Kaikilla tuoleilla ei voi istua yhtä aikaa
Suomen liittyessä EU:hun ulkoministerinä oli MTK:n pj Heikki Haavisto. Hän sanoi ääneen sen, mitä silloisissa vielä jälkisuomettuneissa oloissa yleensä vältettiin lausumasta julkisesti: Ratkaisun takana oli suuressa mitassa turvallisuuspolitiikka. Talouselämällä voi olla oma käsityksensä, mutta toisaalta EU-ratkaisua tuskin olisi voitu hyväksyä, jos kepun tupailloissa ei olisi painotettu turvallisuuspolitiikkaa.
Suomen eurokytkennän takana oli puolestaan Marko Karttusen väitöskirjan mukaan (Sauli) Niinistön ja Lipposen ajama periaate, että Suomen tulisi olla integraatiokehityksen kärjessä ja pyrkiä kaikkiin EU:n muodosteilla oleviin sisärenkaisiin, vrt. myös esim. Tässä ratkaisussa yhteisvaluutta ei ollut päämäärä, vaan poliittinen keino. Asia ilmenee pres. Niinistön hiljattain esittämästä arviosta, että ilman NATOakin apua tulisi, kun Kreikkaakin kerran on hjelpattu.
Olen presidentin kanssa eri mieltä. Saksa on ”auttanut” Kreikkaa, koska Kreikka on saksalaisella lainarahalla ostanut saksalaisia teollisuustuotteita, esim. autoja. Toisekseen rahalla auttaminen on kevyttä puuhaa siihen verrattuna, jos oman maan poikia jouduttaisiin lähettämään täysimittaiseen sotaan.
Suomi on siis liittynyt eräisiin eurooppalaisiin järjestelmiin turvallisuuspoliittisista syistä, mutta ilman että esim. eurolla olisi mitään turvallisuuspoliittista sisältöä.
Kun EU harkitsi Venäjän vastaisia pakotteita heinäkuun puolivälissä, Suomi vastusti, koska pakotteet satuttaisivat Suomen taloutta.
En ymmärrä tätä logiikkaa laisinkaan, koska mielestäni mitään logiikkaa ei ole. Siis Suomi liittyi EU:hun saadakseen tukea Venäjää vastaan. Kun jotain muuta maata tuettaisiin, Suomi vastustaa, koska siitä olisi taloudellisia haittoja. Tämän ”päättelyn” viimeisellä rivillä on ajatus, että vaikka emme NATOon viitsi mennä sekaantuaksemme muitten maiden konflikteihin, itse saamme apua kuin apteekin hyllyltä. Vaikka itse emme edes rauhan aikana uskaltaudu sotilaalliseen yhteistyöhön, muut siihen uskaltautuvat sodan edessä.
En väitä NATO-jäsenyyttä ongelmattomaksi Suomelle. Todennäköisesti saisimme vastattavaksemme suuren osan Baltian ilmapuolustuksesta. Toisaalta jokaisen suomalaisen pitäisi koettaa mielessään löytää jonkinlainen looginen kokonaisuus.
Jos idänkauppa ja idänsuhteet ovat kaikkein tärkeimpiä, olisi Suomen pitänyt EU:n asemesta tyytyä Eftaan ja sen solmimaan sopimukseen Euroopan talousalueesta ETA:sta. Mutta jos olemme EU:ssa turvallisuuspoliittisista syistä, pitäisi kai ymmärtää EU:n turvallisuuspolitiikalla olevan myös jotain sisältöä.
Suomen logiikalla olemme liittyneet marttakerhoon saadaksemme ystäviä, jotka puolestamme hoitaisivat tarvittaessa alamaailman huumevelkojen perinnän.
Ristiriitaa on
On se tosiaan nurinkurista, että sama porukka, joka eniten kannattaa Nato-jäsenyyttä on samaa porukkaa, joka kannattaa EU:ta – mutta toisaalta vastustaa Suomen mukanaoloa Venäjä-pakotteissa. Taustalla on tosiaan surkuhupaisa ajatus ilmaisista lounaista: Suomi saa turvallisuutta EU:sta ja lopulta Natosta, mutta kustannuksiin ei sentään tarvitse osallistua. Eli Venäjää vastaan ei pidä tehdä mitään, koska se ihan oikeasti maksaa.
Miten kukaan voi kuvitella, että valtioiden kollektiiviseen toimintaan nojaava turvallisuuspolitiikka voi toimia tällä periaatteella? Joku, siis Venäjä, saa tehdä mitä lystää niin pitkään kuin se ei osu täsmälleen omaan kansalliseen nilkkaan? Ällistyttävän iso osa suomalaisista tuntuu näin suhtautuvan.
Eivät pakotteet naurata ketään, mutta mitä muuta tällaisessa tilanteessa voi tehdä, paitsi antaa Putinin jatkaa tikkua ristiin laittamatta.
On tietysti samantekevää mihin sotilasliittoon tai turvallisuusjärjestelyyn kuulumme, jos sama asenne vallitsee kaikkialla. Aika ilkeältä sen suhteen näyttää: EU-maissa suurin huoli on ollut omien talousetujen varjelu. Käyköhän Natossa samalla tavalla, jos pieni Nato-maa joutuu hyökkäyksen kohteeksi? Näillä asenteilla kyllä.
Heikki
Ristiriitaa
pakotteita voidaan laittaa monella tavalla. Ne voidaan asettaa niin, että ne koskettavat eri maita ja eri teollisuudenaloja. Vastustaminen tarkoittaa yleensä vastustamista sellaisia pakotteita mitkä koskettavat omaa etupiiriä.Tehokas tapa olisi asettaa Venäjän kaasun ostokielto. Ei taitaisi pakote sopia Saksalle? Tai vaikka kiellettäisiin autojen varaosien vienti Venäjälle, sekään ei taitaisi sopia Saksalle.
Olemme suomalaisia – emme rohkeita
Minusta olisi mukavaa asua rohkeiden ihmisten parissa, jotka ottavat vastuuta läheisistään ja ympäristöstään:
Haluaisin asua rohkeiden ihmisten parissa, mutta toisin taitaa olla, ihan niin kuin näissä kommenteissa on tullut esille. Luulen kuitenkin että suomalaisissa on paljon rohkeutta. Rohkeus ei vain ole muodostunut tänä aikakautena vallitsevaksi ideologiaksi. Olemme suomalaisia – emme rohkeita.
Rohkeat seisovat omalla nimellään sen takana mitä sanovat
Rohkeutta on monenlaista:
Rohkeutta on monen sorttista.
Mutta yksi on yhteistä. Rohkeat seisovat omalla nimellään Piksussa sen takana mitä sanovat.