Nordnetin meklarin Jukka Oksaharjun kirja Hajauta tai hajoa vuodelta 2013 käynnistyy peruskurssilla Markowitzista, Sharpesta, Grahamista ja Buffettista. Esille tulevat melko luonnolliset kriteerit valita sijoituskohde. Isolla yrityksellä on etunsa niin hinnoitteluvoimassa kuin tunnettavuudessa ja siten brändeissä.

Sivulla 86 luetellaan kiinteistösijoittajan moninaisia riskejä. Mainitaan mm. se, että on ”perittävä vuokraa vuokralaiselta, jos hän ei maksa itse”. Talvivaaran osakkailla ei onneksi ole tällaista taakkaa kannettavanaan.

Peruskurssia seuraa mielenkiintoinen ”case”-luettelo, jossa tuodaan esille hyödyllisiä näkökohtia siitä, miten monen kulutustavarafirman markkinat ovat tällä hetkellä etupäässä Euroopassa ja Amerikassa Afrikan ja etenkin Aasian ollessa vasta kasvavia markkina-alueita.

Erikoinen on tosin alaluku 3.3. Case: Hennes & Mauritz. Luvun alussa on kaavio H&M:n hallintomallista, mutta koko kaaviota seuraavassa luvussa ei yhtiöstä mainita yhtään ainutta sanaa.

Caseja seuraa 75-kohtainen mietelmäluettelo, josta kohtaa 19. hämmästelin: ”Osakesijoittaminen ei sovellu lainkaan yksilölle, joka ei kestä henkisesti salkun markkina-arvon hetkellistä vajoamista 80-90 %:lla.” Tuollaisia vajoamisia kunnolla globaalisti hajautetussa salkussa ei ole tapahtunut kai sitten 1930-luvun enkä usko kovinkaan monen ihmisen tuollaista laskua käytännössä kestävän. Rahoitusala muuten kestäisi sitä vielä vähemmän.

Kirjan kummallisimman osan muodostaa lopussa yli 60 laatuyhtiöstä tehty lista. Ulkomaiset laatuyhtiöt ovat käsittääkseni ongelmattomia tapauksia, mutta suomalaisten ”laatuyhtiöitten” lista on mielestäni sitäkin erikoisempi.

Ilman, että pyrin minkäänlaiseen analyysiin, esitän vain lyhyitä kysymyksiä:

– Elisan kasvunäkymät lienevät heikot.

– Orionin patenttien rauetessa ainakaan varmaa tietoa ei liene mistään vallihaudasta, joka yhtiötä suojaisi.

– Mikä on Outotecin vallihauta alalla, jossa kaivosteknologian osaajia on paljon tilausten vähetessä, osaajissa jopa Metso mukaan lukien?

– Samaa voi omalla alallaan kysyä Tikkurilasta.

– Miksi Konecranes on laatuyhtiö ja Cargotec ei?

Kaiken hännänhuipun muodostaa eQ. Pelkästään Suomessa on julkisesti noteerattu yli 15 rahoitusalan yritystä, joita ko. listallakin on Nordea ja Sampo. eQ:ssa on mielestäni kovin vaikea nähdä mitään suuruuden ekonomiaa, hinnoitteluvoimaa tai brändin tunnettavuutta. Kovin vaikeata on ymmärtää eQ:ta kirjassa, jossa on vuolaasti kehuttu täysin aiheellisesti Coca-Colan pitkään kasvanutta osinkoa. Ja vääntääkseni rautalangasta: Buffett korostaa ROE:ta. eQ:n ROE oli 2009 -6,4 %. 2011  se oli 9,1 % ja putosi 2012 4,7 %:iin. Tulos 1-9/ 2013 laski ed. vuodesta.

Jotkut korostavat kovasti sananvapauden merkitystä. Itse pidän hiukan hankalana sitä, että Nordnetin logo on kirjan molemmissa kansissa ja selässä ja kirjassa on Nordnetin Suomen maajohtajan alkusanat. Tätä taustaa vastaan olisi ikävää, jos puurot ja vellit olisivat sekaantuneet, mutta näinhän ei liene?