Barack Obama ilmoitti pysyvänsä alkuperäisessä suunnitelmassaan, jonka mukaan Yhdysvallat alkaa vetää joukkojaan Afganistanista heinäkuussa. Obama katsoo Afganistanin vakautuneen nyt riittävästi. Vuoden päästä kotiutettuna pitäisi olla 33 000 sotilasta ja neuvonantajaa, 2014 mennessä kaikki amerikkalaiset. Ainakin markkinoilla on aihetta iloita päätöksestä.

Obaman päätös on sinänsä johdonmukainen osa hänen ulkopolitiikkaansa. Obama teki jo ennen vaaleja selväksi, ettei hän jaa edeltäjänsä George W. Bushin näkemystä Yhdysvaltojen roolista maailmanpoliisina, joka rakentaa valtioita mieleisekseen ympäri maailmaa. Obama vastusti jo senaattorina jyrkästi Irakin sotaa, ja Irakistakin hän on vetänyt joukkoja sitä mukaa, kun se on ollut mahdollista.

Afganistanilla on Obamalle merkitystä vain siltä osin, kun se toimii terrorismin tukialueena. Nyt hän laskelmoi, että Afganistan alkaa pärjätä omillaan, toki länsimaiden tukemana. Maan omia turvajoukkoja kasvatetaan rankasti. Toinen asia on, riittääkö se pitämään maan koossa ja talibanit kurissa, mutta Obaman painopisteet ovat nyt kotimaassa.

Obaman päätöksen takana on paljolti Yhdysvaltojen talous. Yhden amerikkalaissotilaan ylläpito Afganistanissa maksaa lähes miljoona euroa vuodessa. Yhdysvaltojen valtionvelka on tähtitieteellinen, ja velkakaton nostamisesta on tullut odotetusti lihava riita kongressissa. Demokraatit vaativat lisää veroja, republikaanit leikkauksia. Jos sopua ei synny ja velkakaton nostaminen epäonnistuu, USA jättäisi velkojaan ja korkojaan maksamatta jo tänä kesänä. Siitä sukeutuisi kaikkien markkinapaniikkien äiti ja isoäitikin.

Sitä tuskin näemme, koska seuraukset olisivat katastrofaaliset. Mutta budjettivajetta on pakko leikata, tavalla tai toisella. Obama on pitänyt alusta asti puolustusmenojen leikkaamista yhtenä tienä valtiontalouden tasapainottamiseen. Äänestäjät ovat kyllästyneet Afganistanin raskaaseen ja tuloksettomaan sotaan, joten sen kulujen karsiminen on looginen ratkaisu sekä poliittisesti että taloudellisesti. Onko se Afganistanille hyväksi, tuskin, mutta maailmantaloudelle ainakin siltä osin, että pahin vaihtoehto olisi luottamuksen katoaminen USA:n kykyyn pistää valtiontaloutensa edes jotenkin tolpilleen.

Obamaa on pidettu idealistina, mutta verrattuna vaikkapa edeltäjäänsä George W. Bushiin Obaman matikkapää pelaa paljon paremmin. Bush ei surrut valtiontalouden alijäämiä, kun hän pisti USA:n sotakoneiston korjaamaan maailman roistovaltioita mieleiseensä muottiin. Mutta imperiumien ylläpito on äärimmäisen kallista puuhaa, kuten historia todistaa. Siihen imperiumit tavallisesti ovat kaatuneetkin. Tässä suhteessa Obama ainakin on suuri realisti: niin mahtava supervalta USA ei ole, että se voisi toimia maailmanpoliisina omaan laskuunsa romuttamatta talouttaan.

Maailmantalouden kannalta Obaman realismi on sikäli tervetullutta, että USA:n jättimäisistä sotilasmenoista on kyllä mistä leikata. Kylmä sota on kaukana takana, joten asearsenaalien karsiminen on senkin vuoksi järkevä tapa säästää. Toki USA:n on tehtävä muutakin vajeensa tukkimiseksi, mutta sotilasmenojen leikkaaminen on varmasti niitä tehokkaimpia lääkkeitä.