Talous on muutakin kuin numeroita. Siitä osa on suusta suuhun leviäviä tarinoita, narratiiveja. Narratiivit voivat olla muita kuin tarinoita. Ne voivat olla selityksiä, lauluja, teorioita tai suunnitelmia. Ne leviävät parhaimmillaan kuin virukset. Voi jopa sanoa, että nykyisessä maailmassa ne leviävät salamannopeasti maasta toiseen. Kaikista talousnarratiiveista ei tule jatkuvia vaan suurin osa niistä häviää nopeasti kokonaan. Niiden leviäminen tottelee samoja lainalaisuuksia kuin kaikki sosiaaliset epidemiat. Niillä on supertartuttajat ja leviämiseen vaikuttavat superympäristöt. Näistä kahdesta asiasta voi kukin lukea lisää mikäli haluaa muun muassa Internetin syövereistä.

Jatkuvat talousnarratiivit ovat välillä suositumpia ja välillä ne häviävät lähes kokonaan. Jatkuvat talousnarratiivit eivät ole uusi ilmiö vaan monet ovat satoja vuosia vanhoja ilmiöitä. Jotkut ovat kestäneet jopa vuosituhansia. Ne eivät ilmene täsmälleen samoina uudelleen vaan mutatoituvat edelleen. Mutatoituneiden narratiivien perussisältö harvoin muuttuu. Yksi iso muutos on niihin liitettävät henkilöt tai tekijät. Esimerkiksi narratiivi, jossa teknologinen kehitys vie ihmisten työt vaihtaa siihen liitettävää teknologiaa. Narratiivit eivät toimi aina yksittäisinä ilmiöinä vaan osa voi kytkeytyä toisiinsa vahvistaen niiden yhteisvaikutusta. Yleensä jatkuvat narratiivit ovat tosiperäisiä, mutta ne voivat liioitella todelisuutta. Niille voidaan antaa liikaa arvoa tai liian vähän. Asiat ovat harvoin mustavalkoisia ja narratiivien vaikutusta ihmisiin on vaikea arvioida.

Muutama esimerkki jatkuvista talousnarratiiveista

”Teknologinen kehitys vie ihmisten työt” on yksi merkittävä talousnarratiivi. Se on putkahdellut tietoisuuteen ainakin 1800-luvun alusta lähtien, kun maataloustyöntekijöiltä lähti työpaikkoja teknologian takia. Nykypäivän versio narratiivista on automaation ja tekoälyn rooli työpaikkojen vähenemisessä. Ihmistä tullaan monissa töissä tarvitsemaan jatkossakin, vaikka teknologinen kehitys viekin työpaikkoja. Työpaikkoja syntyy myös lisää, mutta ne ovat uudenlaisia. Automaatio ja tekoäly toimivat paremmin, kun niitä ohjaavat ihmiset. Teknologinen kehitys ei tuota vain negatiivisia narratiiveja vaan positiivisesti vaikuttavia ilmiöitä. Esimerkiksi se voi kasvattaa ihmisten uskoa positiiviseen talouskehitykseen. 1990-luvun ja 1920-luvun pörssikuplat johtuivat mm. ihmisten euforisista uskoista positiivisiin ja jatkuviin talouskehityksiin, joiden uskottiin johtuvan uusien teknologioiden tuomasta lisäarvosta yhteiskunnalle. Lisäksi jotkin uudet teknologiat saavat ”tähän sijoitamalla rikastuu nopeasti” narratiivin taakseen. Kryptovaluutat ovat hyvä esimerkki.

Myös inflaatioon liittyvät narratiivit putkahtelevat välillä esiin. Esimerkiksi ”ahneet yrittäjät” on nähty syinä kulutustuotteiden inflaatioon. Tämä tapahtui ennen ensimmäistä maailmansotaa ja sen aikana. Yrittäjät nähtiin ahneina ja heidän nähtiin niin sanotusti vetäneen ylimääräisiä voittoja kuluttajien selkänahasta. Tämä narratiivi sai ihmiset vihaamaan yrittäjiä, vaikka siihen ei ehkä ollut syytä sodan aikaan. Myös ”pahat” ammattiliitot on nähty syinä inflaatioon, koska ne ovat tuottaneet ikäviä palkkapyyntöspiraaleja, jossa kauppiaat ovat joutuneet nostamaan hintoja liiallisten palkkapyyntöjen läpimenemisen vuoksi, jonka jälkeen kauppiaat ovat nostaneet taas hintojaan mikä on nostanut palkkapyyntöjä, jne. ”Kullan näkeminen inflaatiosuojana” on myös yksi talousnarratiivi. Se voi myös vahvistua lähivuosina, kuten muutkin inflaationarratiivit.

Kuluttamiseen liittyviä narratiiveja tuee mieleeni kolme. Ensimmäinen on ”säästäväisyys on hyve.” Ei kannata maksaa liikaa, jos voi saada halvemmalla. Yhdysvalloissa tämä oli 1930-luvun deflaatiossa yksi mahdollinen syy talouden heikkouteen. Toinen on Donald Trumpin suosima ”näytä rikkaalta ja menestyvältä niin saat menestystä” kulutusnarratiivi. Tämä oli suositumpi vielä vuosikymmen sitten, mutta sen vaikutus on usein toisenlainen. Tapaa lähinnä vihataan enemmistön toimesta. Kolmas kulutusnarratiivi on ”sun on pakko hankkia tällänen” narratiivi, jossa jokin kuluttajatuote nauttii hirvittävää hypeä joka kuolee nopeasti. Omassa lapsuudessani tuote oli jojo. Enää en ole nähnyt niitä nuorilla varmaan kolmeen vuosikymmeneen. 1920-luvulla vastaava taisi olla hulavanne.

Tässä muutamia jatkuvia tai toistuvia talousnarratiiveja. Lisää löytyy Robert Shillerin kirjasta Narrative Economics. Tuleeko sinulle mieleesi mitään nykyisiä potentiaalisia talousnarratiiveja, jotka voisivat lyödä läpi lähiaikoina tai ovat niin jo tehneet? Mikäli löytyy niin kerro ihmeessä lisää!

-Tommi T