Pieniä ovat lakot nykyään

 

1960-luvun loppu ja 1970-luvun alku olivat monellakin tavalla kiihkeitä vuosia. Euroopassa vauhdikkainta oli vuonna 1968, mutta Suomeen tällaiset asiat tulivat tietenkin jälkijättöisesti.

Vuonna 1970 Neuvostoliitto lähetti Helsinkiin suurlähettilääkseen Aleksej Beljakovin. Hän viipyi Helsingissä vain puolisen vuotta, mutta suunnitelmat olivat suuret.

Beljakov lienee tavoitellut Suomessa siirtymistä “sosialismiin” eli selkeämmin sanoen neuvostotyyppiseen kommunismiin vallankumouksen avulla. Beljakovin työnantaja huomioonottaen kyseessä ei ollut ihan mitätön asia.

Kun oma osakesijoittamiseni alkoi juuri tuona vuonna, voinee sanoa suomalaisten osakkeiden hinnoissa olleen tuolloin diskontattuma riskilisänä niin suomalaista kuin vähän muunkinmaalaista kommunismia.

Beljakovin kabineteissa käymän supinan ja opiskelijoitten turuilla ja toreilla harrastaman mölinän lisäksi tapahtui paljon muutakin.

8. 2. 1971 alkoi 7 viikkoa kestänyt 70.000 metallimiehen lakko. Kun lakko päättyi, lopettamista kannatti jäsenistä vain 50,3 % ja vastusti peräti 49,7 %. Vuosikymmenen asenteista kertoo jotain sekin, että

vuonna 1974 gallup-tutkimuksen mukaan vain 41 % suomalaisista hyväksyi markkinatalouden ja yksityisomistuksen.

Metallin lakolla oli moninaiset taustansa. Inflaatio oli edellisenä vuonna ollut lähes 20 % ja lomaltapaluuraha oli lopulta työnantajienkin etujen mukaista.

Kesälomilla metallimiehet nimittäin pruukasivat käydä Ruotsissa ostamassa hyvää ruotsalaista hapansilakkaa (ja ehkä vähän palanpainikettakin päälle). Tällaisilla reissuilla tuli kuultua juttuja ruotsalaisesta palkkatasosta, elintasosta ja elinoloista sillä seurauksella, että monella kesälomareissu jäi vuosikymmenien mittaiseksi.

1960- ja 1970- lukujen vaihteeseen ajoittuu ay-jäsenmaksun periminen palkanmaksun yhteydessä verojen tapaan. Tämä muuten on työnantajan sopimusoikeudellinen ratkaisu. Ay-maksujen ja 16 euron lakkoavustusten veroetuihin on sentään tarvittu jopa eduskuntaakin – ainakin muodon vuoksi.

Noista ajoista on muuttunut suunnilleen kaikki. Vuonna 2005 metsäteollisuus järjesti Suomessa kuusi viikkoa kestäneen työsulun 24.000 lähinnä paperiliittoon kuuluvalle työntekijälle. Koneet saatiin kuulemma huoltaa ja niitä kehitellä kerrankin riittävällä aikataululla samalla, kun tuotantoa leikattiin

Suomessa pääkonttoriaan pitävillä suurilla monikansallisilla metsäyrityksillä on ympäri maailmaa tuotantokapasiteettia yli kysynnän. En usko luottamuksen metsäteollisuuden toimitusten täsmällisyyteen menneen ahtaajalakossa yhtään minnekään. Jos UPM:ltä jotain tilataan, sama kai sen on ostajalle, mistä maasta toimitukset tulevat.

Ahtaajalakko maksoi kuulemma yli miljardin koko kansantaloudelle. Yksi firma, Stora Enso maksoi Consolidated Papersista viisi miljardia euroa.

Lopuksi vielä sananen “avainaloista”. Jäänmurtajien miehistö on avainala. 2000 – 3000 ahtaajaa ei ole ja sellaisen ryhmän lakkoilu on pienempi ongelma kuin 70.000 ihmisen lakko tai yleislakko, sillä silloin natisee jo koko yhteiskunta.

Vaikka ahtaajalakon tapaisen työtaistelun kieltäminen onkin ILO:n ja EU:n periaatteiden vastaista, teoriassa voi tietysti kysyä, millainen olisi nykyisen porvarihallituksen ja työnantajien lakon ihannekoko. Onko mukamas niin, että lakon haitat vähenevät lakkoilijoiden määrän kasvaessa eli vähiten haittaa tuottaisi ko. tahojen mukaan nimenomaan yleislakko?

