Olen pitkään ihmetellyt sitä, miksi suomalainen poliittinen ja taloudellinen valta perustelee Suomen tarvetta taata mm. Kreikan ja Portugalin velat toteamalla, että Suomen on pakko! Tämän pakon tukijoiksi on juoksutettu Euroopan valtaeliittiä Suomeen kertomaan ymmärtämättömälle kansalle, että Suomen on pakko tukea tietoisesti yli varojensa eläneitä EU-veljiään ja -sisariaan.

Ei mitään uutta auringon alla. Ei ole ensimmäinen kerta Suomen historiassa, kun valtaapitävät ovat kääntyneet isonveljen puoleen pönkittääkseen asemansa hamaan tulevaisuuteen. Näin teki aikoinaan presidentti Urho Kekkonen tilatessaan nootin Neuvostoliitolta. Suomen kansan oli pakko valita Kekkonen maan johtoon, koska muussa tapauksessa uhka "itsenäisyyden" menettämiselle oli ilmeinen. Tämän jälkeen presidentti Kekkonen hallitsi maata ja sen kansaa yli 20 vuoden ajan.

Saattoi olla niin, että Kiviniemi-Katainen-koalitio otti käyttöön "Urkin" taktiikan sementoidakseen valta-asemansa vankkumattomaksi. Nyt ei käännytty Venäjän vaan EU:n puoleen.

Toinen oleellinen ero asiassa on se, että Kekkonen "kalasti" samalla myös koko kansaa ja sen taloudellista hyvinvointia edistäviä yhteistyömuotoja kuten Suomelle edullisen bilateraalisen idänkauppasuhteen, jonka myötävaikutuksella vahvistettiin mm. suomalaista elektroniikkateollisuutta. Kiviniemi-Katainen-koalitio antoi kansan maksaa.

Niin kauan, kun koko kansakuntaa koskevia päätöksiä perustellaan pakolla, syntyy (tällaisia) salaliittoteorioita ja pidemmässä juoksussa (pahimmassa tapauksessa) rauha järkkyy.