Juha Sipilä Piksu Medialle: Julkinen omistus on kasvanut liian suureksi
Tuotantokoneiston julkinen omistus on Suomessa Euroopan ennätysluokkaa. Julkisessa omistuksessa olevaan tuotantokoneistoon kuuluvat julkinen palvelutotanto, julkiset liikelaitokset, kuntien ja valtion omistamat yritykset ja eläkevarojen turvin julkisessa omistajaohjauksessa olevat yritykset.
Tuotantokoneiston julkista omistusta on vuosikymmenten saatossa kasvatettu samalla kun yksityisomisteista on supistettu. Keinona on ollut muun muassa verotuksen taso. Julkisessa omistajaohjauksessa oleva osa tuotantokoneistosta lienee tällä hetkellä suurempi kuin yksityisomisteinen.
Keskustapuolueen puheenjohtaja, Juha Sipilä kertoi Arvopaperin Rahapäivien yhteydessä Piksu Medialle, että julkinen omistus on liian suurta. Suhde tuotantokoneiston yksityisomistuksen ja julkisen omistuksen välillä on liikaa kallellaan julisen sektorin hyväksi. Julkisen sektorin osuus on kasvanut ja mitään merkittäviä rahoitushankkeita ei pystytä viemään läpi ilman eläkevakuutusyhtiöiden mukanaoloa.
Juha Sipilä kertoi edelleen, että tasapainoa julkisen sektorin ja yksityisomisteisen sektorin välillä ei olla korjaamassa. Toivotaan kuitenkin, että eläkevakuutusyhtiöt sijoittasivat suuremman osan julkisista varoista kotimaahan. Kotitalouksien pankkitileillä makuuttamia 70Mrd€ suuruisia talletuksia pyritään aktivoimaan veropoliittisin keinoin (esim. pienten osinkojen verovapaus). Tavoitteena on saada noille varoille huolellisemmin valitut, paremmin kansantaloutta hyödyntävät kohteet.
Juha Sipilä on taustaltaan yrittäjä ja sijoittaja ja ymmärtää hyvin yksitysen suomalaisen pääoman ahdingon. Hän on itse luotsannut menestyksen taipaleella useita yrityksiä (Solitra Oy, Fortel Invest Oy, Elektrobit Oyj)
Suomen talous ui syvällä sosialismissaan
Tämä julkisyhteisöjen dominoiva valta tuotantokoneistoon olisi jotenkin OK, jos se takaisi hyvän päätöksenteon. Näin ei kuitenkaan
käytännössä tapahdu vaan päinvastoin. Lyhytjännitteistä toimiaikoihin sidottua päättämistä bonusten kiilto silmissä, poliittisia lehmänkauppoja, alue- ja työvoimapolitiikkaa, palkkiovirkoja osaamattomille, pahimmillaan "isännätöntä rahaa" haaskataan sumeilematta.
Kittilän laskettelukeskuksen talousvaikeudet ovat pienoiskokoinen esimerkki tavasta, jolla julkisyhteisöt (AY-liike ja kunta) ovat saaneet kokata vapaasti ja soppa on pilalla. Teollinen lippulaivamme Kone Oy on aivan päinvastainen esimerkki. Siellä ammattiomistaja käyttää valtaa ja huolehtii yrityksen pitkäjänteisestä strategiasta jo kolmannessa polvessa. Yksityinen omistaja vaalii aina yritystään paljon huolellisemmin kuin johtajaksi nimitetty palkkarenki, saati sitten vaaleissa 4 vuodeksi äänestetty poliitikko.
Valtion omiin yrityksiin liittyviä omistajapolitiikan mokia ei tässä tarvitse edes listata. Niitä on viimeisten 20 vuoden ajalta lukuisia. Poliitikot eivät osaa edes oman taloutensa pitoa. On väärin, että he pääsevät turmelemaan yhteiskunnan eli yhdessä omistamiamme yrityksiä. Kannattaa muistaa, että tuotantokoneistojen julkinen omistaminen ei taannut myöskään Neuvostoliiton taloudellista menestystä.
Tuotantokoneiston yhteisomistus on syntynyt monia polkuja pitkin
Tuotantokoneiston julkinen omistus on syntynyt monia polkuja pitkin: