FT:n artikkelissä törmäsin viitteeseen Pastor ja Stambaugh:in artikkeliin jossa seliteään miksi jopa rationaalisen sijoittajan on vaikea päätellä miten suuri osuus osakesijoituksista kannattaisi olla aktiivisesti hallittua ja kuinka suuri osuus indeksiä  passiivisesti seuraavaa.

Keskenen idea on että indeksin lyöminen on vaikeaa, koska liian moni salkunhoitaja yrittää tehdä sitä. Toisin sanoen huomattavasti väärin hinnoiteltuja osakkeita on vaikea löytää. Siten aktiivisesti hallittu salkku keskimäärin tuottaa huonommin kuin indeksisalkku ottaen huomioon analyysiin kuluva aika ja raha.

Mitä suurempi osa osakesijoituksista siirtyy passiivisiin indeksirahastoihin, sitä helpommaksi aktiivisen salkunhoitajan työ muodostuu , ja salku ylituotto nousee.

Kirjoittajat kuvaavat tätä riippuvuutta näin:

α=a−b* S/W

α=aktiivisen salkunhoidon tuoma ylituotto

S/W= osuus aktiivisesti hoidetusta varallisuudesta

b= ylituoton skaalaherkkyyttä kuvaava kerroin.

Perinteisestihän on ajateltu että b=0 eli ylituotto ei riipu aktiivisesti hoidetun varallisuuden osuudesta.

Teoriassa pitkällä tähtäimellä S/W osuus asettuu optimaaliseen arvoonsa. Jos b-kerroin ei ole kovin iso tähän saattaa kulua hyvin pitkä aika, satoja ellei tuhansia vuosia. Ja ainoa tapa saada kokeellista tietoa b-kertoimesta on vaihdella aktiivisesti hallitun varallisuuden suhdetta. Jos tätä ei tehdä niin tietoa ei koskaan saada.

Näin siis kirjoittajat. Tämä voi selittää miten jopa täydellisen rationaaliset sijoittajat (buwahaha) voisivat pitää yllä ylisuurta osuuttaa aktiivisessa salkunhallinnassa. S/W-hän on artikkelin mukaan jenkeissa laskenut arvosta 0.9 vuonna 1962 tasolle 0.7 vuonna 2006.

No, itse en usko ns. rationalliseen sijoittajaan. Järkeenkäypältä tuntuu sensijaan väittämä että osakevalinta ja markkinan lyöminen helpottuu mitä suuremmaksi passivisesti hallittujen sijoitusten osuus nousee.

Ennen oli varmaankin suhteellisen paljon muutakin "passiivista salkunhallinta" kuin varsinaisia indeksirahastoja. Käyttäisinkö termiä "buy and forget" , jonka suomalainen versio on "mummosijoittaja" joka on unohtanut muutaman pankkiosakkeen piironginlaatikon pohjalle.

Itse uskon kuitenkin että voimakkain aktiivisten rahastojen osuuden laskua hidastava tekijä on välittäjien palkkiot. Aktiiviset rahastot ovat kalliimpia ja niistä saa suuremmat välityspalkkiot. markkinointiin riittää enemmän rahaa. Mutta jopa rationaalisella sijoittajalla on siis oikeus olla ymmällään…