Luottolama vesittää velkojen inflatoinnin

Aiempiin kirjoituksiini olen saanut palautetta siitä, että euroalueen jättivelat voitaisiin "inflatoida" pois, ts. laitetaan inflaatiotavoite korkealle, ja katsellaan hissukseen etenevää velkaresettiä ilman ikäviä otsikoita velkasaneerauksista. Ideaalitilanne ja todellinen maailmankaikkeus ei mielestäni kuitenkaan kohtaa. Arvelisin, että katsontakantani perustelemiseksi minun tulee taivutella ferrolankaa.

Jo jonkun aikaa talousaviiseissa on lukenut, että hyvälaatuisesta arvopaperista on huutava pula. Ken tätä epäilee, voi katsoa miten Saksan Bundit menestyvät, tai ylipäätään muut hyvälaatuiset euromaiden velkakirjat. Jopa VM:tä myöden tunnustettiin, ettei Suomen tasavallan "vakuuspotti" tuottanut ihan sitä mitä piti. Huono tuotto tarkoittaa suurta hintaa. Ja korkea hinta tarkoittaa kysynnän ja tarjonnan epäsuhtaa.

Kun EKP "lotraa" tai tekee OMG OMT-ostoksia (ellei Saksan perustuslakituomioistuin torppaa ideaa) niin mitäs sinne Kaiserstraßen temppeliin oikein kuskataan? Osittain tietysti ihan tuulesta temmattuja velkapapereita, mutta myös näitä "riskittömiä" valtioiden velkakirjoja. Ja jälkimmäinen ryhmä on se, mistä on muutenkin pulaa. Idea on, että kun pankkien holvit täytetään likvidillä niin sieltä sitten sopii lainata yksityisille, niin yrityksille kuin kotitalouksillekin.

Mutta jos mattimeikäläiset säntäävät pankkiin kysymään esimerkiksi 50 kiloeuron luottoa niin pankista kysytään käyttötarkoitusta. Jos on aikeissa vaikka ostaa auton ja lopulla rahalla rakentaa tälle autolle talli niin pankki kysyy seuraavaksi tuotonvaihtosopimuksia vakuuksia. Se kiikarissa oleva ajopeli ei oikein kelpaa, kun siitä haihtuu jälleenmyyntiarvoa samoin tein, kun kaaran kurvaa ulos liikkeestä. Asunto? Entä jos se on jo panttina asuntolainalle? Jos ei ole esittää hyviä vakuuksia niin saa varautua siihen, että rahan hinta kasvaa.

Vaan tämä periaate toimii rahan tukkumarkkinoillakin. Jollain pankilla voi olla CT1 niin hyvässä kunnossa, että siitä voi lainata reserveistä toiselle, mutta vain vakuuksia vastaan. Ja hyvälaatuisia sellaisia. Mutta jos pankki on pantannut jo kaiken todellisen ja jopa fiktiivisen vakuuksiksi sopivat paperit EKP:lle niin tällöin rahan hinta kasvaa, tai luototus evätään kokonaan, koska juuri nyt ei luoteta naapuriin. Ei tiedetä, mitä luurankoja naapuripankki piilottelee holvissaan. Luottolama.

Ja tässä on suuret erot eri pankkien välillä. Toisilla EONIA-tason korot ovat helposti hoidettavissa, kun toisilla on seinä vastassa. Pääsääntöisesti mitä etelämmäs Eurooppaa mennään, sen jyrkempi muuri on kiivettävänä.

Ja pankit pitävät mieluusti valtioiden velkapapereista kiinni paitsi niiden "riskittömyyden" vuoksi; myös siitä syystä, että se on niitä harvoja keinoja yrittää tehdä sitä tiliä.

Euromaat koittavat kyllä parhaansa mukaan lisätä vakuusmassaksi sopivien paperien kysyntää jatkuvilla alijäämillään, mutta tällä haavaa näyttää siltä, että ns. reaalitalous ja tämä velkakirjarundi ovat ja pysyvät kahtena eri maailmana.

Sellainen vaara tässä reaalimaailmasta irrallaan olevasta valtioiden velkakirjapyörittelyssä on, että jos tuota uutta paperia ei tuoteta enää jatkossa niin paljoa niin tämä koko sirkus on vaarassa tukehtua. Toisaalta, jos karuselli jatkaa pyörimistään niin sinne EKP:n pyhättöön kulkeutuu jo niin merkittävä määrä hyvin kyseenalaista tavaraa, että todennäköisimmin Weidmann & co. saavat ruletista tarpeekseen.

Jos pankit, kuten nyt Espanjassa tekivät, kasvattavat valtionsa velkakirjapinoa kymmenellä prosentilla kolmen kuukauden aikana niin se kielii Espanjan tapauksessa yhä kärjistyvistä ongelmista. Hyvin todennäköinen tieto on, että hapanta kauraa on holvit pullollaan – niin raksafirmojen keskeneräisten projektien lainoja; firmojen, jotka eivät ole pariin vuoteen tehneet mitään operatiivista liiketoimintaa – kuin myös luonnollisten henkilöiden asuntovelkapapereita. Lisäksi on hyvin oletettavaa, että asuntojen hinnat eivät ole vielä pudonneet pohjille, joten vedenalaisia asuntovelkaisia tulisi vielä lisää. Johonkin ne pankit varautuvat tuolla tankkauksella. Sitä tuskin helpottavat lisääntyvä sääntely ja kaikenlaiset veroideat (eiköhän taas pian tule joku uusi idea, kun vanha kumottiin.) Taseita pikemminkin trimmataan kuin haalitaan tavaraa lisää, koskien niin pankkeja, muita firmoja ja luonnollisia henkilöitä.

