Kun arvioin Jorma Ollilan muistelmia, viittasin siihen, että vaikutusvaltaisenkin henkilön mahdollisuudet ratkaista itsestään syntyvä jälkikuva ovat vähäiset. Oikeastaan ajattelin Mannerheimin ja Kekkosen tapaisia henkilöitä, mutta aivan sattumalta tulin lukeneeksi Tuomo Pietiläisen päätoimittaman ja 25 journalismin opiskelijan tuottaman kirjan Wahlroo$, Epävirallinen elämäkerta, 2013.

Pietiläinen näkee paljon vaivaa selittääkseen, että kyseessä on tutkiva journalismi. Mielestäni on täysin kiistatonta, että kyse on suurelta osin aiheeltaan kehnosti rajatusta juoruilusta – tosin huolella 35 sivun verran dokumentoidusta – jonka arvioiminen olisi kyseenalaista ilman erästä syytä. Björn Wahlroosin (jatkossa BW) asema on antanut hänen lausunnoilleen painoarvoa, jota niitten substanssi ei ansaitsisi. Esimerkiksi käy vaikkapa viittaus yksinhuoltajatukeen, joka lienee suuruudeltaan peräti n. 50 euroa kuukaudessa. Millä taustalla näitä möläyksiä sitten on annettu?

-BW on kehunut RUK:a johtamiskouluttajana. BW itse on saanut erikoisupseerikoulutuksen: jo alokasaikana kapiaiset tiesivät kyseessä olevan tulevan upseerin ja alokasajan jälkeen mentiin suoraan RUK:n erikoiskurssille, josta mentiin Helsinkiin, niin että BW saattoi ainakin periaatteessa asua kotonaan. Tällä kokemuksella ei tietenkään ole yhtään mitään tekemistä sen kanssa, että oikeat varusmies- ja reservijohtajat joutuvat olemattomalla vallalla motivoimaan tavallisia rivimiehiä maastossa esim. talven ankarissa oloissa.   

-BW  kannattaa markkinataloutta. 1990-luvun alussa hänen julkisuuskuvansa katsottiin SYP:ssä täysin aiheellisesti rasitteeksi, minkä lisäksi sukset menivät ristiin uuden tj:n Ahti Hirvosen kanssa. Markkinataloudessa asia olisi hoidettu potkuilla, joita BW itse on ahkerasti harrastanut. SYP kuitenkin oli sellainen herrakerho, jossa potkuja ei johtajille annettu, vaan BW sijoitettiin hirmuisen hyvillä ehdoilla SYP:sta irrotetun Mandatumin johtajaksi ja osa-omistajaksi.

-Yksinhuoltajat: BW:lla on avioehto, joka takaa hänen vaimolleen 1,7 miljoonaa. BW:n omistus ja yhteenlasketut osingot pelkästään Sammosta ovat yli puoli miljardia.

-Yhteiskunnalliset näkemykset. Oma vaatimaton mielipiteeni on, että toimiva yhteiskunta edellyttää sääntöjä, joita kaikkien on tasapuolisesti noudatettava. Bror, Björn ja Thomas Wahlroosin vaiheista löytyy huomattavaa piittaamattomuutta muitten ihmisten hyvinvoinnista. Kaksi vanhempaa jäsentä ovat työelämässä olleet kirjan mukaan mielivaltaisia simputtajia ja kaksi nuorempaa syyllistyneet runsaisiin liikennerikkomuksiin ja BW käyttänyt huumeitakin 7 haastatellun todistamana. Kaikkein erikoisin tapaus on se, että Thomas 16-vuotiaana tähtäsi isänsä hirvikiväärillä naapuria, teki latausliikkeen, painoi liipaisimesta ja osui 100 m:n päästä häntä kaulaan. Kovin vilkkaalla mielikuvituksella varustettu henkilö voisi kuvitella tapahtumat toisinkin kuin oikeus päätti niitten olleen. Patruunat BW oli nimittäin unohtanut kivääriin ja Thomas ei huomannut aseen olevan ladattu. Vaikka ei patruunaa huomannutkaan, toisaalta hän kuitenkin osasi tehdä latausliikkeen ja osua kaulaan 100 m:n päästä. Oikeuden päätökseen saattoi ehkäpä vaikuttaa jopa huippuasianajaja ja se, että vahingonkorvauksista oli sovittu suoraan uhrin kanssa. Tämä episodi voitaisiin ehkä muuten laskea yksittäiseksi nuoruuden erheeksi, mutta Thomas on myöhemmin ainakin kolmasti tuomittu liikenneturvallisuuden vaarantamisesta, ml. yhdestä törkeästä. Häntä vastaan on myös kahdesti nostettu syyte pahoinpitelystä, mutta asia on sovittu korvauksin. Nämä kaikki lainrikkomiset eivät ole suvun miesten intoa julkisuuteen vähentäneet eivätkä edes BW:n intoa metsästykseen. Syntyy kuva ikään kuin suvun miehet olisivat mielestään joitain yli-ihmisiä, joita eivät koske tavalliselle rahvaalle säädetyt lait. BW muuten kannattaa kuolemanrangaistusta – siis noin yleisellä tasolla, tietenkin.

Tällaisia elämäkertoja lukiessa on aina syytä pohtia kirjoittajien ja lukijan mahdollisen kateellisuuden määrää. Puntaroin asiaa melko tarkkaan enkä itse löydä BW:ssa paljoa kadehdittavaa. Kaltaiseni ”maalaisen” mielestä perheen asunnot olivat 1990-luvun puoliväliin asti melko pieniä, vaikka ne varmaan pk-seudulla asuvan mielestä sijaitsivatkin hienoissa osoitteissa.

Ihmissuhteista syntyy kuva pinnallisuudesta, joissa henkilöstä saatava hyöty on määräävä tekijä. Mukana on myös kohtalainen määrä riitaisaa ja rikkinäistä perhe-elämää.

Kuvaukset puoli tuntia kestävistä raivoisista karjumisista monien alaisten edessä eivät anna kuvaa tasapainoisesta ja onnellisesta elämästä. BW lienee elämänsä aikana riskeerannut ja ponnistellut sen verran, että teflonpintaan on jäänyt ehkä syviäkin jälkiä. Mikäli tämä 26-vuotiaana väitellyt ja merkittävän akateemisen uran lyhyessä ajassa luonut mies kokee saavuttavansa suurimman tyydytyksen keskustellessaan Kaarle XVI Kustaan kaltaisen lapsineron kanssa, suon sen ilon BW:lle vilpittömästi ja täydestä sydämestä. 

Vastuuvaraus: yhdestä asiasta olen Wahlroosille kateellinen. Hänellä on ollut autonkuljettaja vuodesta 1995 lähtien.