Täsmennän erästä puolta aiemmassa tekstissäni.

Vertauksen mukaan kävellessään ihminen tavallaan kaatuu eteenpäin. Jottei lentäisi nenälleen, pitää ottaa uusi askel.

Jotta yritykset pärjäisivät kilpailussa, niiden on investoitava, otettava uusia askeleita eikä jäätävä paikoilleen seisomaan. Tämä vaatimus koskee kaikkia yrityksiä (superskaalajienkin on kehityttävä), mutta viimeksi kehumani yksinkertaiset, vakiintuneet yritykset tietänevät paremmin investointinsa kohteen. Uusi myymälä ei ole kaupan alalla samanlainen loikka pimeään kuin puhelimen näytön ja käyttöjärjestelmän uusiminen oli Nokialle. Ja edelleenkään, kyse ei siis ole rakettitieteestä rakettitieteen kustannuksin.

Mitä yrityksen menestyksestä jää osakkaalle? Itse en keksi juurikaan muuta kuin osingot. Kurssinousut ovat tietysti paljon kovempia prosenteissa, mutta holdaajalle ne edellyttävät pitkällä tähtäimellä kasvavaa osinkoa.

Tuossa on eräs lista ns. osinkoaristokraateista, listoja on tietysti paljon muitakin. Nopealla vilkaisulla en siitä löytänyt 7 magnificentin firmoja. Mitä väliä sillä on, kun on kerran kova kurssinousu, kysytään. On sillä väliä, kun katsoo vaihtuvuutta market capien kärjessä. Eli 7 magnificentin yrityksiin sijoittavan on hyvä miettiä ainakin sijoituksen vähentämistä jatkuvasti. Ja vaikka kiintymys yritykseen olisi kuinka kova, volatiliteetti takaa, että myydyt osakkeet saa suurella todennäköisyydellä myöhemmin halvemmalla takaisin, tarvitaan vain hiukka tekn. analyysiä.

Tekniikan eturivissä on firmoja, joitten tulokset ovat kerrassaan suurenmoisia, mutta mitä tuloksista jää osakkaille ilman osakkeiden myyntiä. Osinkojen ja omien osakkeiden ostojen ohella pääomia käytetään kait etupäässä tuotekehitykseen ja muihin investointeihin. Ja vaihtuvuus market capien kärjessä osoittaa, että jo muutaman vuoden sisällä joku kilpailija saattaa paahtaa ohi.

Edellisessä tekstissäni viittasin siihen, että sijoittaja voi joutua yritysjohdon faktisesti pettämäksi ilman, että riittävää näyttöä rikostuomioon asti saadaan kokoon. Tähän tummanharmaaseen tai melkoisen mustaan vyöhykkeeseen menee Nokian ratkaisu käyttää miljardivoittoja tuotekehittelyn asemesta omien osakkeidensa ostoon huippukalliilla kurssilla. Ainakin eräät ajoitukset lähestyvät kovasti sitä, että ostoilla tuettiin kurssia sen aikaa, että henkilöstö sai kannustinpalkkionsa myytyä.

Sijoittajilla lienee voitonhimon lisäksi aivan aitoakin mielenkiintoa kasvavien alojen teknologioihin. Ikävä vain, että pörssin kautta ei voi oikein mitään tukea konkreettisesti antaa. Tukea voi antaa ns. enkelisijoittaja, kovalla työllä, kovalla riskillä ja isoin panostuksin. Puhelinkoppifirmassa rikastunut Kim Väisänen sanoo sijoittaneensa n. 50 start uppiin. – Erikoista muuten, että Martela myy samantapaisia koppeja ja sen yrityksen markkina-arvo on 4 miljoonaa, Väisäsen Framertyllä jotain 600 – 700 miljoonaa.

1996 koin itseni varsin ulkopuoliseksi sijoittajan tiedonsaannissa. Juuri siksi sopivaan aikaan satsasin vuokra-asuntoihin. Kovaa riskiä tai suuria pääomia ei tarvittu, työtä kylläkin.

Tekninen kehitys on yhteiskunnallisesti merkittävää ja siksi median on syytä sitä seurata, mutta sijoittaminen on asia erikseen. Ikävästi tulee mieleen vertaus huippu-urheiluun. Kansanterveys ei yhtään parane siitä, kun kansa seuraa kaljan ja perunalastujen voimalla NHL-jääkiekkoa. Kun TV:n ääressä huutaa pelaajille, vaikutus tulokseen on sama kuin Suomessa kehuu Teslaa yrityksenä. Ja osakkaan tai TV:n katsojan osallisuus on kovin näennäistä silloinkin, kun ”me” voitamme Atlantin takana.

Lopuksi olisi hyvä muistaa, ettei ole niin hyvää firmaa olemassakaan, etteikö osake voisi olla ylihintainen. ”Vain taivas on rajana” lupasi Sirkka Hämäläinen Suomen Pankin koroista, eikä sekään lupaus pitänyt SP:n resursseista huolimatta, siilä ennen korkojen taivasta olisi tullut kansantalouden helvetti – ja aika lähellä käytiinkin.

Usein on niin, että mitä kovempi arvostus, sitä suurempi riski. Jos kurssi tässä ryhmässä laskee, osingot eivät paljon lämmitä – jos niitä ylipäänsä maksetaan.

Kuvan lähde