Kuntien ja hyvinvointialueiden hankintoihin on pesiytynyt ”maan tapa”, josta osa voi olla silkkaa korruptiota
Kunnat ja hyvinvointialueet kiertävät kilpailutusvelvoitettaan ostamalla palveluja omistamiltaan ns. inhouse-yhtiöiltä. Kilpailuttamisen välttäminen aiheuttaa vuosittain satojen miljoonien eurojen menetykset veronmaksajille, todetaan EVAn tuoreessa analyysissä Maan tapa. Analyysin on kirjoittanut EVAn johtava veroasiantuntija, juristi Emmiliina Kujanpää.
EVAn analyysi nostaa esimerkkeinä ilmiöstä hankinnat ICT- ja taloushallinnon inhouse-yhtiöistä, jotka olisi pitänyt kilpailuttaa. Korkeimman hallinto-oikeuden lokakuussa 2025 antama ratkaisu, jossa Sarastia menetti inhouse-asemansa, tarkoittaa sitä, että kaikki yhtiöltä kilpailuttamatta tehdyt hankinnat ovat lainvastaisia.
Palveluita ostetaan joskus paikallisia päättäjiä lähellä olevilta tahoilta
”Inhouse-yhtiöitä käytetään tarpeettoman laajasti, koska kilpailuttaminen koetaan työlääksi. Osa kunnista ja hyvinvointialueista ei käytä lain edellyttämää määräysvaltaa niissä yhtiöissä, joilta ne tekevät miljoonien eurojen hankintoja. Joissain tapauksissa omistusosuus on murto-osan prosentista, eikä kunnalla tai hyvinvointialueella ole nimettyä edustajaa hallituksessa”, Emmiliina Kujanpää toteaa.
Analyysi alleviivaa, että inhouse-hankintojen mittaluokka on merkittävä, arviolta seitsemän miljardia euroa vuosittain. Valtiovarainministeriön tilaaman selvityksen mukaan palveluiden kilpailuttaminen toisi julkiselle sektorille satojen miljoonien eurojen vuotuiset säästöt.
”Julkisen talouden kurimuksessa ei ole varaa järjestelyihin, joissa kilpailutuksia kierretään systemaattisesti ja veronmaksajien eurot ohjautuvat suljetun inhouse-ekosysteemin ylläpitämiseen”, Kujanpää korostaa.
Kujanpää pitää ongelmana, että inhouse-markkinoiden kasvu on synnyttänyt tilanteen, jossa julkisyhteisöjen tukipalvelut ostetaan yhtiöiltä, joiden kustannuksia ja tuottavuutta ei käytännössä voi ulkopuolelta seurata. Massiivinen inhouse-hankintojen käyttö heikentää kilpailua ja jarruttaa tuottavuuskehitystä.
”Inhouse-järjestelyistä on tullut keino välttää kilpailutusta. Se ei ole tehokasta verorahojen käyttöä ja samalla päätösvaltaa siirtyy demokraattisesti valituilta päättäjiltä inhouse-yrityksille”, Kujanpää sanoo.
Neljä ratkaisua ongelmaan
Kujanpää esittelee analyysissään neljä toimintalinjaa ratkaisuna inhouse-yhtiöiden ja julkisten hankintojen ongelmiin.
-
- Hankintamenettelyitä tulee keventää, jotta kilpailuttaminen helpottuu sekä kunnille että yrityksille.
- Kilpailu- ja kuluttajaviraston on valvottava hankintalain noudattamista, ja lainvastaisista hankinnoista on seurattava sanktioita.
- Inhouse-yhtiöiden omistusrakenteiden ja sopimusten on oltava julkisia, jotta lain noudattamista ja veronmaksajien rahojen käyttöä voidaan arvioida.
- Kuntien ja hyvinvointialueiden tulee lisätä hankintaosaamistaan ja hankkia palveluita avoimilta markkinoilta.
Näin analyysi tehtiin
Analyysi perustuu Handata Oy:n hankintadataan, eräiden suurten inhouse-yhtiöiden julkisesti saatavilla oleviin asiakirjoihin, Lapin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan professori Kirsi-Maria Halosen asiantuntijalausuntoon sekä hyvinvointialueilta saatuihin tietoihin.
Lisää tietoa:
Riskejä korruptiiviseen toimintaan on minun kokemukseni perusteella kaikkialla missä omaisuutta on joutunut kauaksi tosiasiallisen henkilöomistajan katseen ulottumattomiin:
– rikkaisiin yhdistyksiin ja säätiöihin
– suuriin yhtiöihin, joiden hallituksissa ei ole henkilöitä, joiden henkilökohtainen varallisuus olisi kiinni kyseisessä yhtiössä (siis hallitusammattilaisten käsiin joutuneissa yhtiöissä)
– valtionyhtiöihin ja laitoksiin sekä eläkevakuutusyhtiöiden omistamiin yhtiöihin
Näissä kaikissa tarvitaan erityistä valvontaa ettei yhteisiä varoja väärinkäytetä.
Helpompia tapauksia ovat henkilöomisteiset yhtiöt joissa omistajat ovat itse tavalla tai toisella katsomassa ettei heidän varojaan ilman hyvää syytä ohjata jollekin muulle edunsaajalle.