Jorma Ollilan analyysi Nokian romahdukseen: heikko ohjelmisto-osaaminen
1990-luvun lopusta 2000-loppuun Nokialla oli resurssit tehdä käytännössä aivan mitä tahansa. Kauppa kävi, markkina-asema matkapuhelimissa oli lähes dominoiva, joten rahaa kertyi sekä investoitavaksi että kassaan läjäpäin. Muistelmateoksessaan Mahdoton menestys Jorma Ollila analysoi tärkeimmiksi syiksi Nokian matkapuhelinten parin vuoden takaiselle romahtamiselle ohjelmisto-osaamisen puutteen ja toimimattoman organisaatiorakenteen.
Harri Saukkomaan ja Jorma Ollilan yhteistyönä kirjoittama Mahdoton menestys on Ollilan elämäkertateos, joka alkaa lapsuudesta ja päättyy hänen jättäessään Nokian hallituksen puheenjohtajuuden. Kirjan julkistamistilaisuudessa kirjailijat kertoivat valmistelleensa käsikirjoitusta 10 vuotta.
Hartaasta valmistelusta huolimatta (tai ehkä juuri siksi) kirja ei montaa uutta asiaa Nokian edesottamuksista paljasta. On luonnollisesti asioita, joita ei vieläkään voi kertoa tai ei ole korrektia kertoa. Parasta antia teoksessa on Ollilan tarjoama näkökulma suuren yhtiön johtamiseen jatkuvan menestymisen paineen ja mediahuomion keskellä.
Ollilan nuoruuden vaiheet käydään kirjassa suhteellisen tarkkaan läpi. Atlantic Collegen ja Lontoon ajan voi nähdä kasvualustana taitavalle globaalille yritysjohtajalle, joita ei Suomessa montaa niihin aikoihin ollut. Nokia-ajasta eniten huomiota saa 1990-luvun kriisiaika ja nousu maailman suurimmaksi matkapuhelinvalmistajaksi. 2000-luku, jolloin Nokia dominoi niin suvereenisti varsinkin Euroopan puhelinmarkkinoita, että operaattorit rankaisivat ylimielistä markkinajohtajaa sopimalla keskenään vähentävänsä Nokian puhelinten myyntiä, saa kirjassa niukasti tilaa.
2000-luvulla alalla oli kuitenkin monia suuria nousuja ja laskuja. 3G-verkot otettiin käyttöön, älypuhelimet kehittyivät, sovelluksia ja mediasisältöjä alettiin ladata puhelimiin, navigointi tuli mahdolliseksi puhelimissa ja käyttöjärjestelmäohjelmisto nousi keskeiseen asemaan. Nokian itsepintainen kieltäytyminen simpukkapuhelinten valmistamisesta saa selityksensä: Anssi Vanjoki piti niitä ohimenevänä muoti-ilmiönä. Kun Nokia vihdoin ryhtyi simpukkapuhelimia valmistamaan, ilmiö alkoikin hiipua.
Vuonna 2001 Nokia ryhtyi taisteluun tietokoneiden ohjelmistojen valtiasta Microsoftia vastaan. Ensimmäisen kamerapuhelimen julkistuksen yhteydessä Nokia ilmoitti tulevansa mukaan älypuhelinten ohjelmistobusinekseen ja haastavansa Bill Gatesin Microsoftin. Nokian ratkaisu perustui brittiläiseen Symbian-käyttöjärjestelmään, jonka päälle Nokialla oli suunniteltu S60-käyttöliittymä. Nokia voitti tämän ohjelmistojen taistelun Microsoftia vastaan kirkkaasti. Seuraavaa taistelua Applea vastaan Nokia ei enää voittanut.
Symbian/S60-ohjelmiston lisäksi Nokialla kehiteltiin koko 2000-luvun ajan Linux-pohjaisia älypuhelinten ohjelmistoja, joista yksi – Maemo, myöhemmin Meego – päätyi myös kaupallisiin tuotteisiin. Ensimmäiset Nokian ohjelmisto-osaajien suunnittelemat kosketusnäytöllä varustetut puhelimet olivat kaupallisessa kunnossa jo vuonna 2004 ja ensimmäiset pienet internet-tabletit samoihin aikoihin.
