Kirjoitusvuorossa Mika Huhtamäki

Yrityskaupat näkyvät talousuutisissa ja herättävät sijoittajien kiinnostuksen, etenkin spekulatiivisten sijoittajien. Syystäkin, sillä kyseessä on markkinoille uusi ja mielenkiintoinen tilanne, joka vaikuttaa kaupan osapuolina olevien yritysten markkina-arvoon. Yrityskaupan osapuolille ja omistajille ei kuitenkaan synny aina automaattisesti tasapuolisesti lisäarvoa, vaikka yritysjohto omistajilleen muuta vakuuttelisi.

Yrityskaupalle löytyy useimmiten hyvät perustelut liiketoimintojen synergioista, tuotannon tehostumisesta, uusista markkinoista tai kasvaneen yrityskoon myötä parantuvasta rahoitusasemasta. Vaikka yrityskauppa saadaan kuulostamaan paperilla hyvältä, niin yleensä voittajina ovat ainoastaan myyvän yrityksen omistajat. Aiheesta löytyy myös paljon tutkimuksia ja näyttöä siitä, että myytävän yrityksen omistajille on syntynyt kaupasta aitoa arvoa, joskaan samaa ei aina voi sanoa ostavasta osapuolesta. Syyksi paljastuu myytävistä yrityksistä maksettu ylihinta ja yritysjohdon liiallinen optimismi yrityskaupasta saatavista hyödyistä.

Yrityskaupassa ostavan osapuolen omistajien tilanne on tutkimusten valossa heikko. Vaikka kaikki yrityskaupat eivät onneksi aina epäonnistu, niin merkittävä osa toteutuneista kaupoista laskee ostajan omistaja-arvoa. Tosiasiassa jopa 44 prosentissa yrityskaupoista ostajalle ei ole syntynyt kaupan myötä juurikaan lisäarvoa.

Syitä epäonnistumisiin on monia, mutta monesti taustalla on myös johdon omat motiivit ja ylimielinen luotto omaan näkemykseen yrityskaupan hyödyistä osakkeenomistajille. Joissain tapauksissa yrityskaupat ovat johdolle keino rakentaa ja vahvistaa omaa imperiumiaan ilman ajatustakaan omistaja-arvon kasvattamisesta. Pahimmillaan suuret yrityskaupat rahoitetaan merkittävällä velkarahoituksella, jonka takaisinmaksu perustuu yrityskaupan myötä syntyviin, mutta paperilla ennustettuihin tuloksiin. Pahimmassa tapauksessa nämä velkojen perusteluina olevat teoreettiset tuotot jäävät joko osittain tai kokonaan toteutumatta.

Yrityskauppojen vaikutuksia omistaja-arvoon voi arvioida vaikkapa HKScanin viimeisen 10 vuoden aikana tekemistä kaupoista. HKScan on aktiivisesti 2000-luvulla laajentunut useammalla yrityskaupalla, joiden seurauksena velkaantuneisuus on kasvanut. Matkan varrella tehdyistä hankinnoista osa on ollut onnistuneita ja kannattavia, kuten Puolalaisen Sokolówn hankinta yhdessä tanskalaisen kilpailijan Danish Crownin kanssa. Konsernin velkaantuneisuuden kasvettua, ja etenkin Tanskassa ilmenneiden ongelmien vuoksi, HKScan joutui katsomaan totuutta silmiin ja luopumaan kannattavimmasta osastaan, 50 prosentin osuudesta Sokolówsta. Osakkeenomistajien kannalta konsernin kannattavimman osan pakkomyynti ja ongelmallisten osien säilyminen yhtiössä herättääkin kysymyksiä yrityskauppojen tuottamasta omistaja-arvosta. Vaikka nyt toteuttava kauppa keventääkin tasetta, niin HKScanin yrityskauppojen pitkäaikaisille osakkeenomistajille tuottama lisäarvo on negatiivinen viimeisen 10 vuoden ajalta. HKScanin kehitys opettaa myös tulkitsemaan paremmin kauppoihin liittyviä tiedotteita. Konserni kertoi 2010 tulevansa johtavaksi toimijaksi siipikarjamarkkinoilla Pohjois-Euroopassa, mutta ei varsinaisesti luvannutkaan tämän kasvattavan omistaja-arvoa.

Sijoittajalle yrityskauppa voi olla mahdollisuus saada merkittävää lisätuottoa, etenkin jos sattuu omistamaan myytävää yritystä sopivasti ennen kaupan julkituloa. Ostavan yrityksen omistajalle yrityskauppa on kuitenkin usein sattuman kauppaa – joskus onnistaa, joskus ei.

 Lisätietoja

FT Press – Valuation for Mergers and Acquistions: An Overview 
 

HKScan – Puola ja kansainvälistymisen askeleet

Taloussanomat – HKScan luopuu omistuksestaan puolalaisyhtiössä

HKScan on allekirjoittanut sopimuksen johtavan tanskalaisen siipikarjayrityksen Rose Poultry A/S:n hankkimisesta

HKScan pettyi Suomen ja Tanskan kehitykseen

—

Lue Punaisen mukin blogia.