Öljyn hinnasta on ollut Piksussa jo useampi hyvä juttu, mutta työnnänpä lusikkani soppaan minäkin laventamalla paria näkökulmaa, joita ovat muutkin jo kyllä sivunneet. Ensimmäinen kysymys on, onko rintaromahduksen takana kysynnän puute eli heikko suhdanne, mikä olisi selkäesti kielteinen tilanne. Alan tuntijoiden mukaan pehmeä kysyntä on yksi tekijä, mutta tärkeämpi on liuskeöljy, jonka Yhdysvalloista on tullut Saudi-Arabian veroinen tuottaja. Sen seurauksena öljystä on ylituotantoa ospuilleen Norjan koko tuotannon verran.

Opec ei lähtenyt tuotannon leikkauksiin nostaakseen hintaa eli se aloitti hintasodan. Kuten Jarno analysoi, matala hinta heikentää reippaasti liusketeknologian kannattavuutta, toki muidenkin, mutta liusketuottajat ovat Opecin kohde. Matala hinta pakottaa leikkaamaan investointeja. Jos Opec olisi manipuloinut hintaa ylös supistamalla tuotantoa, olisi se vain yllyttänyt liusketuotannon investointeja.

Nykyinen hintataso sulkee osan tuotantoa ja siirtää uusia projekteja. Kuten Jarno totesi, monet yhtiöt pyörivät jo nyt velkarahalla ja heikolla kannattavuudella. Riskipääomaa on ollut helppo haalia uuteen innovatiiviseen teknologiaan, mutta nyt rahoitus vaikeutuu. Konkurssejakin lienee edessä. Ylitarjonta tasapainottuu, mutta on vaikea sanoa, koska. Liuskelähteet ovat yleensä hyvin lyhytikäisiä – suurin osa niistä pumpataan liki tyhjäksi parissa vuodessa. Sen perusteella ylitarjonta ei kestä pitkään.

Toisaalta pienen liuskelähteen poraaminen on todella halpaa verrattuna perinteisiin kohteisiin, vaikka suhteelliset kustannukset tynnyriä kohti ovat yhä korkeat. Siirretyt projektit on helppo toteuttaa heti, kun öljyn hinta nousee kannattavuusrajan yläpuolelle. Teknologia on olemassa ja varannot tiedossa. Se hillitsee hintaa jatkossakin.

Entä onko kyse Venäjän rankaisusta, kuten aika yleinen tulkinta on? Pidän sitä hyvin epätodennäköisenä, eivätkä alan lähteetkään tilannetta siten tulkitse. Opec-maista harvalla on tarve kurittaa Venäjää, osa niistä on Putinin harvoja tukijoita. Saudi-Arabia voisi periaatteessa tehdä Venäjä-politiikkaa Yhdysvaltojen painostamana, mutta aika kovan hinnan se itse siitä maksaisi. Toisaalta Yhdysvallat itse on tuottajiensa kautta vaaravyöhykkeessä hintaromahduksessa, joten onko uskottavaa, että Obaman hallinto ajaisi sitä öljyrikkaiden liittolaistensa kautta – jos se ylipäänsä olisi mahdollista? En usko.

Tällä on merkitystä arviotaessa hintakehitystä. Jos sen tausta ei ole poliittinen, ei myöskään tulevia muutoksia kannata odottaa politiikasta. Kysyntä ja tarjonta ratkaisevat hinnan, teki Putin sitä tai tätä Ukrainassa.

Maailmantaloudelle halpa öljy on ehdottomasti piristysruiske kuten toimitus arvioi. Tietysti siinä on häviäjänsä, ja jonkin asteisen kriisin poikasiakin se voi tuottaa kuten Jarno arvioi. Mutta öljy on niin yleisesti käytetty välttämättömyyshyödyke, että suurin osa talouksista ja toimijoista hyötyy alennuksesta. Jos hinta pysyy nykytasolla, putoaa maailman energialasku tuhat miljardia euroa vuodessa. Se on samaa mittakaavaa kuin EKP:n kaavailema rahaelvytys. Kuluttajien ostovoima ja yritysten kannattavuus paranevat. Ja sitä enemmän, mitä suurempi rooli öljyllä on taloudessa.

Deflaation uhatessa voisi kuvitella, että keskeisen hyödykkeen hinnan lasku olisi kielteinen asia. Näin ei asia mielestäni ole, koska öljy on jatkuvan kulutuksen kohteena oleva välttämättömyyshyödyke, jonka hinta on pudonnut tuotannon kasvun kautta. Kukaan ei jätä työmatkoja seuraavalle viikolle tai vuodelle, koska odottaa bensan hinnan olevan silloin matalampi. Ja tuskin lomamatkojakaan. Tuskin se muita investointejakaan leikkaa kuin energiasektorin.

Deflaatio on vaarallinen, jos se nakertaa yritysten ja kuluttajien kassavirtoja samaan aikaan, kun velkataakka pysyy entisellään. Halpa öljy parantaa useimpien käytettävissä olevia varoja. Se ei ole pois palkoista kuin tuottajien kohdalla. Yleistä kysyntää ja palkanmaksuvoimaa energialaskun putoaminen lisää.

Maailmantalouden kukoistuskausi 1980-luvulla johtui pitkälle 1970-luvun öljykriisin loppumisesta. Se oli poliittisesti tuotettu ja ratkaistu tilanne toisin kuin nyt, mutta vaikutukset ovat silti samat, vaikka hinta ei ole pudonnut aivan yhtä dramaattisesti kuin 1980-luvulla.

Euroalueella halvan öljyn vaikutuksia vaimentaa euro, joka on pudonnut suhteessa dollariin, jolla öljykauppa käydään. Toisaalta euroalue on täysin tuontiöljyn varassa, joten öljytuotantoa koettelevat ongelmat eivät täällä tunnu. Euroalue kuuluu siten selkeästi halvan öljyn nettovoittajiin, ja Suomi eritoten pitkien matkojen ja talvilämmityksen maana. Haitat tulevat etupäässä Venäjän talouden sukeltamisen kautta, ja valitettavasti ne eivät ole vähäiset. Mutta valtaosa vientimaistamme hyötyy selkeästi halvasta öljystä.

Lisäksi matala inflaatio pitää korot alhaalla, euroalueella se luultavasti vauhdittaa EKP:n poikkeustoimia. Ultrakevyt rahapolitiikka ja välttämättömyyskustannusten lasku ovat tehokasta elvytystä, jota euroalue kaipaakin.