Maailman muutos
Jotenkin tuntuu, että tässä talouskeskustelussa ei huomata pidempiä trendejä. Suuri trendi on, että eri alueet erikoistuvat eri asioihin. Tällöin suuremmille alueille syntyy suuria epätasapainotiloja, sen yksi ilmentymä on valtioiden velkaantuminen. OECD:n tulevassa raportissa kerrotaan, että valtiot lainaavat 10 400 miljardia dollaria vuonna 2012. Jollakin on tuon verran oltava ylijäämiä, koska Marsista ei vielä ole tullut lainanantajia. Koko maailman BKT on 63 000 miljardia dollaria eli maailman valtiot ottavat vuosittain 15 % maailman BKT:sta velkaa. Suuri osa menee tietenkin lainojen uusimiseen, mutta se kuvastaa lainojen suuruutta. Lainat otetaan yleensä vielä melko läheltä eli maanosittain ajatellen luvut eivät näytä yhtä pahoilta.
http://www.ritholtz.com/blog/2010/08/history-of-world-gdp/
Näin on, vaikka selkeä muutoksen veturi on Aasian nousu takaisin historiassa olevalle tasolleen sekä Euroopan sekä Yhdysvaltojen suhteellisen osuuden väheneminen on kiistaton tosiasia. Varsinkin jos ja kun Intia pääsee kunnolla nousuun. Näillä muutoksilla on taipumusta kiihtyä kun maiden osuus nousee tarpeeksi suureksi, se johtuu yksinkertaisesti prosenttilaskusta. Mikäli maan osuus BKT:sta on 20 %, niin 5 prosentin nousu tarkoittaa jo prosenttiyksikön nousua. Kun taas 1% voluumissa 5 prosentin nousu ei tarkoita kuin 0,05%.
Suurten alijäämien (talouden suhteellinen köyhtyminen) syntyminen on yhteiskuntarauhan kannalta negatiivista, kuten olemme nähneet vaikka 1940-luvun Kiinassa ja Intiassa. Tähän vanhat teollistuneet alueet ovat vastanneet syvenevällä integraatiolla, josta upein esimerkki on Euron syntyminen sekä poliittinen yhteistyö. Voidaan jo perustellusti sanoa, että Suomi nimistä kansallisvaltiota ei enää ole olemassa kuin Ateneumin kansallistauluissa. Valtaosa meidän lainsäädännöstä tulee jo ylikansallisesti sekä muulle toiminnallemme asettaa vahvat reunaehdot ylikansalliset markkinat. Sekä armeijamme toiminta perustuu laajaan länsimaiseen yhteistyöhön. Näin on hyvä. EU on syntynyt ehkäisemään talouseroja, koska niillä on taipumusta levitä turhautumiksi sekä väkivaltaiseksi toiminnaksi. Tästä on ollut turhan monta esimerkkiä viime vuosisadalla, jota kunnioittamani kommunistinen historioitsija Hobsbawm kuvasi äärimäisyyksien ajaksi. Nyt talousliittomme on aikansa suurimmassa kriisissä koska joillakin alueilla on suuria epätasapainoja ja meillä on taipumusta pikkupolitikointiin. Liian suuret epätasapainot purkaantuvat luonnollisimmin niin että ylijäämäalueilta siirretään varoja hallitusti köyhemmille alueille. Tämä on normaalisti tapahtunut investointien kautta koska valuutta on heikentynyt köyhemissä maissa. Integroidussa talousyhteisössä se ei ole mahdollista. Oikea tapa tai ei ole toimiva tapa se että rahankäyttö lopetetaan köyhillä alueilla. Se aiheuttaa mellakoita, se on nähty liian monta kertaa, ja hallitsemattomia väestön siirtymiä. Tätä tapahtuu Suomen sisällä kuntien valtionosuusjärjestelmällä ja toivottavasti kukaan ei ole sitä lopettamassa vaan korkeintaan uudistamassa.
Kun Suomen EU:hun liittyminen oli pitkälle turvallisuuspolitiikkaa, niin nyt elämme oikeasti turvallisuuspoliittisessa kriisissä. Tässä uhkassa on vähintään kolme ulottuvuutta, joista vain yksi on Euroopan sekä Afrikan radikalisoituminen. Toinen on paine mikä syntyy Venäjällä ja siellä oleva valtaryhmien muutos. Kolmas ja tärkein on talouden aktiviteetin muutos kohti Aasiaa, minkä seurauksia osittain on nämä kaksi ensimmäistä ilmiötä. Me pystymme Euroopassa parhaiten vaikuttamaan omiin asioihimme ja mielestäni kansallispoliittinen ajattelu pitäisi lopettaa. Eihän se ole kuin 150 vuotta vanhaakaan. Kun suuria ylijäämiä, mitä on syntynyt Pohjois-Euroopassa, siirrettäisiin osittain Etelä-Eurooppaan, saisimme omalla alueellamme tasapainoisemman ja suuremman kasvun. Kun mahdollisimman moni tekee töitä, niin kaikki vaurastuvat parhaiten. Euroopan tasolla meillä ei ole suuria taloudellisia epätasapainoja tai ainakaan ne eivät ole ylitsepääsemättömän suuria. Eli Suomeksi sanottuna miksi ei haluta tunnustaa tapahtunutta tosiasiaa ja lopetettaisiin tämä omaan napaan tuijottaminen. Nenä navassa kiinni ollessa törmää helposti kiviseinää ja voi sattua pahasti.
