Markkinaviikon tapahtumat eivät kummoisia tunteita herättäisi muuten, mutta Yhdysvaltojen indeksit paukuttavat teknisestä näkökulmasta ennätyksiä jo kuukausi-indikaattoreissakin. Monet niistä eivät ole olleet koskaan yhtä korkealla niiden puolen vuosisadan aikana, jolta dataa on operaattorillani tarjolla. Enpä olisi uskonut tätä itse saavani todistaa, kun vertailujaksoon sentään sisältyy 90-luvun pörssihuuma ja teknokupla.

Yksittäisten osakkeiden kohdalla olen vastaavaa todistanut toki lukemattomat kerrat, mutten koskaan indeksitasolla. Korjaus tulee, mahdollisesti rajunakin jossain kohtaa, mutta sen ajoituksen ennakointi on muuttunut arpomiseksi. Tekniseltä kannalta liikutaan minulle kartoittamattomassa tai ainakin heikosti kartoitetussa maastossa.

Eipä tässä voi kuin ihmetellä, ja toisaalta nauttia kyydistä. Muutamat jenkkiosakkeeni kirmaavat uskomattomissa korkeuksissa. Ostin Boeingia 2016 lopulla hintaan 130 taalaa, kurssi on ryöhynnyt ylös reilusti yli sata prosenttia. Hyvin on yhtiöllä mennyt, mutta odotan tavallistakin suuremmalla mielekiinnolla seuraavaa raporttia. Ei pohjimmiltaan konservatiivinen yhtiö tapaa rallia vastaavaa kehitystä kokea fundamenteissa.

Ylikuumentumisen merkit alkavat kumista jo muuallakin kuin markkinaindikaattoreissa. Inflaatio nostaa päätään USA:ssa, se lähestyy kahta prosenttia. Rahapolitiikka kiristyy, koska työttömyyskin kolkuttaa historiallisia ennätyksiä. Trumpin veroale tuli saumaan, jossa elvytys oli täysin tarpeetonta. 

Euroopassa keskipitkä trendi taittuu hitaasti etenkin verrattuna Atlanttin takana riehuvaan huumaan. Perinteisesti edessä pitäisi olla kevätnousu kohti osinkojen jakoa. Miten nyt sitten vaikuttaa, jos ja kun jenkkipörssit korjaavat, tosin siihen voi vierähtää vielä aikaa. Perinteisesti muu maailma sukeltaa setä Samulin mukana, mutta elämme omituista markkina-aikaa.

VIX koluaa yhä pohjamutia, mutta pitkien indikaattorien perusteella se on tekemässä nousua. Eikä ihme, niin kuumana käyvät markkinat ja suhdanne. Pitkien indikaattorien liikkeen realisoituminen vie kuitenkin aikaa, mutta uskon edelleen, että viimeistään ensi syksynä saattaa krapula iskeä Trumpista juopuneisiin markkinoihin. Näin etenkin, jos Fed kiristää ennakoitua nopeammin kuten on hyvin mahdollista.