Kahdeksan askelta asuntopolitiikan uudistamiseksi
Asumiseen liittyvää verotusta ja muuta asuntopolitiikkaa on käsitelty viime viikkoina mm. ympäristöministeriön työryhmän ehdotuksissa sekä kaupungin vuokra-asumiseen liittyvissä keskusteluissa. Tässä asuntopolitiikan uusimiseksi oma 8-kohtainen ehdotukseni, joka jakautuu verotuksen, sosiaalisen asuntotuotannon sekä rakentamisen sääntelyn teemoihin:
1. Varainsiirtovero pois
Varainsiirtovero rankaisee muuttamisesta omistusasuntojen välillä, mikä tekee siitä monella tapaa haitallisen veron. Vero nostaa työn perässä muuttamisen kynnystä, saa ihmiset asumaan liian pienissä tai liian suurissa asunnoissa veron välttämiseksi, aiheuttaa ylimääräistä taloudellista rasitusta muutenkin taloudellisesti vaikeissa elämän murrostilanteissa kuten eron sattuessa, sekä aiheuttaa tarpeeonta kikkailua mm. asuntojen omistussuhteiden määrittämisessä. Veron fiskaalinen merkitys ei myöskään ole niin suuri (puolen miljardin luokkaa vuodessa), etteikö se olisi korvattavissa muilla veroilla.
2. Asuntolainan korkojen verovähennysoikeus pois
Suurimman osan varainsiirtoveron puutteen jättämästä aukosta saisi katettua poistamalla korkojen verovähennysoikeuden. Korkovähennys on puhdasta asuntovelallisten suosimista mm. vuokralla asuvien kustannuksella, eikä sille ole nähtävissä järkeenkäypiä perusteluita. Siksi siitä on syytä luopua. Verojärjestelmähän suosii omistusasumista jo ilmankin korkojen verovähennysoikeutta.
3. Oman asunnon myyntivoitto osittain veronalaiseksi
Asunnon myynnistä saadun voiton tulisi periaatteessa kaiken järjen mukaan olla veronalaista tuloa siinä missä kaikki muukin pääomatulo. Oman asunnon myyntivoitto on kuitenkin määrätty verottomaksi sillä ehdolla, että asunnossa on itse asunut vähintään kaksi vuotta yhtäjaksoisesti. Tälle verottomuudelle on helppo nähdä järkevä perustelu siinä, että muuten se voisi synnyttää varainsiirtoveroakin huomattavasti suuremman taloudellisen esteen muutolle.
On kuitenkin löydettävissä kompromissi, jossa oman asunnon myyntivoittoveroa kohdeltaisiin jokseenkin muiden myyntivoittojen varaan ilman, että syntyisi keskimäärin edes nykyisen varainsiirtoveronsuuruista kannustinta olla muuttamatta. Malli voisi mennä näin:
- Asunnon arvon nousu asetetaan 50-prosenttisesti veronalaiseksi jo ennen asunnon realisointia. Tästä maksettaisiin tavallinen pääomavero, eli kokonaisuudessaan vero olisi efektiivisesti 15-16,5% asunnon arvon noususta riippuen summan suuruudesta.
-
Asunnon arvonnousua seurataan alueellisesti ja asuntokoon mukaan jaotellun tilaston perusteella vuosittain verrattuna vuosineljännekseen, jona asunto oli hankittu.
- Asunnolle lasketaan tämän tilastollisen arvonnousun pohjalta uusi hinta, josta vähennetään 15%.
- Mikäli tämä 15%:lla vähennetty tilastollinen hinta on enemmän kuin asunnon hankintahinta tai aiemmin maksetun arvonnousuveron perusteena ollut laskennallinen arvo, arvonnousu katsotaan veronalaiseksi. Tästä arvonnoususta suoritettaisiin 15-16,5% vero, vaikka asuntoa ei myytäisikään.
- Heikommin tilastoiduilla haja-alutusalueilla voidaan käyttää 15%:n sijasta suurempaa vähennysprosenttia.
- Asuntoa myytäessä lasketaan lopullinen myyntivoitto, joka suoritetaan pääomaveron suuruisena, mutta oman asunnon tapauksessa 50-prosenttisesti verovapaana siten, että myyntivoitosta vähennetään samasta asunnosta aiemmin peritty arvonnousuvero sekä mahdolliset asunnon kunnostukseen kohdistuneet kustannukset. Mikäli asunto ei ole toiminut omana asuntona vähintään kahta vuotta, 50-prosenttista verovapautta ei myyntivaiheessa enää ole, kuten ei ole nykykäytännössäkään.
