Olin tänä aamuna ajatuspaja Liberan tilaisuudessa "Kauppa se on, joka kannattaa". Aiheena oli vapaakauppa. Aiheen valintaan ja ajoitukseen lienee vaikuttanut käynnissä olevat TTIP (transatlantic trade and investment partnership) neuvottelut. Panelistien ja yleisökommenttien enemmistön mielestä vapaa ja runsas kansainvälinen kauppa on hyväksi ja se ei ole nollasummaista, vaan se on käytännössä kaikkien etu. Muutamia hienojakoisempia "rintamalinjoja" oli keskustelusta kuitenkin tunnistettavissa.

Ensiksikin suuryritykset versus pienyritykset: joidenkin mielestä TTIP on suuryritysten juoni sementoida ennestäänkin vahva asemansa. Toisaalta, jos TTIP syrjäyttäisi kahdenvälisiä sopimuksia, niin eikö se silloin vähennä kansainväliseen kaupankäyntiin liittyvää lakityön määrää ja siten suhteellisesti eniten alenna nimenomaan pienten yritysten kynnystä kansainvälistymiseen?

Olin tänä aamuna ajatuspaja Liberan tilaisuudessa "Kauppa se on, joka kannattaa". Aiheena oli vapaakauppa. Aiheen valintaan ja ajoitukseen lienee vaikuttanut käynnissä olevat TTIP (transatlantic trade and investment partnership) neuvottelut. Panelistien ja yleisökommenttien enemmistön mielestä vapaa ja runsas kansainvälinen kauppa on hyväksi ja se ei ole nollasummaista, vaan se on käytännössä kaikkien etu. Muutamia hienojakoisempia "rintamalinjoja" oli keskustelusta kuitenkin tunnistettavissa.

Ensiksikin suuryritykset versus pienyritykset: joidenkin mielestä TTIP on suuryritysten juoni sementoida ennestäänkin vahva asemansa. Toisaalta, jos TTIP syrjäyttäisi kahdenvälisiä sopimuksia, niin eikö se silloin vähennä kansainväliseen kaupankäyntiin liittyvää lakityön määrää ja siten suhteellisesti eniten alenna nimenomaan pienten yritysten kynnystä kansainvälistymiseen?

Yksi panelisti oli sitä mieltä, että suhtautumisessa TTIP:hen ei ole vasemmistolaista eikä oikeistolaista kantaa. Kuitenkin, oikeistossa tunnutaan olevan valmiimpia karsimaan kaupan esteitä. Oikeistossa uskotaan, että vapaakauppa hyödyttää kaikkia, myös meitä. Vasemmistossa tunnutaan ajattelevan, että vapaakauppa hyödyttää vähemmän meitä ja enemmän muita. Siksi suhtautuminen vasemmistossa on varauksellisempaa tai jopa heitellään protektionistisia ajatuksia.

Sama jakolinja on optimistien ja pessimistien välillä. Optimistit uskovat, että loppupelissä Suomi ja Eurooppa pärjäävät bisneksessä kaukaisilla markkinoilla ja kaupan esteiden raivaaminen vain kasvattaa hyötyjä. Pessimistit uskovat, että Suomi ja Eurooppa ovat luusereita, jotka eivät pärjää muille ja siksi rajoja kannattaa varjella, jotta edes oma riutuva sisämarkkinamme jää itsellemme.

Suomella on jo nyt iso kasa kahdenvälisiä sopimuksia. Lisäksi on olemassa maailman (vapaa)kauppajärjestö WTO. Tarvitaanko tähän väliin uusi transatlanttinen rakennelma. Eikö asiaa tosiaan voi hoitaa WTOssa? WTOlla on sentään jonkinlaiset näytöt kansainvälisen kaupan esteiden raivaamisesta.

Erityishuolta TTIPssä aiheuttaa se, että ehdotettu investointisuoja voi kahlita kansallista päätöksentekoa. Toisaalta jokatapauksessa kuuliaisten Suomalaisten ei kannattaisi näistä olla erityisen huolissaan. Ehkä Suomalaisten yritysten ulkomaillaolevaan omaisuuteen kohdistuvat loukkaukset ovat suurempi riski kuin se, että Suomi loukkaisi ulkomaalaisen omistajan Suomessa olevaa omaisuutta. Tästä voisi päätellä, että Suomessakin eniten huolta nostava investointisuoja-aspekti olisi Suomalaisille hyvä asia.

TTIP sopimuksen pitävyyden valvontaan ehdotetaan uusia instituutioita. Näitä ei määritellä EUn peruskirjoissa ja ne jäävät parlamentaarisen valvonnan ulkopuolelle. Tämä aspekti on kieltämättä huolestuttava.

Omia kantojani näihin: vapaakauppa on jees. Päätösvallan siirtäminen parlamentaarisen päätöksenteon ulkopuolelle on huono. TTIP: en tiedä.