Muutama vuosi sitten ollessamme lomalla, joku oli pussannut autoni vasenta takakulmaa. Tekijä ei jättänyt yhteistietojaan, mikä ei ollut kovin suuri yllätys. Maalia oli kuitenkin lähtenyt sen verran, että autoilija on kyllä jossain vaiheessa itsekin todennut, että johonkin on osunut. Mielenkiintoinen osuus alkoi, kun korjautin jäljen. Autokorjaamosta lähetettiin saman tien vakuutusyhtiön paperit. Omavastuu vakuutuksessa oli 500 euroa. Mietin, maksaako korjaus todellakin vähintään 500 euroa. Koska auton leasingsopimus oli firman nimissä, korjaamo varmaankin ajatteli, että lypsetään rahat pois. Soitin korjaamoon ja tiedustelin, maksaako pieni meikkaus todella 500 euroa. Puhelinlinjalla kuului yllättävää änkytystä. Loppujen lopuksi todellinen hinta oli 247 euroa. Koska olen yrittäjä, minun firmani rahat ovat loppujen lopuksi minun rahojani, joten ei minua huvita maksaa mistään sen enempää kuin on tarvis.

Joillakin ihmisillä näyttää olevan tarve tehdä ilkivaltaa toisten omaisuudelle ja meidän kohdalle näitä on tullut yhden käden sormilla laskettava määrä, niin aika monta 500 eurosta on tullut maksettua vuosien varrella vakuutusyhtiöihin. Jos vielä korjaamokin maksimoi omaa tulostaan, eikä asiakkaan etua, niin voitte kuvitella kuinka paljon höyryä pääsi korvista, kun tajusin tilanteen.

Kaksi eri maksajaa, kaksi eri hintaa on tullut esiin myös muissa yhteyksissä. Yleensä jos maksaja on yritys, hinta kaksinkertaistuu, kolminkertaistuu tai viisinkertaistuu. Miksi yrityksiä voi kupata niin paljon kuin haluaa? Miksi joku on valmis maksamaan esimerkiksi jostain palvelusta huomattavasti vähemmän yksityishenkilönä, mutta jos firma maksaakin, niin vihreää valoa näytetään herkemmin ja isommasta summasta? Pohdin, voisiko olla niin, että kun kyseessä ei ole omat rahat, niin hintoja ei osata arvioida kriittisesti tai suhteuttaa palvelusta tai tuotteesta saatuun arvoon? Tai ei ehkä edes haluta. Sillä jos ei ole merkitystä säästääkö firmalta tuhansia tai kymmeniä tuhansia, niin miksi pohtia asiaa sen enempää. Mitä jos se, mikä jää viivan alle jää kulujen jälkeen, jaettaisiinkin työntekijöiden kesken? Mitä jos oma palkka kasvaisi säästettyjen eurojen verran? Voisiko tämä muuttaa käyttäytymistä? Tässä voisikin olla mahtava sitouttamiskeino yrityksillä, sillä ei työntekijän tarvitse olla edes osakas, että hänet voisi saada pohtimaan mistä rahaa tulee ja mihin sitä menee.

Iloista Vapun odotusta
Terhi

www.vaurasnainen.fi