Tällainen vero olisi oikeudenmukainen, koska se maksettaisiin varainsiirtoverosta poiketen saadusta voitosta, minkä lisäksi se aiheuttaisi tyypillisesti varainsiirtoveroa pienemmän rasitteen muuttamiselle.
4. Hitas-järjestelmä pois
Helsingin Hitas-järjestelmä on typerä rakennelma, joka on parhaimmillaan sen ollessa harmiton vähemmän keskeisillä alueille sijaitsevissa yhtiöissä, joissa sääntely ei käytännössä vaikuta kauppahintoihin. Pahimmillaan, eli sääntelyn aiheuttaessa suurimman ristiriidan markkinahintojen ja säännellyn hinnan välille, se tarjoaa perusteetonta todella mittavaa hyötyä mahdollisesti hyvinkin varakkaille arpaonnisille, aiheuttaa valtavat kannustimet jumiutua samaan asuntoon, tekee asuntoresurssien kohdistumisesta oikeille ihmisille todella tehotonta, aikaansaa pimeitä kymmenien tuhansien eurojen sohvakalustekytkykauppoja, synnyttää tarpeetonta byrokratiaa sekä kallistaa järjestelmän ulkopuolisen asumisen hintaa. Järjestelmästä on hyötyä vain muutamille arpaonnisille muiden maksaessa lystin kalliimman asumisen tai järjettömien kannustimien muodossa, mistä johtuen sen olemassaololle on vaikea nähdä minkäänlaista perustelua. Uusien Hitas-yhtiöiden rakentaminen tulisi lopettaa välittömästi ja olemassaoleville yhtiöille pitäisi myydä mahdollisuus irtaantua sääntelystä riippumatta yhtiön iästä.
5. Kaupungin vuokra-asunnoissa asumisoikeudelle verotusarvo
Pari viikkoa sitten uutisoitiin, kuinka hyvätuloiset halutaan ulos valtion rahoittamista vuokra-asunnoista. Onhan se totta, ettei ole järkeä vuokrata asuntoa käytännössä kymmenien prosenttien alennuksella ellei joskus jopa puoleen hintaan ihmisille, jolla olisi hyvin kyky maksaa asumisestaan täyttä markkinahintaa. Tulotaso voi kuitenkin olla vaihteleva ja omasta kodista häätäminen tuntuu paitsi byrokraattisesti raskaalta, myös potentiaalisesti turhan rajulta ratkaisulta ihmiselle tai perheelle, joka on jo kiintynyt olemassaolevaan kotiinsa. Eikö modernimpi tapa ratkaista asia olisi luoda riittävän iso kannustin poismuuttamiselle, jotta hyvätuloisen kannattaisi taloudellisesti muuttaa asunnosta myös niissä tapauksissa, joissa asunnon vuokra on poikkeuksellisen matala suhteessa yleiseen vuokratasoon? Mikäli asunnossa asumiselle asetettaisiin tavallisessa tuloverotuksessa verotettava kunnallisverotuksen ansiotulovähennystä vastaavan verovähennyksen alainen verotusarvo, matalapalkkaiselle tai tuella elävälle ei edusta jäisi juuri maksettavaa verojen muodossa, mutta kovatuloisemmalla edusta palaisi parhaimmillaan noin puolet yhteiskunnalle. Tämä nostaisi kovatuloisen halukkuutta siirtyä esimerkiksi omistusasujaksi, jolloin asunnot menisivät todennäköisemmin niitä oikeasti tarvitseville.
6. Sosialisoidun luksuksen tietoinen välttäminen
Samaan tapaan jonkinasteista luksusta on tarjolla myös kaupungin vuokra-asunnoissa ainakin mitä tulee joidenkin asuntojen sijaintiin. Onko esim. Kampin alueelle asumaan pääseminen asia, jota voi pitää kohtuullisen asumisen edellytyksenä? Tai tarvitseeko sosiaalisin perustein tarjotussa asunnossa olla merinäköala?
