Kannattaako voitot kotiuttaa?
Kirjoitusvuorossa Mika Huhtamäki
Pitkäaikainen sijoittaja joutuu välillä miettimään myös salkun painotusta, toimialajakaumaa ja mahdollisesti muutoksia osakkeiden ja korkosijoitusten väillä. Lähestulkoon kaikki hyvät sijoituskäytännöt tukevat salkun ajoittaista uudelleenpainottamista omalle riskitasolle sopivaksi. Periaatteessa sijoittajan salkunhuolto on kuin siirtäisi rahaa vasemmasta housuntaskusta oikeaan, raha vaihtaa paikkaa, mutta ei siirry kulutukseen. Verottaja muistaa kuitenkin jokaisesta voitollisesta siirrosta ja verotus vaikuttaakin väistämättä sijoituspäätöksiin.
Rahastosijoittajan etu osakkeisiin nähden onkin ilmeinen, sillä siinä missä allokaatiomuutokset itse hoidetussa salkussa syövät useimmiten osan pääomasta verojen muodossa, niin rahaston sisällä vastaavat liikkeet eivät syö pääomaa. Esimerkiksi ETF-muotoisiin indeksirahastoihin sijoittaneille yksittäisten osakkeiden painoarvon vuoksi tapahtuvia korjauksia ei tule, joten piilevä verovelka realisoituu ainoastaan rahastoa myytäessä.
Sijoittajalle piilevällä verovelalla saattaa olla merkittävä vaikutus salkun tuotto-odotukseen. Kurssien noustua ja voittojen kasvettua herää useimmille varmasti ajatus siirtää osa pääomasta uuteen kohteeseen. Muutos voi kuitenkin osoittautua kalliiksi ja laskea salkun tuottoa huomattavasti. Käytännön esimerkkinä voidaan ottaa Nokian osake, jonka kurssi on kehittynyt vuoden aikana mukavasti ja tässä vaiheessa moni mukana olevista sijoittajista miettii varmasti myös Nokia painon keventämistä. Jos osake olisi ostettu vaikkapa vuoden ensimmäisenä pörssipäivänä 3,12 eurolla ja on myyty 4. marraskuuta 5.78 hinnalla, voittoa syntyisi 2,66 euroa.
Salkkuaan tasapainottavalle sijoittajalle rahojen siirto taskusta toiseen sulattaa veroina yllättäen 14 prosenttia siirrettävästä pääomasta ja veroja tulee maksettavaksi noin 80 senttiä per osake.
Vaikka verojen maksu on iloinen asia, niin salkun uudelleenpainotuksen seurauksena jäljelle jääneelle pääomalle pitäisi saada tuottoa vähintään se 15 prosenttia, jotta oltaisiin lähtötilanteessa. Tässä yhteydessä on vaikea löytää kohdetta, jolla allokaatiomuutoksesta aiheutunut pääoman sulaminen voitaisiin kohtuullisesti kompensoida. Verotus vaikuttaakin varmasti monen sijoittajan päätöksentekoon. Saattaakin olla tuottavampaa vain istua voittojen päällä, vaikka arvonnousua ei olisi heti odotettavissa ja osakkeen todennäköinen arvonlasku on alle 15 prosenttia mahdollisesta myyntihinnasta. Verotus ohjaakin vahvasti osta ja unohda ajatteluun.
