Yllä olevaan merkintääni – aihe on muuten KEVYTTALOUS – tuli pian arvaus pankin nimestä, Poistaessani kommnettia mukana meni valitettavasti pari muutakin. Suostun kommentoimaan poistettua arvausta. Kun Suomen markka oli ylivahva, sijoitin 1980-1990-lukujen vaihteessa br. Save & Prosper rahastoon. Mitä rahalaitoksia olen sen jälkeen käyttänyt, en kerro, mutta paljon niitä maailmassa on. Talousjournalismin rajat ilmenevät tuosta. Kommentoijan väite, että ulkom. pankki petraisi suomenkielisen tekstin perusteella, on pöhkö.

Tiedän hyvin, että netti on täynnä joutilaita ihmisiä, jotka jankuttavat omaa olematonta asiaansa loputtomiin. Omaa nimeään he eivät voi tietenkään kertoa, koska ovat vuorineuvoksia tai ehkä jopa jotain tärkeitä henkilöitä.  

Koska minulla ei vastaavaa aikaa ole, otan käyttöön seuraavat toimet:

-poistan kommentteja, jos haluan

-jankuttamisesta seuraa blokkaaminen ulos

-voin kirjoittaa myös ilman kommentoimismahdollisuutta

Päätöksistäni ei voi valittaa paaville, kirkkohallitukselle tai isä Ambrosiukselle eikä edes minulle. Päätöksiäni en mitenkään perustele.

Ja sitten vielä kommentti ainaiseen hokemaan sananvapaudesta. Se määriteltiin ensimmäiseksi Euroopassa 1789 seuraavasti: ihmisellä on oikeus ilman ennakkosensuuria painattaa ajatuksiaan paitsi silloin, kun he syyllistyvät tämän vapauden laissa määriteltyyn väärinkäyttämiseen.

Jos minä tahdon olla jotain kertomatta itsestäni, tahtoni on kohtuullinen ja siihen on muitten tyytyminen. Koska olen Piksun perustajaosakas, minulla on keinoni toteuttaa tahtoni.

Ugh, olen puhunut.