Päätöksenteon vinoumat sijoittamisessa
Kirjoitin 29.8.2024 Piksuun lyhyen johdannon päätöksenteon psykologiasta. Tässä kirjoituksessa kerron tarkemmin muutamasta tunnistetusta kognitiivisesta vinoumasta, jotka ohjaavat sijoittajan päätöksiä ohi loogisimmasta tai optimaalisimmasta lopputulemasta.
Kognitiivisella vinoumalla tarkoitetaan tiedon tulkintaa omien uskomusten ja kokemusten kautta. Tämä tulkinta on läsnä kaikissa päätöksenteon tilanteissa, joten päätöksentekomme on aina vinoutunutta.
Arkinen esimerkki vinoumasta voi olla vaikka auton ostaminen. Sanotaan, että auton ostopäätös syntyy tunteella, mutta se perustellaan järjellä. Esimerkiksi tietty, luotettavaksi tiedetty automerkki voidaan jättää ostamatta, koska samanmerkkinen auto on hyvällä ystävällä mennyt rikki. Yksittäinen hajonnut auto riittää viemään uskon auton luotettavuudesta, vaikka esimerkiksi katsastustilastot osoittaisivat auton olevan kestävä.
Vastaavan kaltainen esimerkki piensijoittajan maailmasta voisi olla rahastojen valitseminen. Rahastot varoittavat markkinointimateriaaleissaan, että historiallinen tuotto ei ole tae tulevasta tuotosta. Varoituksista huolimatta päätös eri rahastovaihtoehtojen välillä tehdään suurelta osin tuottohistorian perusteella.
Vinoumien ymmärtäminen auttaa sijoittaa kahdella tavalla. Ensinnäkin se helpottaa oman päätöksenteon heikkouksien ja vahvuuksien analysointia. Toisekseen vinoumien tunteminen luo parempaa ymmärrystä markkinoiden psykologiasta.
Kognitiivisia vinoumia on tunnistettu kymmenittäin. Käyn kirjoituksessa läpi niistä muutaman satunnaisesti valitun. Mainitut vinoumat perustuvat käyttäytymistaloustieteen uranuurtajien, kuten Daniel Kahnemanin, Amos Tverskyn ja Richard Zeckhauserin, kirjoituksiin ja opetuksiin.
Arkielämässä vinoumien tunnistaminen vaatii työtä. Mielestäni tietyn vinouman metsästämisen sijasta kannattaa pyrkiä ymmärtämään laajemmin, minkä tyyppisiä vinoumia on ja miten ne vaikuttavat päätöksentekoon.
Status quo ja muita omistamisen vinoumia
Monet tunnistetuista vinoumista liittyvät muutoksen vaikeuteen. Ihmisellä on korkea kynnys muuttaa asioiden vallitsevaa tilaa. Päätöksiä tehdessä välttelemme muutosta ja tulevaisuuden epävarmuutta. On helpompi tehdä päätös, joka ei muuta nykytilaa kuin sellainen päätös, johon liittyy epävarmuutta.
Meillä on myös taipumus arvostaa omistamamme arvokkaammaksi kuin sen, mitä emme omista. Tiedostamatta kuvittelemme, että omistamamme osake on markkinahintaansa arvokkaampi.
Mainittujen vinoumien lisäksi on useita muita, jotka pitävät meitä kiinni sijoitussalkun omistuksissa, vaikka omistuksia vaihtamalla salkun tuotto voisi parantua.
Vahvistusvinouma
Sijoittajan tärkein työkalu on tieto. Se, missä muodossa kukin sijoittaja tietoa kerää, analysoi ja käyttää, vaihtelee sijoitustyylistä ja sijoittajan henkilökohtaisista mieltymyksistä riippuen.
Ihmisillä on taipumus etsiä ja tulkita tietoa tavalla, joka tukee omia uskomuksia ja ennakkoasenteita. Esimerkiksi halutessamme nähdä jonkun yrityksen positiivisessa valossa saatamme ylipainottaa yrityksen positiivisia tunnuslukuja ja alipainottaa tai sivuuttaa kokonaan liiketoiminnan heikkoudesta kertovat tunnusluvut. Poimimme myös herkästi uutisyötteestä ne uutiset, jotka tukevat omaa kuvaamme yrityksestä.
Tiedon analysointiin ja painottamiseen liittyy lukuisia muitakin vääristymiä. Nämä vääristymät vaikuttavat siihen, mistä, miten ja mitä tietoa etsimme ja kuinka käytämme tietoa päätöksenteossa.
Ankkurointi ja tappion välttely
Päätöksemme perustuvat aiempaan tietoon. Tehdessämme päätöksiä tarvitsemme tietoa, johon voimme ankkuroida päätöksen. Toisinaan tieto, johon kiinnitymme, voi olla täysin epäolennaista päätöksen kannalta. Erityisesti lukuina esitetty arvo ankkuroi päätöksentekoamme tiedostamatta.
Sijoittamisessa on helppo lukkiutua esimerkiksi osakkeen hankintahintaan ja kuvitelmaan siitä, että hankintahinta määrittelee myös nykyhintaa. Vaikka oman menneen osto- ja nykyhetken myyntihinnan välillä ei ole korrelaatiota, niin siltä meistä kuitenkin tuntuu. Arvio osakkeen tulevasta hinnasta tulisi aina sitoa nykyhetkeen, ei menneeseen hankinta-arvoon. Myös analyytikkojen tavoitehinnat ohjaavat tiedostamatta sijoittajan päätöksentekoa.
Tappiolla olevat osakkeet ovat erityisen hankalia päätöksenteon kannalta. Tällöin kuvaan astuu toinen merkittävä psykologinen vinouma, tappion välttely. Kukaan ei halua realisoida tappiota. Tappio tuntuukin aina pahemmalta kuin vastaavan suuruinen voitto tuntuu hyvältä.
Vaikka vinoumat ohjaavat päätöstä ohi rationaalisesta päätöksestä, tämä ei suinkaan automaattisesti tarkoita heikompilaatuisia päätöksiä eli matalampaa sijoitustuottoa. Se, että inhimilliset tunteet ohjaavat päätöksiä, voi johtaa myös ylituottoihin.
Sijoitusmaailma on viimeisen vuosikymmenen aikana demokratisoitunut. Tiedon ja tiedonlähteiden määrä on kasvanut ja pääsy niihin helpottunut. Tekoäly ja muut kehittyneet tiedon käsittelymenetelmät ovat tuoneet perinteiset numeroiden murskaamisanalyysit yhä enemmän kaikkien sijoittajien ulottuville. Samalla sosiaalinen media on tehnyt markkinoiden sentimentin, mielialan, seuraamisesta ja ymmärtämisestä yhä tärkeämpää.
Siksi näen, että tulevaisuudessa markkinapsykologian ymmärtäminen on yhä tärkeämpi analyysitaito.
Esitin tässä lyhyesti muutaman esimerkin lukuisista tunnistetuista päätöksenteon vääristymistä. Mikäli haluat tutustua syvemmin päätöksenteon psykologiaan, niin ota yhteyttä LinkedInin kautta. Suosittelen mielelläni hyödylliseksi kokemiani tiedonlähteitä!
Kirjoittajasta
Marko Taskila on yksityissijoittaja, joka on perehtynyt erityisesti käyttäytymistaloustieteeseen ja sijoittamisen psykologiaan.
www.linkedin.com/in/markotaskila
Minulle on syntynyt tappioita seuraavien vinoumien takia:
– Ostan jotain sellaista jota myyjä/ystävä suosittelee. Jos joku katsoo minua silmiin ja sanoo että tämä on hyvä, niin minä aina ensimmäiseksi uskon. Illalla sitten herään ja huomaan että mitä ihmettä minä olen taas mennyt tekemään vaikka hyvin olisin ymmärtänyt jos vaan olisin vähän ajatellut.
– En heti myy vaikka tulee negatiivista tietoa. Joudun jonkin aikaa sulattelemaan ja hyväksymään sen tosiasian että olen tehnyt virheen. Ja pystyn myymään vasta kun surutyö on tehty.