Kiintoisa kommnetti
Oxfordin taloushistorian professori Kevin 0´Rourkella on aiheesta kiintoisa tuore kommentti, samassa hengessä:
http://www.project-syndicate.org/commentary/orourke1/English
Julkinen velka ja yksityinen varallisuus
Olemme parin vuosikymmenen aineellisen hyvinvointijakson jälkeen palanneet keskustelemaan politiikkaa, mikä viime kädessä on tulkintaa oikeudenmukaisuudesta. Tulkinnan eroavaisuudet jakavat meitä eri poliittisiin ryhmittymiin. Perinteisesti vasemmistolaiset ovat tulkinneet taloudellisen oikeudenmukaisuuden sisältävän merkittäviä tulonsiirtoja rikkailta köyhille, vastaavasti oikeiston tulkinta pohjaa ajatukseen, että kukin tulkoon toimeen omillaan.
Kokoomuksen ilmoittautuminen työväen puolueeksi oli enteellinen siinä, että perinteinen poliittinen kartta on mennyt EU- ja eurotasolla sekaisin. Oikeisto vaatii nyt tulonsiirtoja valtioiden välillä, säästeliäämmin eläneiltä tuhlaajille. Tätä eivät kansan syvät rivit kuitenkaan tulkitse oikeudenmukaiseksi lähestymistavaksi. Tuhlaajapoikavertaus ei synnytä empatiaa.
Valtiot muodostuvat nykyisinkin kansalaisistaan, yrityksistään ja yhteisöistään. Olisiko euroalueella liikaa vaadittu, että valtio kääntyisi ensin näiden tahojen puoleen varainhankinnassa, koska heidän hyväkseenhän valtio on velkaantunut. Japani, joka on valtiona velkaantunut korviaan myöten, ei huuda naapureita apuun, vaan hakee rahoituksen omasta pesästään. Japanilaisilla on varallisuutta ostaa valtionsa velkakirjoja. Italialaisilla olisi ymmärtääkseni mahdollisuus samaan, miksei kreikkalaisillakin?
Politiikkaa ja vähän muuta
Politiikan ymmärtämisen vain oikeudenmukaisuudeksi on asioiden varsin suurta yksinkertaistamista kuten myös politiikan pohtiminen vasemmisto-oikeisto akselilla. Tulonsiirtoja voidaan ajatella myös kokonaisuuden hyödyn kannalta, silloin todennäköisesti myös tuottavuus kasvaa nopeiten. Tasa-arvoisuus tuottaa selkeästi elintasoa vai tuottaako elintaso tasa-arvoisuutta: http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/c/c5/GINIretouchedcolors.png/800px-GINIretouchedcolors.png Oheisessa kuvassa on piirretty maailman kartta tasa-arvoisuuden kautta ja siitä huomaamme että maat missä epätasa-arvo on yli 30% on ongelmissa. Tai hyvinvointi ja tasa-arvoisuus korreloi vahvasti.
Muutenkin voimme ajatella asiaa. Tuottavuus on aina metrejä, kiloja tai jotain muuta, mutta ei rahaa. Ei öljyporarin tai sahurin tuottavuus tuplaannu vaikka öljyn hinta tai laudan hinta tuplaantuu. Sama tuottavuus ja ponnistus porarilla on riippumatta kuinka arvokasta tavaraa sieltä reiästä tulee. Tämä hinta-/tuottoeroavaisuus on pörssissä ollut 50 vuotta (siis yritysten hintojen muutokset/tuloksien) noin 7-8 kertainen ja niin varmaan on myös vähintään yhtäpaljon raha-harhaa jos tuottavuutta (BKT) mitataan rahalla, koska pörssissä maailma on kuitenkin tehokkaimmillaan. Jos vielä ihmisen/kansan tuottavuus on tehdyt tunnit * tuottavuus niin helpointa on korottaa sen tuottavuutta millä se on matalimmillaan. Tällöin tulonsiirrolla saadaan raha mahdollisimman tehokkaaseen käyttöön eli se pitäisi hakeutua Adam Smithin oppien mukaan köyhimmille. Ei tuhannen euron kuukausipalkan korotus juurikaan motivoi ponnistelemaan enempää ihmistä jonka kuukausipalkka on 10 000 euroa. Toisin voi olla ihmisen kanssa jos sen palkka on 1000 euroa ja se nousee 2000 euroon pienellä lisäponnistuksella. Nämä tulonsiirrot ovat olleet hyvin tehokkaita tehokkuuden lisäyksiä, eli rikkailta köyhille, niin kansana vaurastumme. Samoin voidaan ajatella yhtenäisellä talousaueella kuten euroalueella. Niillä mailla joilla on suuria talousongelmia syyt ovat ainakin suurelta osin koska hinnat ovat niillä aloilla millä ko. maat toimivat huonoja. Tulonsiirroilla saamme euroalueelle lisää tehokkuutta.
Kokonaisuutena euroalue on tasapainoisempi kuin vaikka UK, USA tai Japani. Kansallisvaltioilla ei vain ole kansallista keskuspankkia ja se voi täsmäelvyttää kuihtuvia alueita.
Valtiolla 103 miljardia ylijäämää ja kunnilla
ei nettovelkaa.
Mistä tämä puhe velkaisesta julkisesta sektorista oikein on peräisin?
Tilastokeskus:
Julkisyhteisöjen nettorahoitusvarallisuus 102,9 miljardia euroa vuoden 2011 kolmannen neljänneksen lopussa.
Sosiaaliturvarahastot
Sosiaaliturvarahastoja vastaan on hieman hassua ottaa velkaa. Niitä on noin 140 miljardia, mutta niillä on tarkoituksensa kuten työttömyysturva. Mutta hyvähän se on, että Suomen valtio on ensimmäisen 100 vuoden aikana tienannut enemmän kuin tuhlannut, myös rahaa.