Alueellisen segregaation välttäminen on tärkeää, minkä vuoksi on hyvä, että kaupungin vuokra-asuntoja on jokseenkin tasaisesti ympäri kaupunkia. Tämän tarkoituksena on kuitenkin ennen kaikkea ongelma-alueiden syntymisen välttäminen, ei niinkään varakkaiden alueiden syntymisen ehkäisy. Onhan tietysti hyvä, mitä parempaa asumista itse kullekin voi tarjota, mutta kaikki eivät voi asua keskustassa, joten yhdelle annettu etu on isossa mittakaavassa muilta pois. Siksi pitäisi voida todeta ääneen, että ei sosiaalista asuntotuotantoa välttämättä tarvita arvokkaimpina pidetyille alueille – kunhan kuitenkin varmistetaan, ettei pääse myöskään syntymään ongelma-alueita. Tällä tavoin kovatuloinen hakeutuu helpommin muualle ja asunnot saadaan paremmin käyttöön niitä enemmän tarvitseville.
7. Lievennetään rakentamisen sääntelyä
Tuntuu, että rakentamista vaivaa osittain sama kuin pakkoruotsista kiinni pitämistä: ei tiedosteta riittävän vahvasti, että kaikki "ihan hyödyllinen" ylimääräinen vie resursseja muulta. Totta kai ruotsin osaamisesta on ennemmin hyötyä kuin haittaa, mutta onhan myös päivänselvää, että sen opiskelu on samalla muusta opiskelusta pois. Samalla tavoin totta kai kaikki haluavat mahdollisimman suuressa asunnossa, jossa on valtavat kylpyhuoneet, mutta vielä olennaisempaa ihmisille on saada sopiva määrä neliöitä itselle sopivaan hintaan.
Kyllähän rakennuttajien kannattaa rakentaa sellaisia asuntoja, mille on kysyntää. Jos monet haluavat pieniä asuntoja, miksei niitä saisi rakentaa? Kyllähän yhteiskunnallisestikin on järkevää rakentaa asuntoja, joille on kysyntää nyt ja tulevaisuudessa. Koska kysyntä muuttuu aikojen muuttuessa, kun taas jo rakennetut asunnot lähtökohtaisesti eivät, jonkinasteinen sääntely voi toki olla perusteltavissa tulevaisuutta ajatellen, mutta se edellyttäisi, että tulevaisuuden tarpeet olisi riittävän hyvin ennustettavissa. Sääntelyä on lievennetty pari vuotta sitten (kts. Helsingin sääntömuutos helpottaa asuntopulaa), mutta lienee silti edelleen järkevää ottaa askel markkinaehtoisempaan asuntojen rakentamiseen.
8. Selvitys kaavoituskäytäntöjen toimivuudesta
Varmin tapa laskea asumisen hintaa on lisätä asuntojen tarjontaa. Tämä taas vaatii uusien alueiden kaavoittamista ja/tai jo kaavoitettujen alueiden käyttämistä rakentamiseen. Tässä kohtaavat omasta byrokratiastaan elävän kaupunkisuunnittelun, voittoja maksimoimaan pyrkivän rakennusteollisuuden sekä toisaalta omaa reviiriään puolustavien paikallisten asukkaiden osittain ristiriitaiset intressit. Mitään näistä kolmesta ei voi sivuuttaa, mutta voidaan kuitenkin kysyä kaksi kysymystä: Onko näiden osapuolien tasapaino oikea? Ja millaisilla säännöillä ja prosesseilla parhaat mahdolliset kompromissiratkaisut olisivat tehokkaimmin löydettävissä? Ehkäpä nykykäytäntöjä olisi syytä tutkia näiden kysymysten valossa jonkin näistä kolmesta osapuolesta mahdollisimman riippumattoman, mutta kuitenkin kotimaisen tahon toimesta.
Raju subventio aina ongelmallista
Erittäin hyvä, kiihkoton ja analyyttinen esitys, kiitos.
Raju subventio tuottaa aina ongelmia, kun sitä jaetaan liian valikoimattomasti. Jos vuokra-asuntoja tai Hitaseja jaetaan liian halvalla, nousee niiden kysyntä niin suureksi, että saajien valikoimisesta tulee onnenkauppaa tai korruptiota, jossa kovin monet nuolevat näppejään, ja systeemistä tulee kallis hyötyihin nähden.
Sama pätee kaikkeen rajuun subventioon. Joissakin maissa subventoidaan mm energiaa valikoimatta tai tietyille asiakkaille seurauksella, että subventiota käytetään härskisti väärin tai muuten vain surutta tuhlaillen. Ainakin Hitas on samankaltainen systeemi.
