Osaketreidareiden käyttämä niin sanottu "tekninen analyysi" pyrkii ennustamaan tulevaa kurssikehtitystä historiallisen kurssikäyrän ja osakevaihdon perusteella. Eräs tärkeä kurssikäyrään liittyvä tunnistettava piirre on niin sanottu tukitaso – kurssitaso, jolla osakkeen arvo tuntuu viipyilevän pidempiä aikoja ja jonka läpäisemiseen tuntuu liittyvän hitautta.

Tukitasot syntyvät suursijoittajien toiminnasta

Tukitason syntymiseen on selvä syy – suursijoittajien toimintatapa. Markkinoilla toimii kourallinen suuria sijoittajia, eläkerahastoja ja investointipankkeja. Nämä suursijoittajat laskevat yritykselle järkevän kurssitason, jolla he ovat valmiita osaketta ostamaan ja toisen tason, jolla he ovat valmiita myymään. Laskenta on periaatteessa yksinkertaista ja perustuu yrityksen tulostuottoon, tulostuottonäkymään ja vallitsevaan (reaali-) korkotasoon.

Suursijoittajien itselleen asettamat osto- ja myynti- rajat vaihtuvat korkotason, inflaation ja yrityksen tulosnäkymien mukana, mutta muutokset kestävät kuitenkin muutamia vuosia ja ovat aika verkkaisia suhteessa siihen millä intensiteetillä teknistä analyysiä harrastavat tekevät kauppaa. Ja niinpä nämä tasot alkavat näyttää teknistä analyysiä harrastavien näkökulmasta pidempikestoisilta tukitasoilta. 

Ketterät lyhyttä kappaa käyvät hyötyvät suursijoittajien ymmärtämisestä

Suursijoittajat ovat oman suuruutensa vankeja. Syynä on heidän omien ostosten ja myyntien valtava koko. Kun suursijoittaja päättää vähentää tai lisätä omistustaan, joutuu hän toteuttamaan tuon operaation useiden viikkojen tai kuukausien aikana. Hänen omat ostoksensa päätöksensä ovat luomassa trendejä ja tukitasoja, joihin pienten ja ketterien teknisten treidareiden on mahdollista tarttua. 

Stopparit ja ostotoimeksiannot ovat treidareiden käyttämiä työkaluja

Pienet ja ketterät lyhyttä kauppaa tekevät teknistä analyysiä käyttävät treidarit asettavat tukitasojen ulkopuolelle niin sanottuja stoppareita ja potentiaalisia ostotoimeksiantoja. Stoppari on myyntitoimeksianto, joka asetetaan tukitason alapuolelle niin, että osakkeesta päästään automaattisesti eroon, jos sen arvo puhkaisee tukitason ja lähtee pudotukseen. Ostotoimeksianto taas asetetaan ylemmän tukitason yläpuolelle siltä varalta että osakkeen arvo puhkaisee ylemmän tukitasonsa ja lähtee villiin nousutrendiin.

Kumpikin strategia toimii monissa tilanteissa. Kun suursijoittaja on saanut oman valtaisan positionsa kenties kuukausien yrittämisen jälkeen myydyksi tiettyyn rajahintaan, poistuu markkinoilta tuo tukitaso ja osakkeen arvo voi lähteä villiin nousuun aivan niin kuin teknistä analyysiä harrastava treidari on aavistanut. Aivan yhtä usein paljastuu, että toinen suursijoittaja alkaa pian myös myydä eikä kurssiheilahdus olekaan kovin suuri. Tätä ei kuitenkaan voi teknisen analyysin keinoin täysin tietää etukäteen. Joskus tukitason puhkeaminen aiheuttaa isomman kurssiheilahduksen ja joskus taas pienemmän. 

Tukitasoihin perustuva lyhyt kaupankäynti ei välttämättä anna suuria voittoja

Tukitasoihin (eli suursijoittajien itselleen laskemiin osto- ja myynti- rajoihin) perustuva teknisen analyysin strategia ei toimi aina. Vaaditaan kokemusta ja paljon harrastuneisuutta ennen kuin näihin tasoihin perustuvasta strategiasta on todellista hyötyä. Mutta ilmiön ymmärtäminen on hyödyllistä vaikkei asiaa hyödyntäisikään aktiivisessa sijoitusstrategiassaan.