Kilpailu ja poliittinen vastuu

Kertokaa te keillä on perspektiiviä tai vaikka ei olisikaan niin kertokaa kuitenkin poliittisesta vastuusta. Meillä on 40 vuotta poliittista valtaa käyttänyt melko suvereenisti noin 3-4 puoluetta. Viimeisen 10-20 vuoden aikana kuitenkin meiltä on kannattamattomana lopetettu lukemattomien tuotteiden valmistus, kuten vaikka matkapuhelimet, ruuti ja kumisaappaat. Kuitenkin meidän nykyinenkin pääministeri harrastaa kuulemma vastuullista politiikkaa ja vielä kansa galluppien mukaan uskoo tämän. Eikö tällaisen katastrofalisen kehityksen takia puolueiden pitäisi todeta, että he ovat harrastaneet väärää politiikkaa ja ovat pätemättömiä tehtäviinsä? Puolueet kuitenkin ilmoittavat olevansa päteviä. Eduskunnan edessä ei kuulemma saa valehdella eikä pitää iPadia yli 45 asteen kulmassa mutta täysin katastrofaalista politiikkaa saa harrastaa. Miksi?

3 thoughts on “Kilpailu ja poliittinen vastuu

  1. Meni hieman ohi tämän

    Meni hieman ohi tämän pointti. Uskotko, että poliitikko, esim. pääministeri, voi juuri mitenkään kääntää noiden mainitsemiesi tuotteiden tuotannon 4 vuoden kaudella kannattavaksi toiminnaksi? Se vaatisi palkkojen leikkaamista murto-osaan, verotuksen pienentämistä yhtä paljon jne.

     

    Ja jotta aiheesta saisi jotain irti, niin kerro jotain konkreettisia asioita, joissa on menty pahasti metsään ja ennen kaikkea miten itse olisit tehnyt toisin. Helppo löytää epäkohtia, vaikeampi keksiä keinot, jotta niistä päästään eroon ilman uusien epäkohtien syntyä.

    1. Tehtävät

      Pääministeri johtaa ja valvoo hallitusta jotta se toteuttaa hallitusohjelman. Pääministeri on viime vuosina ollut suurimman puolueen johtaja joten se on eniten vaikuttanut tavoitteisiin ja toteutukseen. Kuten sanoin avauksessani niin meillä on samat puolueet istuneet hallituksessa jo kymmeniä vuosia eli Suomen kehitys on paljolti juuri näiden johtajien ansioita. Olemme euroalueella pärjänneet useita maita paremmin josta mielellään annan ansiot myös hallitukselle. Julkinen sektori on kansantaloudessa erittäin suuri ja sen kiistaton johtaja on pääministeri joten hän on vastuussa myös epäonnistumisista.

      Julkinen sektori on lähes kaikessa myös suurin ostaja ja yksi missä on menty pahasti mönkään on kilpailutus. Kilpailutus pitäisi hoitaa niin, että pienet yritykset voisivat hoitaa sen koska se mahdollistaisi myös kilpailun syntymisen, useiden pienyritysten kautta ja myös osaamisen ja verorahojen pysymisen lähellä. Nyt byrokraattisen ja muodollisen kilpailutuksen vuoksi esimerkiksi terveyskeskuspalveluiden toimittajista oikeasti ei ole kilpailua. Pienistä toimittajista voi syntyä uusia suuria yrityksiä. Jos estetään pienten yritysten syntyminen, niin silloin estetään myös suurten yritysten syntyminen vähänkin pidemmällä aikavälillä. Tässä on yksi esimerkki niin yhteiskunnan palveluammittaimaisuudesta sekä kilpailutuksen puutteista: 

      http://www.hs.fi/kuukausiliite/Nyt+puhuu+taksikuski/a1305644200746?jako=0b9433d3aa6ae127cd25c83eef7b602d&ref=fb-share

      Toinen esimerkki, kun pysytään julkisessa sektorissa, on kuntatalouden tilinpidon ja kirjanpidon sekavuus. Kuntien kirjanpitoa ja tilinpitoa ei ole ohjattu antamaan oikeaa kuvaa taloudesta eikä myöskään tehokkuudesta.

      Kolmas asia mihin pääministereiden ja puolueiden olisi pitänyt pontevammin puuttua on kuntien ja julkisten sektoreiden yritysmuotoisten liiketoimien avoimuus. Siinä olisi ollut aikaa ja mahdollisuuksia paljon näillä puolueilla. Tuottavat kuntien tai valtion yritykset ovat vain ja ainoastaan verotusta. Verotusta ilman valvontaa. 

      Neljäs asia on tulevaisuusvisiot ja näkemyksellisyys. Se on puuttunut täysin poliitikoilta viimeiset 40 vuotta. Vielä ennen öljykriisiä visioitiin kaupunkeja ja tulevaisuutta nyt videoidaan vain väsyneitä naamoja kun päättäjät ovat valvoneet yön Brysselin kabineteissa. Miettisivät tulevaisuutta senkin aikaa kun kävelevät tärkeän näköisenä jossakin hätäkokouksessa. Asiat pitäisi ratkaista ennenkuin ne kaatuvat päälle.

      Viides asia on pitkälle kunnallispolitiikassa ja sen päättäjien sidonnaisuuksissa. On niitä sidonnaisuuksia myös valtakunnanpolitiikassa kuten olemme tuomioista nähneet. Poliitikot avuttomuuttaan ovat pakottaneet tuomioistuimet tekemään politiikkaa. Se ei ole oikein.

      Tässä muutama asia mistä olisin toivonut keskustelua ja näkemyksellisyyttä.

       

  2. Erimieltä

    Mielestäni asioita on Suomessa hoidettu kohtuullisesti. Meillä on AAA-luokitus (ihme kyllä). Tilastokeskuksen tulonjaon kokonaistilaston (http://tilastokeskus.fi/til/tjkt/index.html) mukaan alkaneen vuosisadan aikana pienituloisten reaaliansioita on saatu nostettua lähes 20% ja suurituloistenkin muutaman prosentin. Tilastokeskuksen "Kotitalouksien varallisuus" (http://tilastokeskus.fi/til/tul.html) raportin mukaan varallisuutemme on noussut valtavasti ja varallisuuserot pysyneet vakiona (em. raportissa mainitulla bruttovarallisuuden ginikertoimella mitattuna). Näiden syiden takia ulkomaille matkustaminen ja ulkomaisten tuotteiden ostaminen on Matti Meikäläisellekin mahdollista. En kyllä ymmärrä miksi kansa on lietsottu vihaiseksi päättäjiä kohtaan.

     

     

Comments are closed.

Related Posts

Talous

1930-luku 2.0?

Donald Trump voitti vaalin lopulta kirkkain luvuin. Yleisen käsityksen mukaan maahanmuuttoon ja talouteen keskittyminen puri äänestäjiin Harrisin hiukan osoitteettomaksi jäänyttä kampanjaa paremmin.

Talouden näkökulmasta Trumpin linjausten