Asumistuki on minusta paras subvention muoto, koska se kohdentuu tulojen mukaan sitä oikeasti tarvitseville räätälöidysti. Julkista vuokra-asuntotuotantoakin tarvitaan, mutta oleellisesti alle markkinahintojen niitä ei pitäisi jakaa kuvaamiesi ongelmien takia. Jos rahat eivät riitä asumiseen tulojen alhaisuuden vuoksi, asumistuki on sitä varten.
Julkisen vuokra-asuntotuotannon pitäisi luoda sen verran tarjontaa, että se pitää vuokratason kurissa kysynnän ja tarjonnan tasapainoa lisäämällä.
Heikki
Asumistuki on hyvä tukimuoto
Asumistuki on hyvä tukimuoto niille jotka omistavat asuntoja, siis sekä sijoittajille että omistusasujille: Tuesta tulee nimittäin perälauta asuntojen hinnoittelun perustaksi, ja se estää asuntojen hintojen rajuja muutoksia (alaspäin).
Esimerkiksi Helsingissä sosiaalitoimen maksimivuokra yksinasujalle taitaa tällä hetkellä olla 650eur/kk. Tästä on tullut itä- ja pohjoishelsingin yksiöiden minimivuokrataso, minkä sijoittaja saa varmasti käteen asumiskelpoisesta asunnosta. Vastaavasti "paremmille alueille" haluavien on maksettava preemiota, mikä on käytännössä johtanut länsipuolen ja ydinkeskustan vuokratason asettumisen 800..1000eur/kk tasolle.
650eur/kk minimivuokra ja 150eur/kk oletusvastike johtavat 5% vuokratuotolla 120keur hintaiseen asuntoon, ja vastaavasti 4%:lla 150keur ja 3,5%:lla 171keur hintoihin. Asuntojen hinnoittelussa on päädytty tilanteeseen, jossa on vuokraminimi ja ainoana muuttujana on tuottovaade/korkotaso.
Mitä tapahtuisi jos asumistuki lakkautettaisiin? Asuntovuokrausbusiness muuttuisi todella riskialttiiksi, sillä vuokralaisilla ei olisi enää varaa maksaa nykytasoisia vuokria. Käytännössä maksukykyisen vuokralaisen varmistamiseksi olisi vuokria laskettava merkittävästi nykytasosta alueilla, jossa tuo subventio vaikuttaa vuokriin kaikkein eniten. Jos tukien poistumisen jälkeen vuokrataso idässä yksiöstä laskisi esimerkiksi 400eur/kk tasolle, ei myöskään kantakaupungin 900eur/kk vuokra olisi enää saatavissa, vaan se laskisi myös alemmalle tasolle.
Kokonaisuutena tämä asumistuki on poliittinen muurahaispesä: Kukaan poliitikko ei uskalla tähän sohaista, koska se tulkittaisiin välittömästi "köyhien riistämiseksi". Vastaavasti taitaa olla niin että niin monien poliitikkoihin sidoksissa olevien tahojen rahoitus perustuu asuntojen omistamiseen, että tähän asumistukikuvioon koskeminen olisi siten oman oksan sahaamista. Tämä voi muuttua ainoastaan todella rajussa markkinashokissa, esimerkiksi IMF / Troikan tullessa Suomeen. Muutoin kaikki jatkuu kuin ennenkin…
Toivon, että olet väärässä, mutta pelkään, että olet oikeassa.
"Tämä voi muuttua ainoastaan todella rajussa markkinashokissa, esimerkiksi IMF / Troikan tullessa Suomeen. Muutoin kaikki jatkuu kuin ennenkin."
Toivon, että olet väärässä, mutta pelkään, että olet oikeassa.
Nämä muutokset tulisi toki tehdä vaiheittain soppivien siirtymäaikojen avulla.
Kun tavoitteena on laskea asumisen kustannuksia laadusta tinkimättä (ok, en pystyisi kääntymään rullatuolilla yläkerran vessassa), niin siitä hyötyvät melkein kaikki kansalaiset.
”kaikki ”ihan hyödyllinen” ylimääräinen vie resursseja muulta”
Hyvä ja kattava kirjoitus. Kiitos.
Pari asiaa joista olen eri mieltä.
3. Oman asunnon myyntivoitto/tappoi pitäisi käsitellä samalla tavalla kuin kaikki muutkin luovutusvoitot ja -tappiot.
Mitään vaikeasti laskettavaa "voittoveroa" ennen voiton realisointia ei tarvita.
