KL:n uutisblogissa luki:

”Yksittäinen bloggaaja ei koskaan korvaa vallan vahtikoirana kriittisesti toimivaa ja lähteensä tarkistavaa sanomalehteä printissä tai verkossa.”

Tähän esitän kolme vastaväitettä:

1) Perinteinen media tarvitsee omat vahtikoiransa.

2) Yleistys, että kukaan blogaaja ei koskaan käytä mitään lähdettä, on aikamoinen yleistys. Luullakseni esim. täällä on yleensä perustelut ja linkit mukana tai ainakin valmiiksi katsottuina.

3) Hyväksyn oletuksen, että perinteinen media käyttää lähteitä enemmän. Miten se tapahtuu talousmediassa?

Kun pörssi on laskenut kaksi päivää, päivystävä analyytikko (Suomessakin niitä lienee satoja, ulkomailla tuhansia ja taas tuhansia) kertoo, että lasku tulee jatkumaan Japanin tavoin vielä seuraavat kymmenen vuotta.

Kun pörssi on puolestaan noussut kaksi päivää, toinen päivystävä analyytikko arvioi, että maailma selvisi suhdannekuopasta yllättävän helposti ja edessä on vuosien nousu.

Talousmedia muodostaa oman ainutlaatuisen saarekkeensa median käytännöissä. Kukaan itseään kunnioittava politiikan toimittaja ei nimittäin kysy Vanhaselta, onko kepu hyvä puolue ja saatuaan myöntävän vastauksen raportoi eteenpäin: “poliittisella kentällä arvioidaan yleisesti kepun olevan hyvän puolueen. Täältä kepun puoluetoimistolta takaisin uutisstudioon, Elsi.”

“Kiitos, Essi.”

Talousjournalismissa tämä on jokapäiväistä leipää, jonka päälle tarvittaisiin vähän metvurstiakin.

Ja olennaisin lopuksi: Piksu ei ole enää mikään yhden tai kahden ihmisen yhteisblogi, vaan meitä on jo yli 20. Lupu täydentää sen, mikä Tupulta ja Hupulta jäi sanomatta ilman mitään toimituksellista “ohjausta”.

KL:n uutisblogissa luki:

”Yksittäinen bloggaaja ei koskaan korvaa vallan vahtikoirana kriittisesti toimivaa ja lähteensä tarkistavaa sanomalehteä printissä tai verkossa.”

Tähän esitän kolme vastaväitettä:

1) Perinteinen media tarvitsee omat vahtikoiransa.

2) Yleistys, että kukaan blogaaja ei koskaan käytä mitään lähdettä, on aikamoinen yleistys. Luullakseni esim. täällä on yleensä perustelut ja linkit mukana tai ainakin valmiiksi katsottuina.

3) Hyväksyn oletuksen, että perinteinen media käyttää lähteitä enemmän. Miten se tapahtuu talousmediassa?

Kun pörssi on laskenut kaksi päivää, päivystävä analyytikko (Suomessakin niitä lienee satoja, ulkomailla tuhansia ja taas tuhansia) kertoo, että lasku tulee jatkumaan Japanin tavoin vielä seuraavat kymmenen vuotta.

Kun pörssi on puolestaan noussut kaksi päivää, toinen päivystävä analyytikko arvioi, että maailma selvisi suhdannekuopasta yllättävän helposti ja edessä on vuosien nousu.

Talousmedia muodostaa oman ainutlaatuisen saarekkeensa median käytännöissä. Kukaan itseään kunnioittava politiikan toimittaja ei nimittäin kysy Vanhaselta, onko kepu hyvä puolue ja saatuaan myöntävän vastauksen raportoi eteenpäin: “poliittisella kentällä arvioidaan yleisesti kepun olevan hyvän puolueen. Täältä kepun puoluetoimistolta takaisin uutisstudioon, Elsi.”

“Kiitos, Essi.”

Talousjournalismissa tämä on jokapäiväistä leipää, jonka päälle tarvittaisiin vähän metvurstiakin.

Ja olennaisin lopuksi: Piksu ei ole enää mikään yhden tai kahden ihmisen yhteisblogi, vaan meitä on jo yli 20. Lupu täydentää sen, mikä Tupulta ja Hupulta jäi sanomatta ilman mitään toimituksellista “ohjausta”.