Omat Rahat Katsaus: Amerikan kulttuurivallankumous
Kuvassa suuri johtaja Mao Zedong on juuri aikeissa uida Jangze-joen yli Kiinan kulttuurivallankumouksen aikoihin.
Olen kuullut että Kiinassa verrataan Trumpin ja USA:n käytöstä Kiinan 60-luvun kulttuurivallankumoukseen. Suuri johtaja sekoa hieman ja hyökkää oman maan eliittejä kohtaan – etenkin professoreita ja muita kirjanoppineita vastaan. Maa piti rakentaa uusiksi etenkin radikaalia nuorisoa kannustamalla, ei niinkään byrokratialla ohjaamalla. USA:ssa on tunnistettavissa tänään samoja piirteitä. Trumpin hallinnolla on kaksi vihollista ylitse muiden – yliopistot ja byrokratia.
Kiinassa kulttuurivallankumous ei ollut kaunista katseltavaa – vanhan tuhoaminen oli tärkeämpää kuin uuden rakentaminen. USA on huomattavasti kehittyneempi talous, jossa korkeakoulutus ja normien noudattaminen on huomattavasti tärkeämpää kuin Kiinassa 60-luvulla.
Samalla Trumpin ”Big Beautiful Bill” eli suuri kaunis laki tulee kasvattamaan USA:n budjettialijäämää n. 7% kansantuotteesta joka vuosi – mitään näyttöjä siiitä että veronkevennykset maksaisivat itsensä ei nähty edellisten veronkevennysten jälkeen, eikä ole odotettavissa nytkään. Kenneth Rogoffin artikkelissa FT:ssä hän arvelee dollarin valta-aseman jo horjuvan, ja Trumpin vallattoman lainanoton ja uuden ”BBB”- lain sisältämät manhollisuudet verottaa epämieluisten maiden yritysten ja kansalisten sijotuksia ja sijoitustuottoja yhdysvalloissa kiihdyttää prosessia. Nousevat pitkät korot nostavat lainanhoitokuluja vääjäämättä. Hemingwayta lainaten tästä voi seurata vararikko, ”ensin vähitellen, sitten yhtäkkiä”. Toinen mahdollinen lopputulos on Japanin tapainen zombi-talous josta kesti vuosikymmeniä nousta uudelleen kasvu-uralle.
Holtiton lainaaminen muistuttaa Trumpin omaa yrittäjänuraa. Kaikki toimi hyvin, niin kauan kuin luotonantajat uskoivat että kaikki mihin Trump koski muttui kullaksi. Lainaa sai aina lisää, ja uudella lainalla voitiin ostaa enemmän kiinteistöjä, ja näiden kiinteistöjen avulla ottaa lisää lainaa, kunnes imperiumi alkoi horjua ja luotonantajat tajusivat ettei vakuuksia ole lähimainkaan tarpeeksi.
Kaikesta huolimatta sijoittajat tuntuvat nyt elävän parhaassa mahdollisessa mailmassa. Omakin salkkuni ylsi all-time-high tasolle ensimmäistä kertaa vuoteen. On kuin sijoittajat eivät piittaisi enää numeroista – kuka välittää jos valtionvelka nousee vielä 20-30% lisää? Korkea arvostutaso – entä sitten?
Parhaassa scenarioissa Kiina ja etenkin Eurooppa vahvistavat vähitellen valuuttojensa asemaa ja taloudellista itsenäisyyttä. Kiinassa tarvitaan kotimaisen kulutuksen kasvua. Euroopassa markkinan yhtenäistämistä ja kaupan esteiden purkamista.
Omassa salkussani USA on hyvin pienellä painolla. Uudet sijoitukset menevät Eurooppaan ja Aasiaan. Vivutusta en varsinkaan nyt käytä. Suosiossa ovat euroopalaiset aseteollisuuden ja ruokaan liittyvät yritykset joilla on positiivista kassavirtaa ja maksavat osinkoja. Uusia tulokkaita salkussa ovat mm Atria ja brittiläinen Greggs sekä japanilainen puolijohdeteollisuuden tarvikkeita ja kemikaaleja valmistava Resonac.
Arvonmuutokset: Vuoden alusta +6.4%, alusta (27-05-2010) +242%
Lisää tietoja salkkusivulla.
Kirjoitat ”sijoittajat tuntuvat nyt elävän parhaassa mahdollisessa mailmassa” ja viittaat tällä ilmeisen selvästi Voltairen 1759 julkaisemaan Candide kirjaan, jossa viaton, kokematon, pumpulissa kasvanut Candide näkee omin silmin maailman pahuutta mutta uskoo silti pitkään että ”maailma on paras mahdollinen”.
Kirja on hauska ja opettavainenen ja sopii todellakin tähän päivään. Sijoittajat ovat todellakin sokeita ja elävät omassa keskinäisessä kuplassaan uskoen nuoruuden idealismissaan maailman olevan parempi kuin se todellisuudessa onkaan. Vertaus on todellakin oikeaan osunut.
Kirja oli pilkkakirjoitus jolla naurettiin differentiaalilaskennan kehittäjän ja filosofin Laibniz:n ajatukselle siitä, että ”maailma on paras mahdollinen”. Minä itse hurahdin joskus näihin Laibniz:n filosofioihin ja löysin sieltä monta edelleen ajankohtaista asiaa. Laibniz ajatteli minusta niin kuin luonnontieteilijä ja päätyi siihen että ei ole hyvin määriteltyjä luonnontieteen käsitteitä pahasta ja hyvästä. Tässä maailmassa kaikki kehittyy juuri niin hyvin ja hyväksi kuin se näiden luonnonlakien vallitessa on mahdollista. Kaikki, myös pahuus, palvelee tuota kehitystä.
Laibniz oli minusta syvällisempi filosofinen ajattelija kuin humanisti ja kirjailija Voltaire. Mutta jos joku haluaa lukea mieleenpainuvan, mielenkiintoisen, pysäyttävän ja lyhyen filosofisen kirjan niin Voltairen Candide on silloin oiva valinta.
Voltairen Candide löytyy ilmaiseksi Project Gutenberg’in sivustolta L. Onervan suomentamana.
Osoite on:
https://www.gutenberg.org/ebooks/52336
Kirjastosta sain tuon kirjan, mutta on niin sotkuisen näköinen että saako siitä jonkun taudin kun sivuja kääntelee. Ostaisin kirjastolle uuden mutta se taitaa olla liian monimutkaista. Tai ostan, leikkaan ja siirrän viivakoodin uuteen.