Luovutusvoittovero ei myöskään aiheuta rasitteita muutolle.
Esimerkki: Myyn asuntoni ja saan siitä 100. Ostin sen 90:llä ja maksan 3 veroa 10:n voitosta. Minulla on siis käytössä 97 uuden asunnon hankintaan.
8. Haet turhaan kompromissia "omasta byrokratiastaan elävän kaupunkisuunnittelun" ja " paikallisten asukkaiden" välillä.
Paikalliset asukkaat maksavat verojen kautta palkkaa kunnan työntekijöille. "Kaupunkisuunnittelun" tulisi toimia kuntalaisten eikä itsensä hyväksi.
Lopuksi
Kaikki esittämäsi muutokset koskevat julkishallinnon tekemiä päätöksiä ja määräyksiä.
Jos julkishallintomme ymmärtäisi tämän palan tekstistäsi, niin se toimisi paljon paremmin.
"kaikki "ihan hyödyllinen" ylimääräinen vie resursseja muulta"
Toivottavasti nyt vaaleissa poliitikot ja media nostavat esittämäsi kohdat keskusteluun ja ne päätyvät aikanaan toimenpanoon.
Olisi hienoa jos meidän suomalaisten elintasoa saataisiin nostettua omilla päätöksillä.
Myyntivoitot tulisi verottaa vain inflaation ylittävältä osalta
Kiitos minunkin puolestani hyvistä ja kattavista ehdotuksista.
Kohdan 3 (Oman asunnon myyntivoitto/tappio pitäisi käsitellä samalla tavalla kuin muutkin luovutusvoitot- ja tappiot) toteutukseen minulla on toivomus:
Taustaa
Suomalaisessa yhteiskunnassa pyrittiin 60- luvun jälkeen siihen, että suurten yritysten omistajaohjaus siirtyisi tavalla tai toisella yhteiskunnan haltuun. Suomesta ei haluttu vahvojen omistajasukujen yhteiskuntaa. Tavoitteen toteutuksessa oli kolme komponenttia:
Tavoite yhteiskunnan ohjauksesta saavutettiin ja tänä päivänä yksityishenkilöt omistavat lähinnä vain omistusasunnon ja taas suuret pörssiyhtiöt ovat yhteiskunnan ohjauksessa. Yhteiskunnan omistus tuotantokoneistosta on tänä päivänä rahallisesti suurempaa kuin yksityisomistus.
Ehdotus
Ehdotat, että omistusasunnon myyntivoittoja verotettaisiin jossain määrin samalla tavalla kuin muusta varallisuudesta saatuja myyntivoittoja. Kannatan ajatusta.
Minulla on jatkoehdotus.
Samalla kun oman asunnon myyntivoitot menevät verolle voisi samalla hieman höllentää muuhun omaisuuteen liittyviä myyntivoittoveroja. Tämä tapahtuisi parhaiten siten, että vain inflaation ylittävä arvonnousu on veron alaista tuloa. Tämä olisi varsin oikeudenmukaista sillä inflaatiosta verottaminen on mielivaltaista ja epäoikeudenmukaista.
Ehdotukset johtaisivat syvällekäypiin yhteiskunnallisiin muutoksiin. Ihmiset alkaisivat säästää muuhunkin kuin omistusasumiseen ja lopputuloksena voisi olla, että kohtuullinen osuus tuotantoelämästä siirtyisi yksityiseen omistajaohjaukseen. Nämä seuraukset pitäisi oppia hyväksymään.
Kai
Inflaation ylittävä arvonnousu
Kiitos kommentista. Ja tuo on kannatettava ehdotus!
Kohdat 3 ja 8
Kiitos palautteesta!
Kyllä luovutusvoittovero aiheuttaa rasitteita muutolle, ei siitä oikein mitenkään voi muuksi kääntää. Tilasto- ja mielipidekysymys on sitten kuinka suuri tuo rasite on. Esimerkkisi 90 vs 100 on vielä varsin maltillinen arvonnousu, mutta jos tuo nyt muutetaan puhtaasti konkreettisiksi euroiksi ja kasvatetaan suhteellista arvonnousua, niin kyllä alkaa rasite muodostua melkoiseksi. Jos on vaikka asunnon 300 000:lla ostanut ja olisi saamassa myynnissä 400 000, siinä tulisi (remonteista mahdollisesti syntyviä vähennyksiä lukuunottamatta) 100 000 verotettavaa, mistä mäjähtäisi 32100 euron verot. Kyllä siinä alkaa kummasti kannattaa asunnon säilyttäminen joko vuokrattuna tai omassa käytössä.
