Kirjoitusvuorossa: Hannu Lehtilä

Talous ja politiikka ovat jo pitkän aikaa kulkeneet aika kaukana toisistaan. Viimeinen esimerkki oli brexit, joka notkautti pörssejä vain muutaman päivän ajan, mutta pani Euroopan politiikan sekaisin. – Eurooppa selvisi säikäytyksellä, Britannia ei.

Sen sijaan vaalien läheisyys kyllä näkyy meillä elinkeinoelämässä, tarkemmin sanottuna talous- ja työelämän rakenneuudistuksessa. Konkreettisin esimerkki on hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen kolmikantaisen työllisyysryhmän erimielinen loppuraportti. Kun yksimielistä esitystä ei tullut, asia pilkottiin usean uuden työryhmän selvitettäväksi. – Hallitus ei siis lähtenyt omilla esityksillään runnomaan esimerkiksi ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastusta eteenpäin.

Saattaakin olla, että Elinkeinoelämän Keskusliitto laski väärin, jos se uskoi oikeistohallituksen joka tapauksessa tekevän EK:n haluamat uudistukset. Neuvottelujen loppuvaiheessa hallitus oli näet tullut uusilla ratkaisumalleilla palkansaajia vastaan, mutta tämä oli kuulemma EK:lle liikaa.

Nyt on kuitenkin niin, että Juha Sipilän porvarihallitus on varsin pragmaattinen. Se ei lähde ideologisiin uudistustaisteluihin, vaan haluaa pitää ”pyörät pyörimässä” ja palkansaaja-mielenosoittajat poissa toreilta. – Pääajatus on, että alkanut talouskasvu halutaan turvata.

Varmempana vakuutena ovat vielä kuntavaalit, jotka pukkaavat päälle huhtikuussa 2017. Puolueissa lasketaan, ettei EK:n päänsilitys toisi yhdellekään hallituspuolueelle yhtään lisä-ääntä. Timo Soinin perussuomalaiset ovat tässä aivan erityisasemassa; kannatus on romahtanut, kun duunariäänestäjät ovat jo nyt joukolla siirtyneet SDP:n gallup-kannattajiksi. – Ja täytyy muistaa, että myös kokoomus ja keskusta ovat palkansaajapuolueita.

Kun lähikuukausina politiikkaa ”luetaan”, niin se kannattaa tehdä kuntavaaleista käsin. Kilpailukykysopimuksen, Kikyn, rinnalla muut työelämän uudistukset ovat nyt pieniä asioita, eikä niillä lähdetä ”ideologisiin sotiin” kenenkään puolesta. – Tästä herkkyydestä yksi esimerkki on vanhustyön hoitajamitoitus; hallitus esitti leikkausta, mutta kun sekä muutama oma kansanedustaja että perushoitajaliitto Super asettuivat vastaan, asia otetaankin uuteen tarkasteluun. Nyt vältetään kaikkia konflikteja; äänestäjiä ei ärsytetä eikä anneta oppositiolle helppoja pisteitä.

Työttömyys on vähentynyt vuodessa 30.000 hengellä. Se on hyvä luku, ja kun tiedetään laivateollisuuden tilaukset, autotehtaan laajennukset, sellutehtaan rakentaminen, asuntorakentamisen huippuvauhti jne., niin parempaan ollaan menossa. Hallituksen tavoite 110.000 uudesta työpaikasta on kova ja tuskin se sellaisenaan toteutuu.

Kansainvälinen valuuttarahasto, IMF, uskoo Suomen talouden vahvistuvan. Kun asia uutisoitiin, niin otsikoissa nähtiin, että ”Suomea uhkaa pitkä hitaan talouskasvun ajanjakso”. – Uhka se on näköjään tämäkin, hidas talouskasvu! Tässä elettiin sentään melkein kymmenen vuotta todellisessa uhassa, kun taloudessa mentiin koko ajan vain alaspäin. Mutta uhka-sana on iskostunut mediaan ja voi olla, että mollikansaa ”uhkaa” vielä parempi tulevaisuuskin!

Eikö politiikka siis vaikuta talouteen? Kyllä vaikuttaa. Ei suoraan yksi yhteen, kuten esimerkiksi 1990-laman aikana, kun korkoturbulenssi seurasi tunti tunnilta politiikan kauhuskenaarioita. Nyt vaikutus on moninaisempaa ja pitkävaikutteista, eikä sitä ole yhtä helppoa osoittaa kuin ennen.

Politiikan tehtävänä on luoda hyvät ja vakaat raamit elinkeinoelämälle, kuten vakiintunut fraasi kuuluu. Tämä pätee myös kuntavaaleihin.

ps. Osakesijoitusten pohdinnan välissä kannattaa lukea Raimo Sailaksen tuoreet muistelmat ”Laman taittaja”. –Suoraa tekstiä sekä asioista että ihmisistä.

—

Lue Punaisen mukin blogia.