ajatuvat kumminkin päättäjän asemaan ja pääsevät päättämään.
Monet oudoksuvat maailman parlamenttien yleistä tapaa ankarasti riidellä. Kuitenkin se, että pääministeri haukutaan vähintään kerran viikossa, taitaa olla ainoa tapa varmistaa, ettei asema nouse päähän, sillä ei pääministeritkään liialla vaatimattomuudella ole pilattuja.
F D Roosevelt oli 12 vuotta presidenttinä kurjalla terveydellä ja tietämättä sodasta mitään, Bush Jr hyökkäsi Irakiin ilman syytä, sota sujui huonosti ja kausi päättyi finanssikriisiin. Yksi ihminen suurilla valtaoikeuksilla saa paljon pahaa aikaan.
Kun nykyihmisen pintaa hiukankin raaputtaa, alta paljastuu hirviö, joka olisi useimmiten periaatteessa valmis tieteen nimissä antamaan tappavan tasoisia sähköiskuja oppimisen tehostamiseksi (sähköiskuja ei todellisuudessa annettu, kyseessä on ns. Milgramin koe https://en.wikipedia.org/wiki/Milgram_experiment ) Emme tarvitse yhtä erinomaista johtajaa, vaan toimivan vallan jaon ja valppaan vallan kontrollin.
Ja ohjuksia käytetään samoilla vieteillä ja vaistoilla, joilla aikoinaan käytettiin kivikirvestä.
”toimivan vallan jaon ja valppaan vallan kontrollin”
Näistä kahdesta tuo toimiva vallan jako on ollut lähellä minun sydäntäni.
Toimiva vallan jako on yleensä johtanut siihen että tiettyä osa-aluetta hoitaa ammattitaitoinen, koulutettu osaaja:
– keskuspankkikoron tasosta päättää joukko koulutuksen saaneita kansantalousekonomisteja
– tuomioita jakaa kyseisen osa-alueen lakia lukenut, ja ymmärtävä lakimies
– terveydenhuoltoa hoitaa alalle kouluttautunut joukko ammattilaisia (ihan niin kuin Pilajalinna Oy:n ja Terveystalo Oy:n organisaatioissa on joiltakin osin onnistuneesti tehty)
– puolustusvoimia johtaa kokenut alan konkari
– päiväkotitoimintaa johtaa kussakin päiväkodissa sellainen henkilö joka tulee hyvin toimeen lasten kanssa (siis yleensä joku varsin nuori tai nuorekas henkilö)
– työnvälitystoimintaa ja työttömien palveluita tarjoavat sellaiset organisaatiot jotka tuota asiaa todistetusti osaavat (esim Barona, Eezy, StaffPoint, Adecco, ManpowerGroup, Eilakaisla, Go On, Academic Work, Talent Recruiting….)
– …
Tarvitaan aina valpasta vallan kontrollia. Mutta se ei ole sellainen osa-alue josta osaisin kovin paljoa heti sanoa. Minun vahvuuksiani on aina ollut vallan jako ja kunkin osa-alueen erityisosaajan päätäntävallan kunnioittaminen. Siis työn tekijän kunnioittaminen.
Hyvin toimiva demokratia tuo mielestäni ”valppaan vallan kontrollin”.
Hyvin toimivan demokratian valitsemat edustajat ovat oikeita henkilöitä valvomaan valtaa, mutta heidän kykynsä käyttää valtaa voivat olla heikot. Eihän valittu maalikko voi olla ammattitaitoinen tuhattaituri.
Yrityksissä on melko hyvä demokraattinen vallan kontrolli. Yhtiökokous valitsee yritykselle hallitukselle, joka osaa jo aika hyvin toimia valtaa kontrolloivana elimenä.
Olen nähnyt että toimitusjohtajalta kysytään yhtä ja toista ja toimitusjohtajan toimintaa kontrolloidaan. Toimitusjohtajalla on operatiivinen valta, mutta häntä kontrolloidaan.
Valtiovalta on sen sijaan huonommin organisoitu. Hallitukseen valitut kansaa edustavat poliitikot kuvittelevat itse käyttävänsä operatiivista valtaa. Tämä on suuri virhe. Hallituksen ministereiden pitäisi ymmärtää että heidän tehtävänsä on kunnoittaa virkamieskunnan ammattitaitoa asiakysymyksissä. Hyvän ministerin tehtävänä on varmistaa että virkamiesvallalla on valpas kansalaisen (ministerin) kontrolli.
Poliitikkojen halu perehtyä mihinkään on ajoittain tyrmistyttänyt. Kun säästöpankkikriisi oli päällä, turkulaisen säästöpankin hallinnossa oli pari kansaedustajaa, Jarmo Laivoranta kepu ja Maarit Kaarilahti kok. Näiltä kysyttiin ko. sp:n taseen perusasioita TV:n ajankohtaisohjelmassa ja seurauksena oli tyrmistys, että heidän pitäisi tuollaisia tietää. Vastaavasti osakkeenomistajat ilman palkkaa tutkivat pientenkin sijoitustensa perään kaiken mahdollisen. Kaarilahden myöhemmistä vaiheista https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/f3db673d-0b9a-4144-8cf7-4c8a2f73b65c