Näinhän sen tulisi olla, mutta kuinka 100-prosenttisesti asia näin todella on, tai kuinka tehokkaasti tuo päätöksenteko toimii, on toinen asia.
Asunnon arvo kasvanut 33%?
Kuinka usein terveillä asuntomarkkinoilla on asunnon arvo kasvanut 33% kuten esimerkissäsi? Harvoin!
Valtaosa tapauksista ei maksaisi lainkaan veroa (tappio) tai maksaisi sitä niin vähän, että sen voi vähentää kauppasummasta ilman suurempaa huolta.
Ja jos todella jollakin on 33% myyntivoitto, niin pitäisikö sen olla verotottomasti käytettävissä?
Jos näin haluaisimme, niin ao. luovutusvero voisi mennä maksuun vasta kun asunto realisoidaan (ei osta uutta asuntoa tai vaihto halvempaan).
Nimellinen kasvu monesti hyvinkin suurta.
Miksi pitäisi olla "terveet" markkinat (mitä ikinä sillä "terveydellä" sitten tarkoitetaankaan)? Nousu on nousua, tapahtui se minkätahansalaisilla markkinoilla. Ja eikä tuo 33% ole mitenkään poikkeuksellista. Heti tulee mieleen tuttu tapaus, jossa nousi 25% vaivaisessa kahdessa vuodessa ja muistaakseni ilman edes pintapuolisia remontteja. Tilastollisestikin asunnot nousseet alle kymmenessä vuodessa 40%, pienet asunnot vielä enemmän, ja yksittäistapauksissa tietysti selvästi enemmän kuin keskimäärin. Eli ei tuo 33% mitenkään epätyypillistä ole käytännössä, jossa nimellinenkin arvonnousu lasketaan.
Eiköhän nyt tappion puolelle meneminen ole ainakin selvässä vähemmistössä. Ja mihinkä mahdat vetää rajan siitä, että voi "vähentää kauppasummasta ilman suurempaa huolta"? Kyllä itse ainakin jo tuossa aiemman esimerkin (sinun esimerkkisi? vai toisen "Vierailijan"?) 11%:n nousussa kantaisin varsin "suurta huolta" myyntivoiton maksamisesta. Jos olisi vaikka kyse 180 000 euron noususta 200 000 euroon, ja pitäisi maksaa 6 000 euroa veroa siitä, että muuttaisi toiseen asuntoon, olisi se jo melko suuri rangaistus muuttamisesta.
Lähtökohtaisesti ei, koska kyse on voitosta. Se on juuri ehdotukseni tarkoitus.
Kyllä siinä tapahtuu asunnon realisointi, vaikka toinen asunto ostettaisiinkin tilalle. Joka tapauksessa vaikka käytäntö olisikin tuo, ettei veroa pitäisi maksaa, jos käyttää rahat uuteen asuntoon, ei se rahojen käyttäminen uuteen asuntoon periaatteessa poistaisi aihetta kysyä tuota itse juuri esittämääsi kysymystä: pitäisikö sen voiton olla verottomasti kätettävissä?
Hidenin leikkauslistalle
pitäisi mielestäni lisätä myös ASP. Minkä takia rikkaitten kakaroille pitää tuollaista tukea antaa. Sitten ne kököttävät siellä omistusasunnossaan juuri työelämänsä kynnyksellä silloin kun heidän pitäisi viuhtoa ketterästi ulkomailla opiskelu- ja työpaikkojen perässä. Nuo kilpailukykytappiot ovat moninkertaiset ASPn suoraan kustannukseen. ASP on yksi noin miljoonasta pöhköstä rahansiirtelyjärjestelmästämme.
ASP
Kyllä, kyseenalaistaisin myös ASP:n tarpeellisuuden – tai ainakin sen, onko sen tarpeen olla niin avokätinen. Mielettömiä talletuskorkoja varsinkin näin matalien korkojen aikaa ajatellen ja toisaalta taas todella avokätinen korkosuoja ajatellen tilannetta, jossa korot olisivatkin tuntuvia. Pankit kiskoisivat moisesta korkosuojasta omaisuuksia. Tällä hetkellä tosin näyttää siltä, ettei korkosuoja pääse vaikuttamaan pitkiin pitkiin aikoihin.