Sijoitusten allokoinnin lisäksi verotus ohjaa myös osinkosijoittajan toimintaa, tai ainakin kannustaa suomalaisten osinko-osakkeiden hankintaan, mahdollisesti velkavivulla. Yritysten yhteisöverokanta laskee vuoden 2014 alusta 24,5 prosentista 20 prosenttiin. Tämä lisää luonnollisesti yritysten osinkoina jaettavien eurojen määrää. Vastapainona yhteisöverojen laskulle osinkoverotus kuitenkin kiristyy vuonna 2014. Jatkossa ulkomaalaiset yhtiöt jakavat edelleen saman suhteellisen osuuden voittoina, mutta sijoittajan osinkoverokohtelu kovenee. Lisäksi osingot ovat pääoman laji, joista ei voi vähentää tappioita. Verotettavista osinkotuloista voi vähentää ainoastaan tulonhankkimiskuluja ja korkoja. Lisäksi vähennyskelpoisia tulonhankkimiskuluja ja korkomenoja voi kohdentaa ainoastaan Suomeen maksetun osinkoveron osuuteen. Ulkomaille maksetuista veroista ei voi vähentää kuluja, eikä korkoja. Koska tulonhankkimislainan korot ovat vähennyskelpoisia Suomeen maksetuista osinkoveroista, verotus ohjaakin velkavipusijoittajaa ja asuntovelallista sijoittamaan suomalaisiin osingonmaksajiin, osinkoveroista tehtävistä vähennyksistä kun saa eräänlaisen suojan nouseville koroille.
Tehokkaasti veroviidakossa luoviva sijoittaja joutuukin helposti tilanteeseen, jossa salkun rakennetta ohjaa enemmän verottaja kuin sijoittaja. Se, että miten paljon verotuksen antaa ohjata allokaatiomuutoksia ja sijoituspäätöksiä onkin vaikeampi kysymys. Jokaisen sijoittajan pitää miettiä vaikutukset omalta kohdaltaan ja toimia sen mukaan, päätöksiin vaikuttavia tekijöitä ovat ainakin yhtiön kotimaa, osingot, tappiot, velan korot ja sijoitustoiminnasta syntyneet kulut.
Lisätietoja:
Verohallinto – ulkomailta saadut osingot ja arvopaperien luovutusvoitot
Verohallinto – osakkeet ja osingot
http://www.vero.fi/fi-FI/Henkiloasiakkaat/Sijoitukset/Osakkeet_ja_osingot
Veronmaksajat – osinkojen verotus
http://www.veronmaksajat.fi/fi-FI/omatveroasiat/osinkotulojenverotus/
Helsingin Sanomat 2.11.2013 / Pron Rinne: Pääomatulot on saatava kunnallisverotukseen
—
Lue Punaisen mukin blogia.
Vähennysten tekemisestä
Kirjoitit: "…Verotettavista osinkotuloista voi vähentää ainoastaan tulonhankkimiskuluja ja korkoja…."
Alla olevan Verottajan www-sivuilta löytyvän ohjeen mukaan osingoista ei voi tehdä esittämiäsi vähennyksiä!!!
"Luonnollinen henkilö ja kuolinpesä voi vähentää osinkotulon hankkimiseen kohdistuvia korkoja ja osinkotulon hankkimisesta johtuneita menoja riippumatta siitä, onko osinkotulo tuloverolain 33a–33c §:n nojalla verovapaata tuloa tai veronalaista ansio- tai pääomatuloa. Tällaiset korot ja menot vähennetään ensisijaisesti pääomatuloista ja pääomatulot ylittävältä osalta ansiotulojen veroista alijäämähyvityksenä."
Voisitko vielä selventää mitä kirjoituksessasi oikestaan tarkoitat?
KL
Osinkotuloista voi vähentää
Osinkotuloista voi vähentää tulon hankkimiseen liittyviä kustannuksia, eli kuten verottaajan ohjeessakin sanotaan: "Luonnollinen henkilö ja kuolinpesä voi vähentää osinkotulon hankkimiseen kohdistuvia korkoja ja osinkotulon hankkimisesta johtuneita menoja…".
Osinkotulotkin ovat pääomatuloja, mutta poiketen pääomien myyntivoitoista, niistä ei voi vähentää myyntitappiota. Muuten osingoista voidaan vähentää tulonhankkimiskulut, kuten mistä tahansa pääomatuloista.
Eli kuten kirjoitin: "…Verotettavista osinkotuloista voi vähentää ainoastaan tulonhankkimiskuluja ja korkoja…."
Toivottavasti tämä selvensi mitä tarkoitin, koroilla viittasin tulonhankkimislainoihin ja kuluilla muihin pääomatulon hankintaan liittyneitä kustannuksia.
Terveisin,
Mika Huhtamäki