Jenkkiyhtiöiden tulosennusteet ovat kohentumassa – kuten oli tietenkin odotettavissa helmikuusta alkaneen kovan rallin jälkeen. Finanssisektori on jo paukutellut ennusteita rikki, ja muiden odotellaan seuraavan laajalla rintamalla. Mitenkään hurjista odotuksista ei ole kyse, mutta eipä siihen ole syytä pörssienkään perusteella, nehän vasta USA:ssa ovat puhkaisseet edelliset huiput tai heiluvat niiden huulilla. Vaikka ralli on ollut hurja, ei se mitenkään korkealle ole yltänyt – lähtötaso oli vain sen verran matala.

https://www.ft.com/content/687616f4-9633-11e6-a80e-bcd69f323a8b

Kyse on pääosin vasta ennusteista ja spekulaatiosta, mutta osittain ne ovat jo toteutuneet. Finanssisektorille povattuja vaikeuksia ei tullut. Raaka-aineiden hinnat toipuvat. SP500:n vuoden kestänyt tulosten hiipuminen on loppunut tai se on ovella – tällä tiedolla.

Sykli on kulkenut niin markkinoiden kuin reaalitalouden osalta aika lailla siten kuin jo talvella ynnäilin. Eivät tulostaantumat tavallisesti kestä etenkään Yhdysvaltojen kaltaisessa vetreässä ja joustavassa taloudessa vuotta kauemmin. Sen vuoksi eivät laskumarkkinatkaan tapaa kestää juuri kauemmin. Poikkeuksia on, mutta mediaanin tuntumaan useimmat laskusyklit asettuvat.

Pitäisi se taloushistoriaa vähänkään opiskelleiden tietää. Siltä se ei yleensä ottaen vaikuta, kun muistaa joka puolella velloneet tunnelmat vuoden vaihteen nurkilla. Ja se pätee ihme kyllä mitä suurimmassa määärin niihin, joiden pitäisi nämä syklit tuntea unissaankin, eli sijoitusinstikoihin. Jaksan irvailla varmasti dementiaani asti tällä mahtavan Royal Bank of Scotlandin sijoitusosaston neroudella. Se ulvoi asiakkaitaan myymään kaiken muun paitsi turvallisimmat bondit käytännössä markkinan pohjassa eli pahimpaan mahdolliseen aikaan.  

https://www.theguardian.com/business/2016/jan/12/sell-everything-ahead-of-stock-market-crash-say-rbs-economists

Ja, kuten jaksanen muistuttaa dementiaani asti, juuri samoihin aikoihin ounastelin itse markkinan koluavan pohjia, ja osuin arviossani oikeaan – muutaman tunnin tarkkuudella. Ei siinä ole kummemmasta kyse kuin taloushistoriaan perehtymisestä ja markkinakokemuksesta. Koin tämän juurta jaksain jo 2009 romahduksen pohjassa. Kun oikein pahalta näyttää, tunnelin pää kurkkii seuraavan mutkan takana. Teknisten indikaattorien avulla taitteen voi lukea joskus ällistyttävän tarkasti, vaikka toki virheitäkin tulee.

Ennusteiden, analyysien ja mielialojen sykli kulkee myös aina samalla tavalla. Kun paniikki on päällä, kukaan ei usko tilanteen kohenemiseen vaan sen pahenemiseen. Juuri näin oli talvella, vaikka mitään vakavia kriisin aineksia ei ollut nähtävissä, ainakin kun tilannetta vertasi 2008 myrskyyn – jolloin oli tosi kyseessä historiallisestikin harvinaisessa mitassa. Kiina, raaka-aineet, pankkien kunto – kiperiä asioita, mutta eivät lähtökohtaisesti kummempia kuin yleensä sykliset murheet. Jotka kyllä aina ennen pitkää valostuvat, kuten tälläkin kertaa.

Mutta tämänkin myöntämiseen menee toistuvasti ällistyttävän kauan. Ainakin vielä kesällä ja luultavasti vielä tästä eteenkinpäin pörssien nousu on herättänyt happamia arvioita. Ja tietenkin etupäässä niiltä, jotka vielä talvella piruja maalailivat leveimmällä pensselillään. Eiei, nousulle ei ole perusteita, fundamentit ovat surkeat, talous ja tulokset eivät kasva, markkinoita ohjaa pelkkä keskuspankkien hokkuspokkus, se posahtaa silmillenne ihan just nyt, juoskaa karkuun kun vielä ehditte.

http://www.cnbc.com/id/100870815

Mitä tästä opimme? Sen, mistä olen toistuvasti vatkuttanut: jos aiotte spekuloida arvopapereilla, unohtakaa konsensusennusteet ja –analyysit. Ne tarpovat aina kaukana markkinoiden jäljessä. Ne tarpovat usein siellä vielä pitkään senkin jälkeen, kun todisteet käskevät vaihtamaan ääntä kellossa. Nytkin saamme varmasti lukea vielä pitkään, että tuloskohennukset eivät ole kestävällä tasolla, kohta notkahtaa uudestaan jne.

Totta kai pessimismi on joskus perusteltua. Syklit tulevat ja menevät molempiin suuntiin. Mutta silloin kun huoleen olisi aihetta, sitä on tarjolla konsensuksessa vähiten yleisen euforian painaessa päälle. Ja toisinpäin. Kun konsensus lopulta hyväksyy, että kyllä se suhdanne sittenkin parani, alkaa olla aika odottaa seuraavaa notkahdusta. Jos siis haluaa arvopapereilla spekuloida. Osakeholdaajan ei tarvitse arpoa.

Tästä opimme myös sen, miksi ”varovainen ja järkevä” sijoittaja ei pärjää indekseille ja tekee muutenkin huonoa tulosta. Jos sijoittaja odottaa datan vahvistavan syklien käänteet, on hän auttamatta aina myöhässä. Siinä vaiheessa – kuten nyt – kun tulosraportit vahvistavat syklin kohentuvan, ovat pörssit posottaneet koilliseen jo kuukausia. Silloin häneltä jää paras pala noususta pöydälle.

Toisaalta jos hän odottaa datan vahvistavan syklin heikentymisen, on hän taas yhtä lailla myöhässä. Lasku posottaa jo pitkällä – luultavasti jo lähempänä loppua kuin sen alkua. Lopputulos on, että varovainen järkevä datasijoittaja allokoi rahansa aina väärään aikaan: ostaa ja myy aina liian myöhään. Ihmetellen sitten, miksi salkku ei kehity odotetusti, vaikka hän tekee kaiken viisaiden ohjeiden ja varman tiedon mukaan.

Tästä kaikesta paras opettaja on vuosien markkinakokemus, ja mieluusti osaltaan nopea kaupankäynti. En sinänsä sitä kenellekään suosittele. Mutta jos markkinoiden liikkeiden ja reaalitalouden suhdetta haluaa ymmärtää, niin mistään muualta et samaa kokemuspohjaista tietoa saa.