– En osta vaikka yrityksen toiminta vaikuttaa hyvältä. Minä en pysty heti hyväksymään sitä tosiasiaa etten ole aiemmin ymmärtänyt tarttua mahdollisuuteen.
Tiivistit hyvin minun(kin) sijoitusvirheet 😂
Vinoumat ovat viheliäisiä, koska niistä ei pääse koskaan eroon. Niitä voi oppia tunnistamaan omassa päätöksenteossa yhä paremmin ja paremmin, mutta aina ne ovat läsnä.
On erittäin hyvä, että olet tunnistanut ja pystyt sanoittamaan heikkoutesi! Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että jälkiviisaus on myös kieroutunutta. Kun tarkastelee asioita jälkeenpäin, niin oma tietämys on ajan kuluessa kasvanut ja tunteet ovat myös täysin toiset kuin päätöksenteon hetkellä.
Suosittelen pitämään päätöksentekopäiväkirjaa merkittävimmistä osakekaupoista. Se mahdollistaa omien päätösten tarkastelun jälkikäteen mahdollisimman objektiivisesti ja on tärkeä oppimisen tuki. Monet suosittelevat, että päätöksiä tarkasteltaisiin noin 3kk:n kuluttua.
Päiväkirjapohjia löytyy netistä lukuisia. Valitettavasti ne ovat lähes kaikki englanninkielisiä.Kannattaa tutustua vaikka: https://alliancefordecisioneducation.org/resources/keeping-a-decision-journal/
Suosittelen muutenkin erittäin vahvasti Alliance for Decision Education sivuja. Siellä on mm. erittäin mielenkiitoisia podcasteja: https://alliancefordecisioneducation.org/
”Suosittelen pitämään päätöksentekopäiväkirjaa merkittävimmistä osakekaupoista. Se mahdollistaa omien päätösten tarkastelun jälkikäteen mahdollisimman objektiivisesti ja on tärkeä oppimisen tuki.”
Sijoittajan suurin ongelma lienee se, että luotettavaa tietoa on vaikea löytää tai se on ”maksumuurin” takana.
Ongelmani on myös se, että tietoa yritysten tulevista näkymistä on vaikea löytää ja se, että eri asiantuntijat antavat erilaisia vastauksia ja tiedot saattavat olla keskenään ristiriitaisia.
Pörssikurssien seuranta on yksi jokaisen sijoittajien ongelma varsinkin silloin, kun omassa salkussa kaikki ei tunnu menevän mukavasti.
Itse markkina on täysin arvaamaton ilmiö ja hankaloittaa myös omien päätösten arviointia, koska siellä ”tuulet vaihtavat suuntaa” nopeasti ja usein vailla järkeviä perusteita. Lienee parasta todeta, että ”maailma on kaoottinen” ja siihen on tyydyttävä, piti päiväkirjaa tai ei.
Monet suosittelevat, että päätöksiä tarkasteltaisiin noin 3kk:n kuluttua.” Tämä on arvokas havainto, sillä kvartaalitalous on tullut jäädäkseen. Jos asia pysyy samana 3 kuukautta, se saattaa olla totuudenmukainen. Jos sijoitusten tuotot vaihtavat etumerkkiä 3 kuukauden aikana, eivät ne alunperinkään olleet tosia.
Sijoittajilla on oma tapansa kerätä tietoa sieltä sun täältä. Yleensä pyrin ensin keräämään tietoa monipuolisesti ja havaitsemaan ristiriidat tiedon sisällössä. Tällä tavoin saattaa oppia itsekin epäilemään keräämänsä tiedon oikeellisuutta tai sen merkitystä pitemmällä ajanjaksolla.
Olenkin usein todennut tutuille, etten ole ennustaja vaan korkeintaan kokenut markkinoiden tarkkailija.
Osaamiseni perustuu tilastotieteeseen sekä ”finassienglannin” ymmärtämiseen, tarvittaessa googlen kääntäjän käyttöön. Tiedän toki, että parhaat mansikkapaikat ovat Pohjois-Amerikassa.