Sekä ohjelmisto- että laiteosaaminen oli ja on varmasti edelleen Nokialla maailman huippua. Ohjelmistojen parissa työskenteli 2000-luvulla arviolta tuhansia Nokian työntekijöitä, alihankkijat ja yhteistyökumppanit mukaan lukien kymmeniä tuhansia ammattilaisia.
Nokialla siis oli ohjelmisto-osaamista. Nokialla oli olemassa vaihtoehtoiset ratkaisut vastata Apple iPhonen luomaan uuteen kilpailutilanteeseen. Miksi Nokialla ei luotettu uusiin kosketusnäyttöjä varten kehitettyihin ohjelmistoihin, vaan sitkeästi yritettiin kääntää vanhaa Symbian/S60-ohjelmistoa Applen haastajaksi? Se oli johdon tekemä päätös, josta ohjelmisto-osaajia ei voi syyttää.
Organisaation rakenne on yllättävän rakas asia suuren yrityksen johtajalle. Funktionaalisen siilo-organisaation ja usein monimerkityksellisen matriisiorganisaation hyviä ja huonoja puolia kirjassa pohditaan pitkään. Ollila on matriisiorganisaation kannattaja, eikä katsonut hyvällä Kallasvuon tekemiä organisaatiouudistuksia. Organisaatiomallista riippumatta kirjassa annetaan kuitenkin se varsinainen vastaus siihen, minkälainen organisaatio toimii tehokkaimmin: pienet tiimit, joilla on missio. Ollila palaa 1990-luvun dream teamin (Ala-Pietilä, Alahuhta, Baldauf, Kallasvuo, Ollila) toimintaan ja saavutuksiin niin useasti, että lukijakin uskoo sen todella olleen jotakin poikkeuksellista. Myöhemmin Nokian johtaville paikoille nousseita johtajia kirjassa tuskin mainitaan.
Stephen Elop valittiin Kallasvuon paikalle, mutta hän ei ollut Ollilan ykkösvaihtoehto. Kuka oli paras ehdokas? Nimeä Ollila ei paljasta, mutta kertoo ehdokkaan olleen "amerikkalaisen tunnetun teknologiayhtiön kakkosmies. Hän oli viisikymppinen johtaja, joka oli työskennellyt yrityksessä jo pitkään, ja noussut monien tehtäviensä kautta nykyiseen vahvaan asemaansa." Amerikkalaisjohtaja kieltäytyi Ollilan tarjouksesta. Nokia olisi tänään kovin erinäköinen yritys, jos hän olisi ottanut tehtävän vastaan.
Itsenäinen toiminta
Tänään Hesarissa (20.10.2013) pohdittiin SuperCellin kautta menestystä ja Paananen ja Kodisoja kertoivat:
"He pohtivat, että pelifirma pitäisi rakentaa kuin lätkäjoukkue, jonka tavoitteena on voittaa Stanley Cup.
Silloin kahdella asialla on väliä. On oltava parhaat pelaajat, ja niiden pelaajien pitää pelata yhteen. Mitä jos lähdettäisiin siitä, että pistetään ne ihmiset ja tekijät ykkössijalle ja mitä tahansa valintoja tehdään, tunnustetaan se, että peliala on talenttibisnestä ja ainoa, millä on merkitystä, on lahjakkuuden määrä. Kaikki muu siinä firmassa on vähemmän tärkeää, liikevaihtoa myöten", Paananen selittää.
Firman perustajien tärkein tehtävä olisi siis etsiä parhaat pelintekijät, luoda heille paras ympäristö ja antaa heidän tehdä työnsä mahdollisimman itsenäisesti – pienissä soluissa."