Yleislakkoon nimittäin takuuvarmasti päästään, jos nykyistä lakko-oikeutta Suomessa pyrittäisiin kaikista kansanvälisistä sopimuksista huolimatta rajoittamaan hallituksen toimin.

Sijoittamisen perusteissa olen päässyt jo toiseksi viimeiseen merkintään, joka sekin näkyy vain kirjautuneille lukijoille.

 

1960-luvun loppu ja 1970-luvun alku olivat monellakin tavalla kiihkeitä vuosia. Euroopassa vauhdikkainta oli vuonna 1968, mutta Suomeen tällaiset asiat tulivat tietenkin jälkijättöisesti.

Vuonna 1970 Neuvostoliitto lähetti Helsinkiin suurlähettilääkseen Aleksej Beljakovin. Hän viipyi Helsingissä vain puolisen vuotta, mutta suunnitelmat olivat suuret.

Beljakov lienee tavoitellut Suomessa siirtymistä “sosialismiin” eli selkeämmin sanoen neuvostotyyppiseen kommunismiin vallankumouksen avulla. Beljakovin työnantaja huomioonottaen kyseessä ei ollut ihan mitätön asia.

Kun oma osakesijoittamiseni alkoi juuri tuona vuonna, voinee sanoa suomalaisten osakkeiden hinnoissa olleen tuolloin diskontattuma riskilisänä niin suomalaista kuin vähän muunkinmaalaista kommunismia.

Beljakovin kabineteissa käymän supinan ja opiskelijoitten turuilla ja toreilla harrastaman mölinän lisäksi tapahtui paljon muutakin.

8. 2. 1971 alkoi 7 viikkoa kestänyt 70.000 metallimiehen lakko. Kun lakko päättyi, lopettamista kannatti jäsenistä vain 50,3 % ja vastusti peräti 49,7 %. Vuosikymmenen asenteista kertoo jotain sekin, että

vuonna 1974 gallup-tutkimuksen mukaan vain 41 % suomalaisista hyväksyi markkinatalouden ja yksityisomistuksen.

Metallin lakolla oli moninaiset taustansa. Inflaatio oli edellisenä vuonna ollut lähes 20 % ja lomaltapaluuraha oli lopulta työnantajienkin etujen mukaista.

Kesälomilla metallimiehet nimittäin pruukasivat käydä Ruotsissa ostamassa hyvää ruotsalaista hapansilakkaa (ja ehkä vähän palanpainikettakin päälle). Tällaisilla reissuilla tuli kuultua juttuja ruotsalaisesta palkkatasosta, elintasosta ja elinoloista sillä seurauksella, että monella kesälomareissu jäi vuosikymmenien mittaiseksi.

1960- ja 1970- lukujen vaihteeseen ajoittuu ay-jäsenmaksun periminen palkanmaksun yhteydessä verojen tapaan. Tämä muuten on työnantajan sopimusoikeudellinen ratkaisu. Ay-maksujen ja 16 euron lakkoavustusten veroetuihin on sentään tarvittu jopa eduskuntaakin – ainakin muodon vuoksi.

Noista ajoista on muuttunut suunnilleen kaikki. Vuonna 2005 metsäteollisuus järjesti Suomessa kuusi viikkoa kestäneen työsulun 24.000 lähinnä paperiliittoon kuuluvalle työntekijälle. Koneet saatiin kuulemma huoltaa ja niitä kehitellä kerrankin riittävällä aikataululla samalla, kun tuotantoa leikattiin

Suomessa pääkonttoriaan pitävillä suurilla monikansallisilla metsäyrityksillä on ympäri maailmaa tuotantokapasiteettia yli kysynnän. En usko luottamuksen metsäteollisuuden toimitusten täsmällisyyteen menneen ahtaajalakossa yhtään minnekään. Jos UPM:ltä jotain tilataan, sama kai sen on ostajalle, mistä maasta toimitukset tulevat.

Ahtaajalakko maksoi kuulemma yli miljardin koko kansantaloudelle. Yksi firma, Stora Enso maksoi Consolidated Papersista viisi miljardia euroa.

Lopuksi vielä sananen “avainaloista”. Jäänmurtajien miehistö on avainala. 2000 – 3000 ahtaajaa ei ole ja sellaisen ryhmän lakkoilu on pienempi ongelma kuin 70.000 ihmisen lakko tai yleislakko, sillä silloin natisee jo koko yhteiskunta.

