Inflaation ja korkojen suunta pysyy sijoituspohdintojen keskiössä vielä jonkin aikaa, mutta ainakin itse olen jo hyvän aikaa pitänyt niiden suuntaa selvänä: alas. Vaikka teollisuusmaiden – ja etenkin Yhdysvaltojen – taloudet ovat osoittaneet yllättävänkin hyvää hinta- ja korkorallin sietokykyä.

Mutta rahapolitiikkaa vaikuttaa viiveellä. Nyt taas yksi tärkeä indikaattori, euroalueen yhdistetty ostopäällikköindeksi eli Composite PMI, kilkuttaa suhdanteen jos ei vielä jäätymistä niin ainakin reipasta jäähtymistä.

Kyseinen indeksi mittaa ostopäälliköiden odotuksia sekä teollisuudessa että palveluissa. Jälkimmäiset ovat jo kuukausia kannatelleet taloutta paljon suhdanneherkemmän teollisuuden vajottua apatiaan.

Jo palveluidenkin lempeälle kesätaivaalle purjehti ukkosrintama. Sen PMI-lukema 51 viittaa vielä nippa nappa kasvuun, mutta yhtä alhaalla indeksi käy vain muutaman kerran vuosikymmenessä.

Teollisuus täydessä horkassa

Palvelut kestävät tyypillisesti suhdannevaihteluja paljon teollisuutta paremmin. Niidenkin hyytyessä taloudessa jyllää kunnon matalapaine.

Teollisuuden PMI painui jo todella tylyyn lukemaan 42,7. Alempana se on käynyt vain finanssi- ja koronakriisin pohjilla. Yhtä syvällä se ei siis kyntänyt edes eurokriisissä reilu kymmenen vuotta sitten.

Yhdistetty ostopäällikköindeksi osoitti lukemaa 48,9. Alle 50 viittaa taantumaan tai ainakin heikkoon kasvuun lähiaikoina.

Tämä tuskin vielä vaikuttaa EKP:n torstaina julkaistaviin rahapolitiikan päätöksiin. Ohjauskorko nousee 0,25% – mutta siitä eteenpäin näkymä peittyy jo sakeaan sumuun.

Kuten eilen totesin, EKP:n inflaatiohaukatkin vihjailevat jo kiristämisen päättymisestä. Data ratkaisee, ja omien ennusteiden mukaisesti se kyllä vihjaa inflaation reiluunkin hidastumiseen vuoden loppupäässä.

PMI viittaa inflaation laskuun

Tuottajahinnat ovat jo sukeltaneet kautta maailman (ja analyysini aiheesta ylitti uutiskynnyksen valtamediassa). Euroopan ostopäällikköindeksi vahvistaa inflaationäkymän.

Composite PMI:n liikkeet osuvat aika hyvin yksiin inflaation kanssa. Koronamonttu tätä luonnollisesti alleviivaa, mutta ilman sitäkin keskinäisriippuvuus käy aika selväksi.

Ja taas kerran päätelmäksi muovautuu: suhdanne laahaa, mutta sijoittajan kannalta inflaation ja korkojen suunta on nyt oleellisempi tulokulma. Koska korkojen laskiessa kysyntä virkistyy ja näin etenkin suhdanneherkkä teollisuus.

Stora Enson karu osari alleviivaa hyvin syklisen metsäsektorin tarpovan jo polvia myöten suossa. Suossa ähisee myös verrokki UPM, ei tosin ihan niin syvällä.

UPM kyntää ojassa myös

Saman sektorin yhtiöitä suhdanteet nostavat ja laskevat samalla tavalla. Toiminnoiltaan monipuolisempaa UPM:ää eivät tosin yhtä tuimasti, vaikka ankea on senkin Q2.

Liikevaihto pysyi sentään ennallaan, kun se Storalla romahti -22%. Mutta tuotteiden huippuhintojen ja matalien kustannusten siivittämän vertailukauden liikevoitosta ja osakekohtaisesta tuloksesta haihtui -71%.

Metsätuotteiden hinnat vajosivat pohjille, asiakkaiden varastot pullistelevat. Ja tuttuun tapaan suhdannekuoppa iski todella äkkiä.

Kiinteät kulut kuitenkin nousivat 147 euroa. Osittain syynä olivat kasvuhankkeet ja isot huoltotoimet, mutta kova rasite silti, kun kvartaalin vertailukelpoinen liikevoitto jäi 114 miljoonaan.

Oman ja sijoitetun pääoman tuotot romahtivat pariin prosenttiin, kun UPM on kyennyt pitämään ne vuositasolla vähän päälle kymmenessä prosentissa 2015 alkaen tuottavuutensa parannuttua. Se kuvaa laskusuhdanteen voimaa.

Kustannusten hallinta Storaa parempi

UPM:n EBIT-liikevoittomarginaali oli kuitenkin yhä +10% eli paljon parempi kuin Storalla. Kustannusten hallinta toimii siis verrokkiaan paremmin hankalassakin raossa.

Paremman kannattavuuden ohella UPM on kasvanut kilpailijaansa paremmin. Näistä syistä UPM kiinnostaa, Stora ei.

Kahdesta samankaltaisesta yhtiöstä molempia ei kannata ladata, vaan valita parempi. Arvio siitä voi toki pettää, mutta UPM täyttää kriteerit aika selvästi Storaa paremmin.

Ei UPM ihmeellinen teollisuusyhtiö ole, asiallinen kuitenkin. Ja reippaasti aaltoilevana klassinen syklinen pelipaperi.

Muttei helppo. Sen kanssa voi tupeksia jopa yhtiön puheenjohtaja ja Suomen ilmeisesti rikkain sijoittaja, kuten kyllä arvioinkin Nalle Wahlroosin ladattua kymmenen miljoonan posansa pari vuotta sitten.

Optimirako tuskin enää kaukana on. Itse haen niitä teknisellä analyysilla enkä uutisten perässä, ne tulevat aina valovuoden myöhässä.

Pörssihaukassa on kahden viikon tutustumistarjous ilmaiseksi ja sitoumuksetta