Kuten edellisessä merkinnässäni totesin, pankeilla on ollut viime vuosina vähänlaisesti tarjolla tuottavia sijoituskohteita. Pankkitileille maksettava korko lasketaan ennemminkin promilleissa kuin prosenteissa ja osakesijoitukset esim. Suomeen ovat menettäneet arvoaan.

On kuitenkin yksi sijoituslaji, joka on tuottanut omaisuustuloa kuukausittain ja pääsääntöisesti selvää arvonnousua. Puhutaan yleisesti kiinteistösijoituksista, vaikka lain mukaan osakehuoneistot eivät olekaan kiinteistöjä ja jopa todellisia kiinteistöjä eli maata myydään usein holding-yhtiönä, jolloin maksetaan alhaisempaa varallisuudensiirtoveroa.

Mikä sitten tarkalleen ottaen on pankin ongelma? Ongelma ilmenee Mario Puzon romaanista Kummisetä, jossa käytetään ilmaisua ”nokan kostuttaminen”. Termillä tarkoitetaan sitä, että omaa aluettaan hallitsevalla mafiapäälliköllä on oikeus saada osuutensa piirinsä asukkaitten tuloista. Pankit ovat kiitettävästi soveltaneet tätä vanhan ja perinteikkään italialaisen organisaation Cosa Nostran (nimi ”Meidän asiamme” viittaa lähes osuustoimintaan  ) periaatetta. Jos asiakkaalla on tuloja ja omaisuutta, osa niistä kuuluu pankille eli sillä on oikeus kostuttaa nokkaansa asiakkaan varoissa.

Pankit ovat viimeiseen asti pyrkineet vaikenemaan koko kiinteistösijoittamisesta, mutta nyt Nordean Private Banking Magazine (en ole ko. pankin asiakas) on murtanut pankkien omertan. Ko. lehdessä on s. 46 – 49 kiinteistösijoittamisesta juttu, jossa tosin on substanssia sen verran kuin vanhassa vappupallossa.   

Esimerkkikohteeksi on saatu helsinkiläinen lääkäri vaimoineen, jotka kertovat lähinnä omien asuntojensa ostamisesta ja niitten vuokraamisesta, kun perhe on muuttanut isompaan asuntoon. Myös lasten asuntotarpeesta puhutaan.

Pankin pukinsorkan jäljen painaa lehteen Privaten johtaja Kaarina Vaaraniemi, joka kertoo pankkinsa ohjenuorana olevan, että kiinteistösijoitusten osuus koko varallisuudesta olisi korkeintaan 10 %. Loput 90 % sopinee laittaa tilille ja Nordean rahastoihin.

Itse suosittelisin tässä markkinatilanteessa esim. 40 % sekä kiinteistöihin että osakkeisiin ja 20 % likvideihin korkoinstrumentteihin. Viime mainitun määrässä tulee ottaa huomioon, että kiinteistöthän ovat erinomaisia vakuuksia pankkilainoille, joten ns. käteisen määrän voi pitää vähäisenä.

Pankin konkreettiset palvelut rajoittuvat lehden mukaan siihen, että Vaaraniemi toimii sijoittajien keskustelukumppanina.

Itse jään odottamaan remonttitaitoista pankinjohtajaa. Siitä olisi konkreettista hyötyä enkä usko palkankaan olevan juuri sähköasentajaa korkeamman.