Nokia oli tuollainen itsenäisten projektien talo vielä 1990-luvulla. Kun kasvettiin niin ei ehditty valvomaan projekteja ja paljolti siksi nämä solut tuottivat sekasorrosta ylivoimaisia innovointeja. Innovatiiviset alihankkijat tapettiin 2000-luvun alkupuolella kun tehtiin kaikenlaisia keskittämislistoja ja muita. Alihankintamanagerit tulivat hoitelemaan ennen yksittäisille projekteille kuuluvia asioita ja projektien onnistumiselle tärkein tekijä eli resurssien hallinta ulkoistettiin projektien ulkopuolelle. Näin tapettiin pitkälle tuotekehitys ja organisaatiokiipijät tulivat valtaan. Jotta pystyy saamaan lisää valtaa sitä täytyy keskittää, mutta silloin innovointi katosi. Insinööriosaaminen tapettiin firmasta. Jotain tuollaista tapahtui ja se on hyvin normaalia. Vaikka tilanne on hyvin surullinen koska maailman mielenkiintoisimmalla kasvualalla täällä oli syntynyt ylivoimainen markkinajohtaja. Johan Bill Gates on kirjoittanut kymmeniä kertoja, että ohjelmistosuunnittelija on kuningas ei mikään byrokraatti.
Viisaita sanoja. Edes
Viisaita sanoja. Edes pörssiyhtiön kvarttaalitalous ei saisi tukahduttaa lahjakkaiden ihmisten tekemisen meininkiä. Niin siinä ilmeisen helposti kuitenkin käy.
Kvartaalitalous
En usko, että tuolla oli kvartaalitalouden kanssa mitään tekemistä. Kaikkein tarkimmin markat laskettiin 1990-luvun alussa kun Nokia taisteli olemassaolostaan. Silloin kuitenkin menestys alkoi. Kyse on mielestäni psykologiasta ja pitkälle tietynlaisten kamreerityyppisten ihmisten suosimisesta. Ei luotu kunnon insinööreille, joita oli ja on edelleen Nokian palveluksessa, urakehitysmahdollisuuksia. Yritys kannusti johonkin sisäisten asiakkaiden (tehtaiden) lobbailijoiden toimintaa.
Tuota samaa luultavasti ajetaan nyt Suomen koulumaailmaankin. Pisa-menestys johtui ainakin osittain 1990-luvun lamasta, kun valvontaa purettiin valvojien saneerauksen vuoksi. Ihmiset (opettajat) alkoivat ottamaan itse vastuutaan työstään, kun ei ollut kyttääjiä. Nyt ollaan taas aloittamassa samaa kyttäystä ja ongelmat palaavat. Viro taas porskuttaa teknologia listauksissa. Samat ongelmat toistuvat vuodesta ja vuosikymmestä toiseen. Johan Kekkonen sanoi kun jostakin sanottiin, että se on niin saamaton ettei siitä ole virkaan. Kekkonen sanoi vain, että virka antaa järjen. Kun saa valtaa niin kyky käyttää valtaa tulee jos tyyppi on vain oikeanlainen.
Ehdotin tehottoman Symbian/S60 organisaation alasajoa v 2004
"Jorma Ollila analysoi tärkeimmiksi syiksi Nokian matkapuhelinten parin vuoden takaiselle romahtamiselle ohjelmisto-osaamisen puutteen ja toimimattoman organisaatiorakenteen."Olet kirjan kritiikissä eri mieltä Jorma Ollilan kanssa ohjelmisto-osaamisen puutteesta. Minä olisin ymmärtäväisempi Jorma Ollilaa kohtaan.
Olin itse noin vuonna Nokian 2004 ohjelmistostrategiatiimissä ja ehdotin silloin, että Symbian organisaation vähittäistä alasajoa ja siirtymistä silloisen S40 organisaation pohjalta rakennettuun ohjelmistoalustaan (Nykyinen Asha). Pertti Korhonen oli silloin Symbian/S60 organisaation vetäjä ja ehdotus ei ilmeisesti ollut mieleinen. Saimme tehtävän miettiä asiaa uudella tavalla.