Vaikka ahtaajalakon tapaisen työtaistelun kieltäminen onkin ILO:n ja EU:n periaatteiden vastaista, teoriassa voi tietysti kysyä, millainen olisi nykyisen porvarihallituksen ja työnantajien lakon ihannekoko. Onko mukamas niin, että lakon haitat vähenevät lakkoilijoiden määrän kasvaessa eli vähiten haittaa tuottaisi ko. tahojen mukaan nimenomaan yleislakko?

Yleislakkoon nimittäin takuuvarmasti päästään, jos nykyistä lakko-oikeutta Suomessa pyrittäisiin kaikista kansanvälisistä sopimuksista huolimatta rajoittamaan hallituksen toimin.

Sijoittamisen perusteissa olen päässyt jo toiseksi viimeiseen merkintään, joka sekin näkyy vain kirjautuneille lukijoille.

3 thoughts on “Pieniä ovat lakot nykyään

  1. On hämmästyttävää miten vähän

    On hämmästyttävää miten vähän suomalainen kirjallisuus on kuvannut tuota 60- ja 70- lukujen omaleimaisuutta suhteessa nykyiseen. Populaarisoivia historiankirjoituksia löytyy myös aika vähän. Ei ihme että tuon aikakauden illmapiiriä ja sosiaalista kontekstia ymmärretään niin huonosti. On helppoa ajatella että tuolloin kaikki oli samoin kuin nyt, vaikka tosiasiasiassa hyvin moni asia oli toisin.

    Minä en totisesti kaipaa tuota 70- luvun aikakautta ja sen ominaispiirteitä. Luulen ettei sitä kaipaa moni muukaan ja siitä syystä siitä niin vähän puhutaan. Mutta tämänkin hetken yhteiskunnassamme on paljon parantamisen varaa ja luulen että neljänkymmenen vuoden kuluttua ei tätä päivääkään enää kaivata. Siksi me muutumme että voisimme olla ylpeitä siitä että olemme tulleet paremmiksi. Ja kansakunta keksii aina hyvän kehitystarinan, historian, jonka valossa olemme nyt parempia kuin ennen. Se on historiankirjoituksen identiteettiä luova olemus.

    1. Tikulla silmään, ken vanhoja muistelee

      Mm. US:ssa blogaavan Jukka Relanderin on pitänyt tehdä erinäisiä vuosia (etten sanoisi vuosikymmeniä…) väitöskirja taistolaisuudesta. Aihe on siis varattu, mutta eräitten proffien intressissä voi hyvinkin olla, ettei heidän omia nuoruuden möläyksiä kaivella ainakaan seuraavaan ~sataan vuoteen (aikaraja ehkä vähän yläkanttiin… ) Merkillepantavaa on kuitenkin, että tämänkin miehen väitöskirja suom. oppikirjojen suomettumisesta ilmestyi Ruotsissa.

      Mitä lakkojen rajoittamiseen tulee, mielestäni tämä työnantajien lausunto on aiempaa kypsempi, siinähän myönnetään lakkojen suora kieltäminen käytännössä mahdottomaksi toteuttaa Suomessa.

       

      T. Juha

       

        

      1. Ulkopoliittinen liturgia ja historialliset toisasiat

        Tuohon suomettumiskeskusteluun liittyy kuitenkin eräs lähteiden harja, jota erityisesti yleisönosasatokirjoittajat eivät ymmärrä. Nimittäin virallinen kirjoittelu oli liturgiaa, jonka todellisen sisällön ymmärsi kansan suuri enemmistö. Epäilen, että tämä näkyy juuri tuossa viitatussa koulukirjoja koskevassa väitöstyössä.
        Koulukirjojat saattoivat sisältää ulkopoliittista liturgiaa, mutta koulujen luokkahuoneissa kyllä tunnettiin historialliset toisasiat. Ei ollut epäilystä kuka Mainilan laukaukset ampui ja mihin sotasyyllisyydestä tuomitut olivat syyllistyneet. Näin ainakin minun koulussani, toisin olihan sen aikaiset (historian)opettajat olleet itse mukana selvittämässä Mainilan laukausten jatkotapahtumia.
         

        Pekka

Comments are closed.

Related Posts

Talous Yhteiskunta

Kiinasta

Viime päivinä markkinat ovat hermoilleet Kiinan kehityksestä, eikä suotta.

Jos suoraan sanotaan, en ole koskaan ymmärtänyt, miten ihmeessä maailmanhistorian tuhoisinta hallitsijaa Maoa rajattomasti ihaileva kommunistinen valtio

WP Twitter Auto Publish Powered By : XYZScripts.com