(Uutinen)

FK ansaitsee täyden tunnustuksen siitä, että on julkaisut tutkimuksen, joka herättää moniakin kriittisiä ajatuksia finanssialaa kohtaan. Missä näkyy pankkien sijoitusneuvojien käden jälki – ja miten!

Kuitenkin omaa mieltäni kalvaa vielä joukko lisäkysymyksiä, jotka odottavat vastaustaan.

– Vuonna 1987 alkaneessa suhdannekäänteessä päivittäiset kurssimuutokset olivat paljon rajumpia kuin 20 vuotta myöhemmin alkaneessa finanssikriisissä. 1987 kritisoitiin “päivän kurssiin” -toimeksiantoja ja kysyttiin, ymmärtääkö sijoittaja termin tarkoittavan kauppaa hintaan mihin hyvänsä.

Ymmärtääkö rahastosijoittaja merkintöjen ja lunastusten tapahtuvan kursseilla, jotka eivät vielä ole kenenkään tiedossa? Pyysin joskus silloista Rataa kiinnittämään huomiota asiaan. Ratasta selitettiin minulle rauhoittavasti, että toimeksiannon voi antaa tietylle rahasummalle. En enää jaksanut kysyä valvojalta, ymmärtääkö edes hän, että on eri asia, saako eurolla yhden perunan vai kaksi kiloa.

– Kulut. Eikö kuluja voisi mitenkään sitoa yhteen nippuun? Miksi ihmeessä ne pitää hajottaa sinne sun tänne? Jokainen tietänee vastauksen: siten kulut saadaan näyttämään pienemmiltä. Miksi Fiva ei asiaan puutu, jos kyseessä on ongelma jopa FK:n mielestä. Miksi kuluilla eivät ainakaan isot pankit kilpaile? Olisiko kilpailuvirastolla tutkittavaa?

– Asiantuntemus. Suuri optimisti voi toivoa rahaston salkunhoitajan olevan asiantuntijan. Juuri on tosin selitelty, että analyytikot analysoivat hiekkakakkuja edellisen laman aikana, joten kaikki oli uutta ja outoa 2007 jälkeen. (Entäs ne tenttikirjat?) Mikäli salkunhoitaja nyt kuitenkin olisi asiantuntija, rahastojen säännöt sitovat rahastonhoitajan kädet. Osakerahaston “all in” -strategia ei ole omaperäisimmästä päästä.

– Rahastovalikoima. Suomalaisiin firmoihin ja korkoinstrumentteihin sijoittavia rahastoja on pilvin pimein, mutta suomalaisista pankeista löytyy varsin rajallisesti sektorirahastoja (lääketeollisuus, energia jne.)

– Systemaattinen riski eli markkinariski.

Jokaisen sijoittajan suurinta uhkaa, globaalia kurssinlaskua ei suojaa osakerahaston hajauttaminenkaan. Kun vastuu ajoituksesta pysyy kokonaan sijoittajalla (ja sijoitusneuvoilla ”tätä on merkitty runsaasti”, eikö jotain voisi tehdä. Kun säännöt ovat niin tärkeitä, mitä jos yhdistelmärahasto laskisi osakepainoa samassa tahdissa kurssinousun kanssa ja tekisi laskussa toisinpäin. Olisiko yksinkertainen kaunista, selkeää ja ehkä jopa kustannus- ja tulostehokasta?