Mietteitä
Raaka–aineet ovat laskeneet kovasti, mutta onko niiden tarve vähentynyt? Ainakin energiankulutus on kasvanut jo jonkun aikaa.
Suuret energiayhtiöt ovat laskeneet jonkun vuoden, vaikka energiankulutus on noussut.
Piirsin yllä olevaan kuvaan Exxonin (XOM), Chevronin (CVX), RDS-A (Shell), EnergiaETF (XLE) ja S&P 500 (^GSPC). Kuvasta huomaamme, että energiayhtiöt selvisivät hienosti finanssikriisisitä, mutta sen jälkeistä nousua ei ole tullut. Tämä johtuu tietenkin energian hinnan laskusta ja myöskin energiayhtiöiden optimistisesta osinkojenjakopolitiikasta. On iso vaara, että energiayhtiöt joutuvat laskemaan osinkoaan, niiden kassavirta ei riitä säilyttämään nykyisellä energianhinnalla nykyistä osingonjakomäärää. Tuloskasvu ei toki ole ainoa asia mitä kannattaa tuijottaa. Tulipa tässä mieleen Jeremy Siegelin tutkimus missä hän vertasi Exxonia ja IBM:mää vuosina 1950-2012. IBM kasvoi kaikilla mittareilla Exxonia (Standard Oil) nopeammin, mutta sijoittaja ei tuosta kasvusta hyötynyt. IBM kasvoi tulla 62 vuoden ajanjaksolla nopeammin kuin Exxon niin myynnin, tuloksen, osingon ja kassavirralla mitattuna. Sijoittaja jäi kasvuloukkuun, kuten Siegel kertoo. Standard oil oli ostohetkellä halpa ja osinkotuotto suuri. Exxon-sijoittajan osakemäärä kasvoi osinkojen uudelleensijoittamisen ansiosta 12,7 kertaiseksi, kun IBM-mies omisti vain 3,3 kertaisen määrän osakkeita. Exxon-sijoittajan $1000 kasvoi $1 620 000, mikä on yli tuplasti se mitä IBM-sijoittaja sai. Kyse on ostohetken arvostuksesta. Joskus toiste, jos viitsin, vertailen energiayhtiöitä jalostusyhtiöihin. Bensiinin kulutushan on kasvanut, mutta tästä tässä vaiheessa ainoastaan yksi kuva:
Pörssissä on uskomaton määrä sanontoja, joiden todenperäisyys on niin ja näin. Tällainen yksi on, että kuparin kulutus (hinta) indikoi taloudellisen kehityksen kanssa. Kuparin hinta on ennakoinut pörssikursseja sen aikaa kuin ennakoi ja enää se ei sitä tee. Kuparin hinta on laskenut jo neljä vuotta, mutta sinä aikana pörssit ovat nousseet. Ja eipä se oikein ole tuota ennenkään ennustanut, jos rehellisiä yritetään olla ja eikä yritetä kaupata jotain rahantekoindikaattoria.
Nämä ennakoivat indikaattorit juontavat 1800-luvun lopulle Dow-teoriaan, mutta ei siitäkään enempää. Viittaan vain vanhaan tekstiini Piksussa, mistä kuvat olen poistanut uusimpien kuvien tieltä.
Hermot menee kun odottaa korjausliikettä
Olen koittanut harrastaa sektorisijoittamista sinun opeillasi: "Osta halpaa ja myy kallista".
Olen ostanut piksun sektori-indeksivertailun (http://www.piksu.net/analyysit/sektori-indeksit) halvimpia osa-alueita sillä ajatuksella, että halpa ei ole ikuisesti halpa. On onnistunut kohtuullisesti, mutta ei erinomaisesti. Yksi asia tuottaa aina pettymyksen. Halpa tuntuu olevan hyvin pitkän ajan halpaa ja kallis tuntuu olevan hyvin pitkän ajan kallista. Edullisiin sektoreihin sijoittaja joutuu odottamaan korjausliikettä niin pitkään, että hermot menee.
Voipi olla, että energiaan sijoittavat ostivat 50- luvun lopussa edullisia osakkeita ja saivat sitten aikanaan ylituottoa. Mutta kyllä hekin joutuivat odottamaan pitkään – lähes ihmisiän.
Hankalaa on!
Ei mikään ole helppoa, mutta Exxon on ollut historiassa IBM:mmää parempi sijoitus. Tässä on kurssikäyrä (ilman osinkoja) vertailtu näitä kahta vuodesta 1970.
Osinkoja ei tuossa vertailussa ole huomioitu, mutta Siegelin tutkimuksessa oli. Nyt Exxonia ja kaikkia öljy-yhtiöitä painaa lähinnä kolme asiaa:
1. Öljyn hinnan lasku yhdessä kohonneiden poraus- ja etsintäkulujen kanssa. Tutkimuskuluja on laskettu vaikka uusia lähteitä on entistä vaikeampi läytää
2. Tase on riskialtis. Emme tiedä joudutaanko taseessa olevia luonnonvaroja jättämään poraamatta ilmastonlämpenemisen vuoksi. Tällöin tase on höttöä täynnä, vaikka Exxonin tapauksessa sen luottoluokitus on loistava.
3. Osinkojen ja takaisinostojen pysyvyys.Öljy-yhtiöt eivät pysty jatkamaan nykyisensuuruisella osingoilla ja takaisinostoilla. Kassavirta ei tahdo oikein riittää.
(EDIT: huomasin, että linkki ei toiminut, joten liitin kommenttiini kuvan)