Metsäomistus on ollut ylivoimaisen tuottavaa
Metsätila on ollut hyvä sijoitus. Metsätilojen ja asuntojen hinnat ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana nousseet ripeästi kun taas pörssikurssit (OMX Hex CAP) ovat kehittyneet heikosti selviää Suomen Pankin, Maanmittauslaitoksen ja Tilastokeskuksen aineistoista.
Omaisuusluokkien kehitys (Lähde: Suomen Pankki, Maanmittauslaitos, Tilastokeskus)
Riskinottoa ei ole palkittu. Metsähehtaarin ja myös kantohintojen kehitys on ollut tasaisen varmaa, kun taas pörssiosakkeiden hintakehitys on poukkoilevaa. Tältäkin osin markkinat ovat olleet säästäjää kohtaan epoikeudenmukaisia. Volattiilisuus ei ole tarkoittanut korkeaa tuottoa. Yllä olevassa kuvassa ei ole mukana viime vuoden kurssinousua, joka paikkasi osan keskimääräisen pörssisijoittajan tappioista, mutta kokonaiskuva ei siitä merkittävästi muuttunut. Pörssiosakkeet ovat pärjänneet yllättävän huonosti.
Tämä kuvaa hyvin eri omaisuuslajien hintasyklejä. Kymmenen vuoden periodi on lyhyt aika. Vasta kolmenkymmenen vuoden aikajaksolla saavutetaan "keskimääräinen" tuotto. Ja tämä koskee pörssiosakkeiden ohella myös esimerkiksi asuntoja. Niidenkin hinnoissa oli vuodesta 1992 alkanut kymmenen vuoden mittainen edullisempi periodi ja asuntojen reaalihinnat ovat vasta nyt 1990 luvun kaltaisella hyvällä tasolla.
Onko metsissä hintakupla?
Tukki- ja kuitupuun kantohinnat ovat 2008-2013 aikana junnanneet pitkälti paikoillaan tai laskeneet (http://www.metsateollisuus.fi/Infokortit/puukauppatilastot/Sivut/default.aspx). Kuusikuitupuun hinta on suorastaan romahtanut. Itse metsänomistajana tein tarjouksen naapurimetsätilasta 6-7 vuotta sitten. Itse kävin paikan päällä laskemassa kuutioita ja huomioin kasvupaikka tyypin yms., kun tein tarjousta. Voittanut tarjous oli laskennalliseen arvoon ja tulevaisuuden tuotto-odotuksiin nähden posketon. Tarjouksia oli tullut vielä paljon ja suurin osa oli yli "oikean" hinnan. Herääkin kysymys, mikä nostaa metsätilojen hintaa?
Kulta-efekti on varmasti vaikuttanut viime vuosina. Huonossa taloustilanteessa nähdään metsäalan säilyttävän arvonsa jatkossa eikä olevan niin herkkä makrotalouden heilahteluille kuin esimerkiksi riskialttiimmat pörssiosakkeet. Lisäksi sentimentaalisesta lisäarvosta on 2000-luvulla ollut puhetta metsien ostoissa. Metsä- ja maa-alan nähdään omaavan syvempiä tunteenomaisia arvoja kuin mitä raa'at tuotto-odotukset antavat sille. Halutaan sijoittaa johonkin pysyvään, joka jää tuleville polville.
Mikä määrittää mahdollisen hintakuplan, on edeltävien vaikutusten muuttuminen tai heikentyminen. Mikäli tulevaisuudessa metsäomistus menettää esimerkiksi edeltävän kaltaisen sentimenttiarvon, tulevat myös hinnat alas.
Edeltävä pohdiskelu on hyvinkin vajaavaisin tiedoin esitettyä, eli olisi hyvä kuulla näkemyksiä asiaan enemmän perehtyneiltä, joilla on näyttää käppyröitä tai lähteitä enemmän pohdinnan tueksi.
minulla ei
ole syvällistä näkemystä eikä käppyröitä, mutta olen samaa mieltä siitä että puunmyynnin odotettavissaolevilla tuotoilla ei päästä nykyisiin metsämaan hintoihin. Metsässä on myös muuta arvoa esim. tonttimaa, maa-ainekset ja virkistys. esim jos sinulla on kallio ja myyt sen hiekoitissepelinä pikkupusseissa niin arvoa alkaa löytyä. Toinen syy arvoon on että rahaa nyt vaan tulvii näinä aikoina kaikkiin kohteisiin mm. metsään koska parempaakaan kohdetta ei ole koska vaihtoehdot ovat myös inflatoituneet (asunnot,kulta,osakkeet) tai riskipitoisia (valtiolainat). Eli jos sinulla on jo metsää iloitse siitä että olit mukana arvonnousussa. Jos sinulla ei ole metsää niin älä osta kuplahinnoilla vaan yritä keksiä seuraava tuleva kupla ja mene sinne.
Metsätalous vs metsäkiinteistöt
Metsäpalstojen hinnat ovat viime vuosina kohonneet keskimääräisesti liikaa, koska metsätalouden kannattavuus on polkenut paikallaan ainakin viimeiset 20 vuotta eikä "maata ei enää valmisteta" -peruste kata hinnan nousua kokonaan.
Hintojen nousu ei ole ollut kuitenkaan tasaista vaan korostunut pienissä metsäpalstoissa. Paikallisiakin eroja on paljon, muistaakseni suhteellinen hintojen nousu on ollut pohjoisessa nopeampaa.
Pienellä metsäpalstalla voi olla paljon muitakin arvoja kuin sen metsätaloudellinen arvo. Jos kyse on kiinteistöstä, sillä voi olla pieni murto-osaoikeus johonkin vesistöön jolloin motiivina voi olla kalastusoikeus. Usein pienenkin metsäpalstan omistaminen on edellytys hakeutua paikallisen metsästysseuran jäseneksi ja saada metsästysoikeus. Jokamiehen oikeus antaa tietysti jo muutenkin oikeuden poimia marjoja ja sieniä mutta onhan se mukavampaa, jos tätä voi harrastaa omassa metsässä.
Jos jollain alueella ei ole tehty paljoa kauppoja, alueen keskihintaa voi vääristää sekin, millaisista metsätiloista kauppoja minäkin vuonna on tehty. Kun raakamaan hinta on vain hyvin pieni osa metsän arvosta on helppo ymmärtää että tukkivaltaisten palstojen hinnat ovat monikertaisia taimikoiden hintoihin verrattuna. Kun kauppoja on riittävän paljon, tällaiset erot tasoittuvat eikä niitä valtakunnallisissa keskiarvoissa ole.
Olisi mielenkiintoista nähdä miltä käyrät näyttävät, jos tarkastelu rajoitetaan esim. vähintään 20 hehtaarin tiloihin ja sitä suurempiin.
Edelleen tarkastelun aikavälillä voi olla suuri merkitys. Miltä näyttäisivät esim. viimeiset 33 vuotta eli jakso 1980 – 2012 ?
Suosittelen metsää osaksi hyvin hajautettua sijoitussalkkua. Varaudu kuitenkin runsaaseen hyötyliikuntaan, metsästä paras tuotto irtoaa omalla raivaussahalla!