Tästä kokonaisuudesta johtuen en itse usko, että jättivelkoja voidaan noin vain inflatoida, vaan pikemminkin tämä järjestelmä on riippuvainen siitä, että velkaantuminen tapahtuu "väärässä päässä" koko kuviota.

Ja sitten kun raivaussahalla ruvetaan saneeraamaan näitä valtioiden velkoja niin siitä se soppa sitten vasta syntyy. Toivoisin vain, ettei siellä olisi Suomen tasavalta väkipakolla ottamassa niskoilleen tämän ravintolan keitoksia. Ikävä kyllä, Suomi taitaa olla se innoikkain santsaaja.

5 thoughts on “Luottolama vesittää velkojen inflatoinnin

  1. Ja sitten kun raivaussahalla

    Ja sitten kun raivaussahalla ruvetaan saneeraamaan näitä valtioiden velkoja niin siitä se soppa sitten vasta syntyy.

    Jokainen velkainen euromaa saa hoidettua velkansa kuntoon potkimalla pois puolet virkamiehistä.

    Aina kun suurikokoinen velkamäärä jossain possahtaa, Suomi on maksumies. Lehman ei ollut eurossa ja maksoimme siltikin lamakustannuksia, vaikka silloinen valtiovarainministeri muuta yritti väittääkin.

  2. Valtion korot

    Valtion velkojen korkoja ei voi päästää nousemaan pankkikatastrofin vuoksi. Finanssisektorilla on aina eniten oman maan velkakirjoja taseissaan. Kun velkakirjatkin hinnoitellaan siitä saatavien kassavirtojen nykyarvolla niin korkojen noustessa velkakirjat menettävät arvoaan. Näin riippumatta siitä kuinka varmaa on takaisinmaksu. Kun muutama miljardi leikataan vakavaraisuudesta pois, niin monen liituraitaherran naama valahtaa kalpeahkon puoleiseksi ja herran takapuoleen ilmestyy rumannäköinen kengän kuva. Tässä on yksi syy miksi korkoja ei olisi hyvä päästää nopeasti nousemaan. Tosin monet ovat varmaankin suojanneet johdannaisilla positionsa korkojen nousulta senverran suurta on korkofutuurien vaihto. 

    1. Juurikin näin

      Tässä aiemmin aihepiirin kirjoittelussani on ollut nimenomaan ehtona, ettei kukaan lähde myymään velkakirjojaan. Se, joka ensimmäisenä myy kärsii vähiten (tällä haavaa voi jopa netota pikkaisen, sen verran tuhdit lukemat espanjalaisissa papereissa.)

      Mutta se likviditeetti kun ohjautuu sinne tänne. Hyödykemarkkinoilla esimerkiksi raakaöljyn nopeat hinnannousut ovat tavanneet tehdä selvää jälkeä. Osakemarkkinoilla on ollut vetoa, ja itse asiassa ne ovat olleet täysin irrallaan perinteisestä makropuolen lukemista. Olen sulkenut jonkin verran pitkiä positioita tuossa keväällä, koska odotuksissani on kesäale (olen pariin kertaa asiasta ohimennen maininnut.)

      Vaan EKP vihjailee rahoitusalan firmoille, että pistäkääs sitä paalua jakoon sinne reaalitalouden puolelle. Oli syy sitten mikä tahansa niin näin ei ole pahemmin käynyt. Jos nyt pumpataan lisää niin rahan ohjautuessa muihin instrumentteihin saattaa tuotto-odotukset houkutella myymään valtiolainoja pois Japanin malliin ja kiinnittämään ne muualle.

      Kaiken kaikkiaan pidän tätä koko häkkyrää varsin epävarmana, ja voin hyvin kuvitella, että kohtuullista kuukausipalkkaa nostavatkin hermoilevat melko lailla tuolla, jotta mitä tässä pitäisi tehdä.

  3. ei tämä kyllä

    ollut rautalangasta vääntämistä. Eikö pääjoukko Suomessakin ole lähinnä keskittynyt säästöjen kritisoimiseen? Eikö pääjoukon pitäisi riemuita siitä, että velkakirjapinoja kasvatetaan. Velkakirjapinojen kasvaminenhan kertoo siitä, että ei todellakaan olla säästöillä kurjistamassa tilannetta.

    1. Suo siellä…

      Lähinnä pointti oli osoittaa, että valitaan nyt mikä tahansa linja niin kaikissa on omat huomionarvoiset riskinsä. Valitettavasti meillä ei taida olla mahdollisuuksia elellä useassa eri rinnakkaistodellisuudessa nähdäksemme ennalta mikä valinta aiheuttaa parhaimman (siis myös vähiten huonoimman) lopputuloksen.

      Jotain tässä kuitenkin on pakko valita.

Comments are closed.

Related Posts

Yhteiskunta

2025

Väinö Linnan Pohjantähti-trilogiassa kuvataan, miten pappilan torpparipariskunta luki lipevän papin kirjoittamaa uutta torpparisopimusta tyyliin ”ellei pappilan etu muuta edellytä”. Sopimus ei tuntunut turvaavan tulevaisuutta sen