Menestyvissä organisaatioissa on eräs yhteinen piirre. Johtajaksi valikoituvat ne, joiden persoonallisuus muistuttaa hyvän työntekijän ideaalia:

• Huippuyliopistojen professoreiksi ja johtajiksi valitaan introvertit asiantuntijapersoonat, jotka tuottavat parasta tutkimusta
• Ammattikorkeakoulujen opetustehtävissä menestyvät hyvät ulospäinsuuntautuneet, ekstrovertit asiantuntijat, jotka haluavat osoittaa asiantuntemustaan
• Armejan organisaatiossa menestyät parhaiten auktoriteettihakuiset persoonat, jotka osaavat toteuttaa asetettua tavoitetta ja vaativat tottelevaisuutta myös muilta
• Osuustoiminnallisia ja monen omistamia yrityksiä ja kerhoja perustavat persoonat, joille on tärkeää yhdessä tekeminen niin, että kaikki ovat mukana
• Konsulttiyrityksiä johtaa monasti extrovertti asiantuntija
• Pelialan yrityksissä tarvitaan introverttia luovuutta

Tästä on seurauksensa. Ylipoistojen tiedekuntien johtoa syytetään usein huonosta henkilöstöjohtamisesta, ammattikorkeakoulujen opettajia itsekorostuksesta joka ehkäisee oppilaiden omahtoisen toiminnan, armejan johtoa syytetään luovuuden kitkemisestä ja pelialan yritysjohtoa syytetään siitä, etteivät he osaa organisoida myyntiä.

Kaikki syytökset ovat aiheellisia ja ikuisia. Niitä ei voi kokonaan korjata ilman, että organisaation toiminta tuhoutuu. Jos professorit valitaan henkilöjohtamiseen liittyvien kykyjen perusteella, niin jonkin ajan kuluttua koko organisaatio koostuu sosiaalisesti taitavista. Ja jos armejan johtoon valitaan henkilöitä, jotka ovat erityisen kunnostautuneita luovan diversiteetin hyväksymisessä, niin muutaman vuosikymmenen kuluttua armeja koostuu vaikeasti ohjattavista itsenäisistä taiteilijoista. Niin siinä vaan käy, että organisaatio tapaa muuttua johtajansa kaltaiseksi. Ja tulokset ovat sen mukaisia.

Yrityksen keulakuvaksi soveltuu parhaiten hyvää työntekijää muistuttava ihminen

Mikä sitten on oleellista kun valitaan yritykselle tai organisaatiolle keulakuva ? Oleellista on se että johtaja edustaa sitä persoonallisuustyyppiä, jonka tuotokset ovat kyseisen organisaation oleellinen kilpailutekijä. Jos kyseessä on teatteri, niin sitten pitää valita näyttelijä ja jos kyseessä on armeja niin pitää valita sotilas. Ja jos kyseessä on tuotteita tekevä asiantuntijaorganisaatio, niin sitten johtajaksi pitää valita sisäänpäinkääntynyt, introvertti asiantuntija. Ei ole olemassa mitään universaalia johtajatyyppiä, on vain erilaisia persoonallisuuksia. Riittää että johtaja tuntee itsensä ja organisaationsa. 

Hyvä sijoittaja tuntee itsensä 

Minkälainen ihminen sitten on hyvä sijoittaja? Sanotaan, että sijoittajan pitää olla hieman sisäänpäinkääntynyt niin, että hän jaksaa itsekseen tutkia yritysten tunnuslukuja ja muita sijoituspäätöksiin liittyviä tekijöitä. Hänen pitäisi olla myös enemmän niinsanottu ”minä ihminen”, jolle päälimmäisenä on oma menestys eikä joukkuepelaaja, jolle tärkää on yhdessä tekeminen. Ei myöskään haittaa vaikka sijoittaja olisi faktojen perusteella ohjautuva enemmän kuin intuition perusteella päätöksiään tekevä.

Pärjäävätkö muunlaiset ihmiset sijoittajina? Itse asiassa kyllä pärjäävät. Jos ihminen tuntee itsensä ja osaa tavalla tai toisella korvata omat puutteensa, niin pärjääminen on taattua. Riittää että tuntee itsensä.  Tämä pätee kaikkiin muihinkin tehtäviin, jopa johtotehtäviin. Usein riittää että tuntee itsensä ja hyväksyy itsensä.