Syyt tuolle ehdotukselle olivat Symbian/S60 organisaation heikkotehoinen ja laatuinen toiminta, jonka parantaminen oli mielestäni liian vaikeaa. Symbian/S60 ekosysteemissä oli tuhansia ihmisiä ja silti uusien puhelimien ja sovellusten tekeminen oli tuskallisen hidasta – monien alihankkijoiden mukaan noin neljä kertaa tahmeampaa kuin muihin ekosysteemeihin:
Olet kyllä oikeassa siinä, että ohjelmistokehittämisen osaamista Nokialla oli. Kaikki parhaat henkilöt oli mahdollista rekrytoida ja ne myös rekrytoitiin. Mutta menestyvän ohjelmistoliiketoiminnan harjoittaminen vaatii muutakin kuin ohjelmointia. Siihen kuului oleellisesti se tapa millä tuo 3000 hengen Symbian/S60 organisaatio oli organisoitu. Olen Jorma Ollilan kanssa samaa mieltä siitä, että organisoiminen, tiimien asiakassuhteiden määrittäminen (Nokialla lähinnä sisäisten asiakkaiden) ja tiimien itsenäisyyden kunnioittaminen ovat tärkein tekijä menestykseen. Mutta olen sitä mieltä, että Nokialta tuo taito puuttui.
Olin voimakkaasti ajamassa uutta toimintatapaa, kun Nokialle perustettiin internet palveluihin keskittyvä OVI divisioona. Toivoin, että kutakin internet palvelua tekevä tiimi tai osasto saisi paljon itsenäistä päätösvaltaa ja siäisen yrittäjyyden statuksen. Osaston saamia rahallisia ja henkilöresursseja kasvatettaisiin järjestelmällisesti, jos kyseisen osaston rakentamat internet palvelut saavuttaisivat suosiota markkinoilla. Olisin siis halunnut luoda pienten internet yritysten kaltaisen toimintaympäristön.
Toisin kuitenkin kävi. Internet palveluja rakentamaan otettiin Symbian/S60 organisaatiosta tuon organisaation huonoille tavoille tottuneita henkilöitä, organisoiduttiin toisistaan riippuvaksi matriisiksi ihan niin kuin Symbian/S60 organisaatiossa ikään. Ei ihme että sielläkin kävi niin kuin kävi. Organisoitumisen osaamista ei ollut.
Symbian/S60 oli tosiaan
Symbian/S60 oli tosiaan legendaarinen ohjelmointityön hankaluudestaan.
Kaikesta huolimatta Nokia päihitti Symbian/S60-ohjelmistolla Microsoftin puhelinohjelmiston. Symbian/S60:n markkinaosuus älypuhelinten ohjelmistoista oli parhaimmillaan yli 60%, kun Microsoft ei päässyt yli 10%. Tilanne muuttui vasta Nokian vaihdettua Microsoftin ohjelmistoon. Jotain vuosina 2001-2007 tehtiin siis oikein, koska Microsoft voitettiin aivan suvereenilla tavalla.
Symbian ja S60 oli kumpikin alunperin suunniteltu jo 1990-luvulla, joten ohjelmistostrategiatiimin pohdinta vuonna 2004 on ollut hyvä ajankohta.Olisi tietysti ollut suotavaa, että järkevällä aikataululla olisi syntynyt päätös siirtyä johonkin ajanmukaiseen ohjelmistoon.
Sääli, että Ovi on haudattu hiljaa syvälle bittiavaruuteen. Se oli erinomainen konsepti, jolla Nokia olisi saanut luotua mobiilin ekosysteemin (maailman suurimpana puhelinvalmistajana sillä olisi voinut myös olla eniten käyttäjiä) ja asiakkaat pysymään Nokian asiakkaina. Konseptin toteutus olikin sitten toinen juttu.
Symbian vs Microsoft
Lyhyt kommentti, tuolloin 2001-2007 paikkeilla Symbian tosiaan päihitti Microsoftin, mutta selityksiä voi olla monta… yksi tärkeimistä mielestäni Microsoftin tuon ajan käyttöjärjestelmän heikkous, se ei pärjännyt (edes) Symbianille. Tuolloin kehittyneemmät ohjelmistoalustat iOS ja Android eivät vielä olleet laajasti saatavilla. Olin itse mukana Androidin kehittämisen alkumetreillä noin 2005 paikkeilla, kun kehittäjäjoukkoa koottiin, tosin oma rooli oli pieni managerirooli melko kaukana taustajoukoissa. Nykyinen Microsoftin mobiilikäyttis on mielestäni jo oikein hyvä, itse pidän sitä monella tapaa parempana kuin Androidia tai iOSa ja kaikkia näitä laitteita löytyy kotoa, omalla rahalla hankittuna.