Rahan ansaitseminen ja vaurauden kerääminen luo elämän aikana turvaa. Mutta jotkut meistä joutuvat joskus miettimään sitä, miten luopua omaisuudesta kauniilla ja hyvällä tavalla.

Ei ole väärin käyttää ansaitsemansa vaurautta, huolellinen kuluttaminen synnyttää kehitystä

Kuluttamisellakin on arvonsa. Valitsemalla kauniita tuotteita, vaikuttavia kulttuurinautintoja ja ostamalla uutta ja coolia me tuemme sellaista toimintaa, joka parantaa ja kehittää yhteiskuntaa. Kuluttaminen on yhteiskunnan kehittymisen kannalta yhtä tärkeää toimintaa kuin sijoittaminen ja yritystoiminta. Yritystoiminta luo tehokkuutta jonka suuntaa kulutuskäyttäytyminen ohjaa.  Kuluttaminen on siksi aivan yhtä tärkää kuin tuotannollinen yritystoiminta. Ei ole väärin että varakas ihminen keskittyy elämänsä viimeisinä vuosina kuluttamaan ja valitsemaan kaunista ja coolia. Ei ole väärin tuhlata, jos sen tekee huolella ja valikoivasti. Huolellisuus kuluttamisessa on yhtä tärkeää kuin sijoittajalle on valita yritysjohtajia joille pääomansa allokoi.

Heikkojen auttaminen voi joskus osoittautua hyvää tarkoittavan hölmön toiminnaksi

Joillakin meistä on perillisiä tai muita läheisiä joiden toimintaa voi tukea. Sijoittaja on tottunut allokoimaan pääomia vahvoille, niille jotka organisoivat kansalaisia ilahduttavia asioita mahdollisimman tehokkaasti. Tämä periaate ei välttämättä toimi, kun vaurautta pitää allokoida läheisille ja perillisille. Ihminen haluaa tasapuoliset lähtökohdat ja pelikentän ja arvostaa sitä että on saanut reilut mahdollisuudet. Yksi meistä käyttää saamansa mahdollisuudet eri tavalla kuin toinen ja joskus pitää hyväksyä se, että yksi heittää hukkaan mahdollisuuksia ja toinen yrittää ja pyrkii eteenpäin. Monet suvut ovat ajautuneet erilleen ja riitoihin sen takia että ovat saaneet edelliseltä sukupolvelta mielestään erilaiset mahdollisuudet. Tätä kanntaa minun käsittääkseni välttää. Reiluudelle ja tasapuolisuudella on merkitystä.

Kannattaako tukea heikkoja enempää kuin heidän perusturvansa vaatii? Yleensä ei. Heikkojen tukeminen aikaansaa lisää heikkoutta. Sitä mitä tuet, sitä myös saat. Jos läheisistä ihmisistä ne, jotka pärjäävät paremmin, huomaavat että surkeutta osoittamalla saa hyötyä, niin eiköhän sitä surkeutta ala löytymään sieltäkin suunnalta. Tasapuolisuus voi olla parempaa hyväntekeväisyyttä kuin heikkojen tukeminen.

Perinnön antaminen johonkin itselle mieleiseen toimintaan on eräs hyvä ratkaisu

Kaikilla meillä ei ole rintaperillisiä tai läheisiä eikä omaisuutta oikein saa kuluttamallakaan järkevästi vähenemään. On monia asioita joiden tukeminen voi olla järkevää:

– yhdistystoiminta, uskonnolliset yhteisöt, urheiluseurat,..

– punainen risti, kirkon ulkomaanapu, partiotoiminta, katusoittajat,..

– vapaaehtoiset puolustusjärjestöt, armeja, ukrainan armeja,…

– puoluetoiminta, yliopistotutkimus,..

– metsän ostaminen ja sen rauhoittaminen tuleville sukpolville

Ei ole väärin, että sijoittaja yrittää ansaita rahaa elämänsä loppuun saakka, omaisuus on elämänaikana tehdyn hyvyyden mitta

Ansaitut rahat ovat sijoittajalle merkki siitä että on osannut allokoida hänelle uskotun menneiden sukupolvien työn, rahan, sellaisille tahoille, yrittäjille jotka ovat parhaiten pystyneet tuottamaan haluttuja tuotteita ja palveluita yhteiskunnalle. Syntynyt omaisuus on sen hyvyyden mitta, jonka sijoittaja on pysytynyt sijoitustyöllään yhteiskunnalle tarjomaan. Ei ole väärin että sijoittaja pysyy sijoittajana elämänsä loppuun saakka tarjoten yhteiskunnalle sitä palvelua, jonka tuottamisen hän on parhaiten osannut.

Tulevat sukupolvet käyttävät meidän perinnön kuitenkin aikanaan haluamallaan tavalla emmekä me voi pilven reunalta heitä loputtomiin kontrolloida. Sijoittaja voi hyvillä mielin olla sijoittaja elämänsa loppuun saakka ja jättää jälkipolvien murheeksi sen, miten he tuon perinnön käyttävät. Kyllä se on aina jotenkin lutviutunut. Varallisuus päätyy aina loppujen lopuksi kuitenkin niiden haltuun, jotka osaavat tuottaa iloa lähimmilleen.

Kuva AkshayaPatra Foundation Pixabaystä