Kestävyysvajeesta tuottavuusloikkaan
Kirjoitusvuorossa: Juha Kasanen
Kestävyysvaje, tuottavuusloikka, tehokkuuskurotus… Kaikki hienoja sanoja, jotka pyrkivät yhteiseen hyvään. Viimeaikaisessa keskustelussa on häirinnyt kuitenkin niiden näköalattomuus ja jämähtäneisyys. Ajatus siitä, että työtä mitataan kellolla, ja että työn tulos paranisi pelkästään työaikaa pidentämällä, ei ole tästä päivästä. Ajatus saattoi toimia vielä Charles Chaplinin Nykyaika-elokuvassa, missä onneton päähenkilö väänsi jakoavaimella mutteria liukuhihnan vieressä kiihtyvään tahtiin. Elokuva on kuitenkin jo vuodelta 1936 ja moni asia on muuttunut sen jälkeen.
Kasvava osa nykyisistä työtehtävistä on asiantuntijatehtäviä. Näissä työpanos tehdään työntekijän korvien välissä eikä mutteria vääntämällä. Työajan pituus ei ole ratkaiseva asia vaan se, että työt tulevat tehtyä, innovaatiot kehitettyä ja tulostavoitteet saavutettua. Työn ja vapaa-ajan raja on hämärtynyt. Monessa tehtävässä perusoletus on se, että puhelimeen vastataan vapaa-ajallakin aina tarvittaessa ja sähköpostit luetaan kotonakin, riippumatta siitä, onko työtekijä lomalla vai ei. Työtehon mittari ei siis ole työpaikalla vietetty aika eikä ole oleellista, onko työaika 20 minuuttia pidempi vai lyhyempi, kunhan ”hommat tulevat hoidettua”.
Työn tulos syntyy motivaation ja taidon funktiona. Pitäisi keskustella siitä, miten motivaatiota ja taitoa parannettaisiin ja siitä, kuinka pystyisimme tuottamaan kansana paremmin lisäarvoa muulle maailmalle. Tähän samaan vyyhtiin kuuluu se, että suomalaisten tuotteiden pitäisi käydä kaupaksi maailmalla tai että ne suorastaan revittäisiin käsistä. Tämä ei ole hintakysymys vaan kyse on laadusta, innovaatioista, brändäyksestä ja myymisestä. Suomi on niin pieni maa, että periaatteessa maailman markkinat ovat meille rajattomat, kunhan tuotteet ovat hyviä ja myyjien jalkatyö kohdallaan.
Tämä kaikki asettaa johtamiselle ja palkkaukselle isoja haasteita. Palkkauksen tulee olla kannustava siten, että hyvät suoritukset näkyvät myös selvästi palkassa. Silloin kun yhtiöllä menee hyvin, palkan pitäisi kasvaa ja vastaavasti huonoina aikoina palkan pitäisi myös joustaa alaspäin.
Tyytyväiset ihmiset saavat aikaan tuloksia. Työpaikalla pitäisi olla kivaa ja hyvä fiilis. Kaikilla pitäisi olla sellainen olo, että heidän työpanoksensa on tärkeä ja he voivat vaikuttaa asioihin. Tämän takia asioista sopiminen on vietävä niin lähelle lattiatasoa kuin mahdollista eikä jättää liittojen tehtäväksi. Ikävältä kuulostaa se, että Suomen talouden lippulaiva Nokia kompastui tutkimuksen mukaan surkeaan johtamiseen ja suoranaiseen simputukseen. Tämä moka ei saa enää toistua.
Lisätietoja aiheesta:
Tekniikka&talous: Työntekijöiden pelko kaatoi Nokian
—
Lue Punaisen mukin blogia.
Ideaalistako?
Hei
Esität asiaa niinkuin sen pitäisi olla ja joillakin henkilöillä onkin. MUTTA
Asiasta voitaisiin keskustella mutta keskustelu ei riitä. Esitä konkreettisia ehdotuksia, edes pieniäkin, ja perustele niillä saatuja parannuksia ja heikennyksiä (molempia aina syntyy). Osoita todellisilla esimerkeillä, että toteuttaminenkin olisi mahdollista. Mieti samalla, miten omassa työlähipiirissäsi itse pomona saisit asian toteutettua.
