Petteri Orpo perustelee hallituksen kehysriihen suurituloisten veroalennusta mm. sillä, että “Saamme lääkärit tekemään taas viisipäiväistä työviikkoa” (kts. HS:n juttu). Tuntuu, että tässä tehdään verotuksen vaikuttavuutta ajatellen oikeistolaiseen näkökulmaan pohjautuva yksinkertaistus.

On selvää, että raha tuo onnea. On toisaalta myös tutkittu ja arkijärkeen hyvin sopiva tosiasia, että mitä enemmän rahaa on, sitä vähemmän lisäonnea kukin lisäeuro tuo. Kutsuttakoon tuota lisäonnea rajahyöty-käsitteen mukaisesti vaikkapa rajaonneksi. Se on mielestäni tekijä, mikä oikeistolaisessa veroajattelussa usein tuntuu unohtuvan, ja lääkäreiden työaikaan viittaaminen tuntuu tästä mainiolta esimerkiltä. 

Oletetaan esimerkiksi lääkärille 100 000 euron bruttovuositulot, mistä käteen jää noin 60 000 euroa. Oletetaan, että tuon 60 000 euron jälkeen jokaisesta tienatusta lisäeurosta syntyy niin vähän lisäonnea, että hän saa enemmän iloa lisätystä vapaa-ajasta. Mitä lääkäri tekee saavutettuaan tuon rajapyykin? Jos lääkäri saavuttaa tuon saman summan vähemmällä työllä kuin aiemmin, kumpi on todennäköisempää: että lääkäri lisää vai että lääkäri vähentää tekemiään työtunteja? 

Yksittäisestä eurorajasta puhuminen on tietysti sekin yksinkertaistus. Käytännössä ei tietenkään ole mitään maagista rajaa, jonka jälkeen lisäraha ei ollenkaan kiinnostaisi. Se ei kuitenkaan poista sitä, että korkeammilla tuloilla yksittäisten lisäeurojen houkuttavuus laskee. Ja vastaavasti mitä vähemmän on vapaa-aikaa, sitä enemmän sitä saattaa arvostaa. Mikäli ihmisellä on mahdollisuus vaikuttaa tekemänsä työn määrään, hän pyrkii löytämään sopivan tasapainon, missä saa riittävästi niin rahaa kuin vapaa-aikaa. 

Ydinkysymys sitten tietysti kuuluu, miten työntekijä määrittää oman tasapainonsa työn ja vapaa-ajan välillä. Veronalennus vaikuttaa tässä kahta kautta. Jos veroalennuksen jälkeen käteen jäisi samasta työstä 10% enemmän kuin aiemmin, lisätienestit kiinnostavat luultavasti aiempaa vähemmän. Toisaalta jos myös tehdyistä lisätöistä saa vaikkapa 10% enemmän, lisätyöt houkuttavat sitä kautta samalla aiempaa enemmän. Lisäeuron madaltunut kiinnostavuus ja lisäeuron ansaitsemisen helpottuminen ovat vaikutukseltaan päinvastaisia, ja syövät siten osittain toistensa vaikutusta. 

Mitä verojen alennus sitten kokonaisuudessaan vaikuttaa? Kokonaisvaikutus riippuu yksilöstä, mutta toki valtion tasolla kiinnostaa keskimääräinen vaikutus. Uskoisin, että siihen vaikuttaa suurituloisilla positiivisesti pelkkää veroprosentin laskua enemmän progression hillitseminen. Kokonaisvaikutus voi siten olla hallituksen esittämän mukaisesti positiivinen siten, että töitä tehtäisiin lisää, mutta on vaikea uskoa, että se riittäisi täyttämään muutenkin vauhdilla velkaantuvan valtion verotuloihin syntyvää aukkoa. Millähän se aukko siis täytettäisiin? Olisiko lääkärin työviikkoa parempiakin perusteluja verojen laskemiselle? Täyttyisikö verotuloihin syntyvä aukko suomalaisten osaajien vahvemmalla pysymisellä kotimaassa? Matalammilla veroilla houkutelluilla ulkomaisilla osaajilla? Jollain muulla?