Monet aktiiviset sijoittajat ovat perustaneet itselleen sijoitusyhtiön
Moni aktiivinen sijoittaja on päätynyt perustamaan sijoitusyhtiön. Tässä perusteluja sijoitusyhtiön käytölle:
- Myyntivoitoista ja osingoista maksetaan yhteisövero 20%, joka on alempi kuin yksityishenkilön vero. Säästyneet varat jäävät yhtiöön kasvamaan korkoa korolle.
- Osingoista ja myyntivoitoista ei synny ennakonpidätyksiä. Verot maksetaan viiveellä, jos yritys kokonaisuutena tuottaa tulosta.
- Kulut voi yksityishenkilöä laajemmin vähentää tuloista. Näitä ovat esmerkiksi internet liittymä, tietokoneet, printterit, toimitilat, matkat sijoitustapahtumiin, työpöytä…etc…… Verotettavaa tulosta syntyy vähemmän.
- Yrityksen toimintaan liittyvistä ostoista saa ALV vähennyksen siinä tapauksessa että yrityksessä on muutakin toimintaa kuin sijoittaminen. Jos yhtiö on pelkkä sijoitusyhtiö niin se ei ole ALV-velvollinen jolloin vähennyksiäkään ei saa.
- Kertynyttä voittoa voi nostaa omaan käyttöön melko edullisella 7,5 % verokannalla aina 150’000€ saakka, kunhan nostat korkeintaan 8% varallisuudesta.
- Palkkatuloakin voi nostaa ja jos ei ole muuta palkkatuloa, niin tämä voi olla kustannustehokas vaihtoehto. Pienistä palkkatuloista menee pieni vero.
- Yrityksessä voi olla muutakin toimintaa kuin sijoittaminen. Muut mahdolliset liiketoiminnat pitää muistaa mainita yrityksen toimialassa. Sijoittamista ei tarvitse mainita toimialassa ellei se ole päätoimista. Jos toimialana on arvopaperisijoittaminen niin osakesalkku tulisi laittaa vaihto-omaisuuteen jolloin arvonalennukset/arvonkorotukset kirjataan kuluksi/tuotoiksi tuloslaskelmassa. Arvonkorotuksia ei yleensä tarvitse kirjata tulokseen, jos yhtiön päätoimiala on muu kuin sijoittaminen.
Sijoitusyhtiö ei ehkä ole ratkaisevasti kustannustehokkaampi ratkaisu kuin oma henkilökohtainen osakesäästötili tai arvo-osuustili. Mutta se luo mahdollisuuksia, joustavuutta ja vapauksia, joita ei henkilökohtaisella tasolla toimiminen voi tarjota. Sijoitusyhtiön perustaminen voi olla järkevää erityisesti silloin jos sijoitustoiminta on aktiivista ja/tai yritystä voi hyödyntää muullakin tavalla kuin sijoitusyhtiönä.
Osakeyhtiön byrokratia on kohtuu helppo hoitaa
Kirjanpito syö helposti jopa 1000€ vuodessa, kun kirjanpidon ja verotuksen ostaa kätevästi palveluna. Monet tekevät kuitenkin kirjanpidon ja verotuksen itse ja kertovat, että onnistuuhan tuo varsin kohtuullisella vaivalla.
Tilintarkastajaa ei tarvita, jos taseen loppusumma jää alle 100’000€ ja jos liikevaihto (osakkeiden myynnit ja ostot) jää alle 200’000€. Tilintarkastajan valintaa voi välttellä esimerkiksi antamalla yritykselle vuoden alussa pääomalainan ja maksamalla sen taas takaisin ennen seuraavaa vuodenvaihdetta. Yrityksen voi tällä tavalla pääomittaa ilman, että taseen loppusumma nousee vuoden vaihteessa yli kriittisen 100’000€ rajan.
Tilintarkastajan saa tarvittaessa kohtuuhinnalla, noin 600-800€ palkkiolla, ostopalveluna, joten ei tilintarkastajan hankkimista kannata suotta vältellä. Tilintarkastajan tehtävänä on, yrityksen osakkaiden puolesta valvoa yrityksen hallitusta. Tämän typpisissä omistajavetoisissa sijoitusyhtiöissä tilintarkastajalla ei yleensä ole isompaa todellista funktiota, mutta asia on kuitenkin tavalla tai toisella hoidettava, kun laki sen vaatii. Tilintarkastajasta voi olla hyötyä, jos kirjanpidon tekee itse. Silloin tilintarkastajalta saa hyödyllistä asiantuntija-apua.
Kuvan lähde: pixabay / kreatikar
Artikkelia on täydennetty ja paranneltu Sergiolta saatujen kommenttien pohjalta.
Muutamia sijoitusyhtiön haittapuolia:
– Pakollinen LEI-tunnus oltava, esim. PRH:n kautta 86,80 e + vuosimaksu 37,20 e
– yrityksen pankkitili esim. Nordeasta, kuluihin menee helposti 150-200 e per vuosi jos on hiemankin enemmän tilitapahtumia
– tilinpäätös ja veroilmoitus tehtävä itse joka vuosi tai ostettava palveluna, yksityishenkilönä Nordnet hoitaa veroilmoituksen automaattisesti, elämä helpottuu huomattavasti ja säästyy aikaa vähintään 1 työpäivä per vuosi (veroilmoituksia et voi tehdä mutulla itse perehtymättä ensin asiaan ja veropykäliä tuntematta, asiaan syvennyttävä tai syyllistyt vahingossa veropetokseen yms.)
– sijoitusyhtiön taseesta ei voi verovapaasti lahjoittaa voitolla olevia osakkeita jälkikasvulle, yksityishenkilönä onnistuu
– hankintameno-olettamaa ei firma pääse hyödyntämään, tenbaggereissä iso etu yksityishenkilönä
– jos haluat osakeyhtiöstäsi joskus eroon, selvitystilamenettely on tuskaisen hankala eli byrokraattinen ja ei ole ilmaista lopettaa firmaa
– osakeyhtiön saama pörssiosinko on täysin verotettua tuloa, yksityishenkilönä veronalaista on vain 85%
Tarkasti kannattaa ainakin harkita, pienellä sijoituspääomalla ei mielestäni maksa vaivaa.
Olen samaa mieltä että pelkän sijoitusyhtiön perustaminen kannattaa vasta jos pääomaa on runsaasti.
Suurimman osan mainituista ongelmista kuitenkin välttää jos yhtiö on jo olemassa ja sillä on myös jokin muu toimiala ja sijoittaminen tapahtuu tällaisen yhtiön sisällä.
Jos yhtiön toiminta loppuu, ei sitä ole pakko purkaa vaan sen voi laittaa ns. pöytälaatikkoon.
Jos toiminnalle löytyy jatkaja oman perheen piiristä, saa sen edullisesti siirrettyä jälkeläisille sukupolvenvaihdossäännösten perusteella.
Lapset, jos niitä jo on, kannattaa ottaa mukaan perustamisvaiheessa. Kahdella osakesarjalla pidät vallan ja osingot itselläsi niin kaun kuin näet tarpeelliseksi.
Lapset ovat olleet mukana meilläkin aivan pienestä asti. Osakesarjoja on vain yksi, mutta omistus/osingot menee suhteessa minä 50%, vaimo 30%, lapsi1 10%, lapsi2 10%. Osingot ovat olleet hyvä tulolähde lapsille jo 30 vuotta. Vuoteen 2003 täysin veroton ja siitä eteenpäin 7,5%.