Omalla työpaikoillani ovat valtaosa, melkein kaikki, olleet EI-miehiä ja -naisia, mitä tulee kehitykseen. Ei kaytännössä ole sellaisia johtajia (ihmisiä), jotka kivirekiä pystyisivät vetämään menestyksekkäästi.
Hei,
Kiitos kommenteista.
Hei,
Kiitos kommenteista. Olet oikeassa siinä, että muutokset eivät ole helppoja. Tärkeää olisi, että yksityisellä sektorilla asioista sopiminen saataisiin työpaikkatasolle. Tunne siitä, että työantaja ja työntekijä ovat samassa veneessä ja soutavat samaan suuntaan on oleellista. Tähän päästäisiin parhaiten niin, että tuntuva osa palkasta olisi sidoksissa yhtiön menestykseen. Jos menee hyvin, palkka nousee ja päinvastoin. Pienissä yrityksissä tämä on toki helpompi järjestää kuin suurissa. Julkisella puolella, kuten terveydenhuollossa, tehokkuutta ei voi mitata euroissa, joten siellä tarvitaan toisenlaisia kannustimia. Ehkäpä esim. jonotusaika ja potilaiden kuntoutuminen voisivat olla sellaisia?
Työssä viihtyminen ei tietenkään ole pelkästään palkkauskysymys. Pienistä asioista täytyy monesti lähteä liikkeelle. Onneksi jokainen voi omalla tekemisellään ja muiden huomioimisella vaikuttaa koko työpaikan ilmapiirin. Tarvittiin ruotsalainen valmentaja, joka avasi henkiset lukot niin, että Suomi voitti monen yrityksen jälkeen vuonna 1995 ensimmäisen jääkiekon maailmanmestaruuden. Curt Lindströmin tunnettu teesi oli ”lite bättre”, jolla hän viestitti, että kun jokainen tekee työtä joukkueen eteen vähän paremmin, pelaa joukkue kokonaisuutena paljon paremmin. Koko Suomi tarvitsisi nyt samanlaisen poppamiehen, joka valaisi uskoa ja positiivisuutta meidän tekemiseen ja laittaisi vauhtia koko systeemiin.
Juha Kasanen
Hatunnosto
Hatunnosto sinulle, joka et ole EI-mies, ja pääministeri Sipilälle, joka yrittää tehdä jotakin, kun edellinen hallitus (hallitukset) vain puhui.
Mielenkiintoista on tiedotusvälineiden suhtautuminen parannusyrityksiin. Tuntuu siltä, että koko popula on EI-tyyppejä. Eivät ole kai koskaan yrittäneet saavuttaa parempaa, kun eivät ole vielä oppineet, ettei mitään synny pelkällä puhumisella vaan yrittämällä. Perussuomalaisia (en itse ole) syytetään takinkääntämisestä pakolaiskysymyksessä oikein urakalla. Haluavatko syyttäjät tosiaa toisen vaihtoehdon eli rautaa rajalle. Persut eivät myöskään ole yksin hallituksessa, joten kompromissejä on tehtävä varsinkin, kun tilanteet muuttuvat äkisti. Rintamakarkureitahan he olisivat, jos nyt lähtisivät hallituksesta, kun se on juuri tekemässä historiallisesti merkittäviä uudistuksia. Heittäisivät mahdollisuuden olle suurmiehiä ja -naisia.
Joskus toivoisin, että lehtimiehillä ja -naisilla olisi loogisen älyn ripauskin. Neljäs "valtiomahti" (niinkuin he itse häntäänsä nostavat) tuntuu olevan vielä enemmän pihalla kehityksestä kuin muut kolme. Ehkä parhain yleensä on ollut hallitus (varsinkin nykyinen näyttää olevan) eduskunnan tullessa toiseksi ja oikeuslaitoksen painiessa tiedotusvälineiden kanssa.